Olen reilu kakskymmen vuotinen ja 7 vuotta kestänyt suhteeni meni poikki noin 4 kuukautta sitten. Poikaystäväni halusi katsella elämää yksin. Sovimme, että emme ole, mutta katsellaan ja annetaan ajan kulua. Kummankaan tunteet kun eivät olleet kuolleet.
Välillä on mennyt mukavasti. Molemmat ovat eläneet omaa elämäänsä ja yhteys on toiminut. Olen kuitenkin välillä aina joutunut siihen pisteeseen, että saan kaikkea p**kaa niskaani exältäni. Se on rikkonut minua ihan mielettömästi. Niin kävi nytkin joulun jälkeen. Sain humalaiselta exältäni jos jonkinlaisia syytöksiä ja voin sanoa, etten mitään ollut mielestäni kenellekkään tehnyt. Nyt hän on löytänyt baarista jonkun naisen. Ei kuitenkaan tiedä aikooko mitään, mutta kuitenkin katselee sitä juttua.
Minusta on alkanut tuntua, että tämä katsastelu saa minun osaltani riittää. Alan olla niin rikki, etten jaksa. Tilivelvollisuutta toisiamme kohtaan meillä ei ole, mutta tuntuu jotenkin naurettavalta sanoa enää ihmisille, että katsellaan nyt tässä ja samalla toinen miettii voikohan joulun baariseikkaulusta syntyä mitään. Kuulostanko jotenkin hölmöltä? Olenko menossa oikeaan suuntaan? Valehtelisin, jos sanoisin, etten rakasta, mutta en tiedä kannattaako tällä itseään rikkoa.
Välillä on mennyt mukavasti. Molemmat ovat eläneet omaa elämäänsä ja yhteys on toiminut. Olen kuitenkin välillä aina joutunut siihen pisteeseen, että saan kaikkea p**kaa niskaani exältäni. Se on rikkonut minua ihan mielettömästi. Niin kävi nytkin joulun jälkeen. Sain humalaiselta exältäni jos jonkinlaisia syytöksiä ja voin sanoa, etten mitään ollut mielestäni kenellekkään tehnyt. Nyt hän on löytänyt baarista jonkun naisen. Ei kuitenkaan tiedä aikooko mitään, mutta kuitenkin katselee sitä juttua.
Minusta on alkanut tuntua, että tämä katsastelu saa minun osaltani riittää. Alan olla niin rikki, etten jaksa. Tilivelvollisuutta toisiamme kohtaan meillä ei ole, mutta tuntuu jotenkin naurettavalta sanoa enää ihmisille, että katsellaan nyt tässä ja samalla toinen miettii voikohan joulun baariseikkaulusta syntyä mitään. Kuulostanko jotenkin hölmöltä? Olenko menossa oikeaan suuntaan? Valehtelisin, jos sanoisin, etten rakasta, mutta en tiedä kannattaako tällä itseään rikkoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinuna jättäisin miehen lopullisesti. Eihän kukaan voi pitää toista ns. varalla jne. Sittenpähän näet, että jos hän sinut ihan oikeasti tahtoo vielä elämäänsä ja sinua rakastaa, niin tulee kyllä takaisin ja vaikka taistelee sinusta, jos on tarpeen!
Voimia sinulle=)
Kiitos mielipiteestäsi. Voimaa tähän tarvitaankin, että itsensä saa irroitettua tästä kaikesta. Hyvää vuoden alkua sinulle!