Minkäverran myötätuntoa /empatiaa?

Samoja asioita olen pähkinyt. En ole suhteessa, eikä ole mitään muutakaan meneillä, mutta joskus törmäsin samaan asiaan. Sellaisen huomion tein, ettei se mahdollinen vastapuolen empatia ollut pyyteetöntä. Oikeasti empaattinen ihinen ei välttämättä hae vastavuoroisuutta sille, että kykenee ymmärtämään toisen tunteita. Mutta ikäväähän se on, jos niitä ei huomioida millään tavalla.

Olin siis suhteessa, missä nainen ei osannut, halunnut, tajunnut osoittaa minua kohtaan minkäänlaista empatiaa, eikä oikein reagoinut mitenkään, jos myötäelin mukana. Jos yritin jostakin asiasta olla erimieltä tai edes vähän kyseenalaistin, sai pienikin asia suuret mittasuhteet. Lähtökohtaisesti olin siisaltavastaaja. Vähän vaikeaa ihmiselle, joka kokee olevansa henkisesti vahva, mutta tasavertainen. Luontainen empatia on hyvä ja kaunis asia, mitä ei tulisi pitää kumppanissa itsestäänselvyytenä. No eipä se meillä homma kovin pitkään kestänyt..

Ei ne sanat vaan ne teot, sanotaan kiteytyy kaikki oleellinen. Molemmat tavat tuoda esiin välittäminen olisi välttämätöntä, pitäisi pystyä edes jotain sanomaan ääneen toiselle, vaikka tekemisen kauttahan vakuuttavampi vaikutelma lopulta syntyy.

Minulla on sellainen ongelma, että olen kyllä empaattinen ja lämmin ihminen, mutta jos olen oikein tosissani mieheen ihastunut, menen jotenkin "lukkoon" enkä saa reagoitua oikein mitenkään. Saatan vain hölmönä tuijottaa, vaieta tai reagoida jotenkin vääränlaisella tavalla, tai jopa ohittaa koko tilanteen vaihtamalla puheenaihetta.. mitä milloinkin.

Tämä on aivan kamalaa varmasti sen toisen kannalta, ja tyhmintä on, että kaikkien muiden ihmisten läsnäollessa olen edelleen se välittävä ja lämmin, oma itseni. Sitten kun voin luottaa siihen, että toinen oikeasti pitää minusta ja juttu on menossa jonnekin, rentoudun vähitellen ja minusta tulee enemmän ja enemmän oma itseni.

Pelkään tälläkin hetkellä ajavani kaikkien aikojen kiinnostavimman miehen pois läheltäni, kun käyttäydyn hänen seurassaan kuin mikäkin aivokuollut. Hänelle se empaattisuus ja välittäminen vielä ovat tavallista tärkeämpiä asioita, siitä päätellen että hän puhuu niistä ominaisuuksista usein. Tämä vielä lisää minulle paineita onnistua olemaan oma itseni, ja se taas tekee haasteesta vielä tavallista pahemman. :(

Loytääkseen vastauksen noihin kysymyksiisi on olemassa asia nimeltään "seurusteluaika". Tuo on aikaa jota ei mitata tunneissa, päivissä, viikoissa eikä kuukausissa. Tuona aikana (Fiksummat) oppivat tuntemaan toisen - oppivat näkemään onko toinen täysin tunteeton, onko hänellä vain kyky esittää sanojen helinää aikomattakaan toteuttaa sanomisiaan, omistaako empatiaa tai sympatiaa, onko täysin kuollut henkiseltä puoleltaan, omistaako minkään valtakunnan moraalia tyon, käyttäytymisen, vakauksien yms suhteen jne jne jne

Jos sinä, kuten kaikki muutkin , näkisitte vaivaa oppia tuntemaan toinen ja oppia huomaamaan vastaako hän asettamiasi ehtoja (ei huumeita ei ylenmääräistä viinaa, valehtelua jne) ja vastaatko sinä hänen ehtojaan, säästyisitte hyvin paljolta sydänsurulta!

Tämä EI ole rakettitiedettä, vain yksinkertaisesti kaikille suotua järjen käyttoä!