Soitin tänään YTHS:lle ja koetin saada ajan jonnekin, missä pääsisi puhumaan. Seuraavat vapaat ajat kolmen viikon päästä ja sekin terveydenhoitajalle. Mt-puolelle on kuulemma kuukausien jonot.
YTHS:n takaisinsoittoa odotellessa tein listaa elämästäni. Aika salakavalasti on kaikki mennyt metsään viime aikoina. Isoimpana murheena on nyt kuoleva parisuhde, jota itse olen vainoharhaisuudellani kovasti myös myrkyttänyt. Olemme seurustelleet viime kesästä lähtien ja yli puoli vuotta on ollut yhtä helvettiä. Riitoja on miltei joka päivä. Minä en osaa luottaa tähän enää ollenkaan, hän ei tue minua ja pelkään koko ajan että tämä pettää minua jonkun kanssa. Tämä on toistuvasti tuonut ilmi olevansa tyytymätön mm. painooni, tisseihini, hiuksiini, alakuloisuuteeni... painoni on jojoillut 5-10 kg haarukassa, välillä on ollut kausia kun en ole syönyt päiväkausiin mitään ja sitten saanut ahmimiskohtauksia ja oksentanut kaiken. Sitten on taas kausia että syön suruuni ja paino nousee, sitten tulee taas stoppi. Ruoasta on muodostunut minulle ongelma, ja myöskin yksi riidanaihe miehen kanssa. En voi syödä ahmimatta liikaa, mies vittuilee jossen syö joka päivä lämmintä ateriaa, pilaan terveyteni jne... samalla tätä vituttaa, kun lihon. En liiku juuri ollenkaan, ajatuskin lenkille lähtemisestä masentaa, vaikka tiedän jälkikäteen olevan hyvän olon. Tulee vain tunne, että turhaa edes yrittää.
Pettämistä pelkään siksi, että tämä on aina jonkun naisen kanssa, tämä on entisissä suhteissaan pettänyt ja pyörittänyt useaa naista samaan aikaan. Siis pelimies, jolla on kymmeniä ja kymmeniä kaatoja, itse olen ollut alle 10 miehen kanssa ja seurustellut kahdesti. Minulle parisuhde on pyhä ja rehellisyys ja uskollisuus sekä lojaalisuus ovat tärkeintä. En osaa luottaa, että koira olisi karvoistaan päässyt, vaikka ihan suhteellisen kiltisti on kanssani ollut. Vainoharhaisuutta, siis, enkä osaa päästä siitä irti, kun lisäksi on nuo jatkuvat ulkonäkökritiikit ja -paineet, eikä toinen (sinänsä ymmärrettävästi) ota hyvällä hermoilujani ja epäilyjäni. Tämä painosti minut aloittamaan e-pillerit, kun ei jaksa kondomien kanssa värkätä, vaikka minulla on hyvin huonoja kokemuksia siitä, mitä e-pillerit tekevät psyykeelleni. Mielialoilleni on käynyt nyt samoin kuin ennenkin, kun noin kuukauden niitä lääkkeitä olen popsinut. Olen hermoraunio ja mieskin sen jo huomaa. Käski lopettamaan ne e-pillerit. Haluaa varmasti lopettaa koko suhteen samalla, joten mitä väliä hänelle on, miten ehkäisyni hoidan.
Ei ole kavereita, keille oikein jutella aiheesta. Viimeisetkin ovat kaikonneet tuossa noin vuodenvaihteen tienoilla. On ollut vain tuo poikaystävä, jonka kanssa olla tekemisissä. Eikä sekään ole ollut onnellista. Silloin kun mies on ollut töissä, viestien vastaamisviiveet ovat aina tunteja (sinänsä kai ymmärrettävästi), mutta tulee aina tunne, että tämä paljon mieluummin vain juoruilee naiskollegojensa kanssa. On sanonutkin joskus, että "nyt on tylsää, jutellaan" ja on käynyt ilmi, että ne kyseiset naiskollegat ottavat nokosia. Kyllä silloin kelpaa minun kanssani rupatella, kun ei parempaakaan ole.
Opiskelut ovat olleet jäissä kaksi vuotta. Pidin vuoden välivuotta, nyt viimeisen lukuvuoden aikana on kertynyt tasan yksi opintopiste. Tuo samainen poikaystävä vakuutti minut vuodenvaihteessa, että minun on aivan sama olla käymättä luennoilla, koska haen toiseen kouluun nyt keväällä. Olisi pitänyt jatkaa opintoja, olisi edes jotain tekemistä. Se onkin ainoa valonpilkku tämänhetkisessä elämässäni; mahdollisuus muuttaa toiselle paikkakunnalle, käydä tuo koulu ja hyvässä lykyssä työllistyä siitä heti hyväpalkkaiseen työhön. Salaa toivon sitä siksikin, että pääsisin tuosta poikaystävästä sujuvasti eroon. En usko parempaa löytäväni, mutta en ole onnellinen nytkään. En näe itseäni tuon miehen kanssa, yritin jo erota kuukausi sitten mutta tämä maanitteli että josko yritetään vielä. En tajua miksi tämä niin halusi, tai miksi suostuin, kun en luota. Kumpikin on onnettomia.
Itkettää vain koko ajan. Tänään oli pahempi riita poikaystävän kanssa (puhelimitse), kerroin tälle että en luota tähän, että minulla on pelkotiloja ja harhaluuloja ja pelkään koko ajan että tämä valehtelee minulle ja pyörittää samaan aikaan useita naisia. Mies halusi tietää, mistä on mukamas valehdellut. Tenttasi ja tenttasi ja tenttasi ja lopulta otin sanani takaisin ja sanoin, etten voi hyvin. Suljin puhelimen ja etsin lääkekaapista kipulääkkeitä, mietin yliannostuksen ottamista ja sellaista vanhanaikaista hätähuutoa, kunnes tajusin etten voisi jättää lemmikkiäni yksin, oman onnensa nojaan. Tabletit jäivät pöydälle.
Suutun aivan liian pienistä asioista ja sitten itken taas. Poikaystäväkään ei enää jaksa minua, ihmettelen kuinka tämä on tähän asti jaksanut. En halua enää riidellä tämän kanssa.
Mielenterveys rakoilee, en osaa hakea apua. :(
6
208
Vastaukset
- Pipitäti
Tarvitset apua, se on ilmiselvää. Kerroitko aikaa tilatessasi että asia on vakava ja kiireellinen? Aina on akuuttiaikoja joita annetaan hätätilassa.
Käytäntö on se, että ensimmäinen käynti on sairaanhoitajalle missä kartoitetaan tilanne ja arvioidaan avun tarve ja kiireellisyys. Kannattaa siis olla täysin avoin ja rehellinen!
Mt-puolelle on jonoa, mutta myös siellä on kiireellisyysjärjestys. Jos tilasi arvioidaan vakavaksi, saat varmasti apua jonon ohi.
Sen mukaan mitä kerrot, tilanteesi on vakava. Oirehdit monella tapaa, ja olet ehkä myös masentunut? Jo se, että pääset jollekin juttelemaan ja saat tukea odotus ajan, on kullan arvoista!
Netistä löytyy monenlaista tukipalvelua myös, googlettamalla löytyy. Jajos tilanne menee todella pahaksi, mene päivystykseen! Näyttää sille, että Suomessa on tilanne jossa on käytettävä kyynärpäitä ja oltava rohkea ja sitkeä jos mt-puolen apua aikoo saada. Katastrofaalista, koska monella ei todellakaan siihen voimia ole.
Joten, jospa otat uudelleen yhteyden YTHS:lle ja kerro asia uudelleen, mitään salailematta ja väheksymättä. Kerro syömisoireet, itsmurha-ajatukset ihan kaikki! Olen kuullut että YTHS:ltä moni on saanut hyvän avun, kun ensin on sisään päässyt.
Tilanteesi ei ole toivoton, valoa on tunnelin päässä vaikka sitä et nyt näe. Vaatii vain sitkeyttä ja kovaa tahtoa nousta. Ja kunnollinen apu siihen, psykoterapia on hyvä, mutta sen päättää sitten muut aikanaan. Se voi viedä aikaa ja olla melkoisen kipeäkin matka, mutta se kannattaa!
Toivon sinulle voimia ja jaksamista. Sinä olet aivan yhtä tärkeä ja arvokas kuin kuka tahansa muu! Jokaisella ihmisellä on tinkimätön ihmisarvo, sitä pitää kunnioittaa myös sinun itsesi itseäsi kohtaan! - leskenlehdett
Hieno juttu on se, että pystyt näkemään, ettei tilanne säily ikuisesti samanlaisena, sillä se on todellakin ihan totta. Asiat muuttuvat, sinä muutut, parempaa on tulossa, kunhan saat jäsennettyä ajatuksiasi ja saat asianmukaista hoitoa masennukseen.
Jos tilanne tuntuu hankalalta, niin ota vaikka heti yhteyttä Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskukseen. Lähetettä ei tarvita. Palvelu on ilmainen ja toimii isoilla paikkakunnilla, todennäköisesti myös sinun opiskelupaikkakunnallasi. Voit myös soittaa kriisipuhelimeen vaikka heti. Netistä löydät yhteystiedot.
On hyvin tavallista, että opiskeluaikana itseluottamus horjahtelee ja seurustelusuhteen onnistuminen painaa mieltä. Aikuisen, itsenäisen elämän alkuun ei aina ole helppo päästä. Kypsymättömän, ajattelemattoman poikaystävän kommentit ovat loukanneet sinua syvästi, on hieno juttu, että pystyt myös asettamaan rajoja niin ettet ole jäämässä suhteeseen millä tahansa ehdoilla. Se on tervettä itsesuojeluvaistoa. Toisaalta sinulla on myös aiheetonta (?) mustasukkaisuutta, mistä voisitte poikaystäväsi kanssa jossain vaiheessa terapiassa keskustella, jos vielä ylipäätään päätät jatkaa suhdetta. Kriisikeskukseen voi mennä puolisonkin kanssa.
Niin kuin jo edellinen mainitsi, voit soittaa uudestaan YTHS:ään ja kysyä kriisiaikaa, sen varmasti saat sitten vaikkapa lääkäriltä, jos et mielenterveyspuolelta. Helpoin tie on varmaankin soittaa Kriisipuhelimeen, niin pääsen juttelelemaan ihan nyt heti.
Kaikkea hyvää sinulle toivotan. - oppeliini1
On todellakin parasta että lasket tuon poikaystäväsi menemään. Ei jatkuvasti positiivisetkaan, "terveet" ihmisen halua kuulla kommentteja joita hän latelee! Ne jo yksistään saa mielen maahan!
Seuraavaksi sinun ON pakotettava itsesi lenkille ja ulos. Vaikka kuinka se kammottaisi, saisi oksennuksen kurkkuusi ja ajatuksen päähäsi ettei "minua haluta, en jaksa"; sitä suuremmalla syyllä lenkkarit tai kumikengät jalkaan ja ulos. Painettuasi ulkoovesi kiinni, saat huomata että helppoahan tämä on!
Myoskin, hakeudu ihmisten seuraan. Ellet tunne ketään tai halua nähdä ketään, mene seurakuntasi tai naapuriseurakunnan kirkkoon. Siellä sunnuntaisin (tai milloin tahaansa heillä onkin kokoontumisia) saat kuulla muiden ääntä ja kaunista musiikkia. Ihan ilmaiseksi. Oma osallistumisesi on aivan itsestäsi kiinni; voit vain seurata ja olla siten mukana tai konkreettisesti osallistua heidän toimintaan.
PAKOTA itsesi hakeutumaan vapaaehtoistoimintaan. Sielläkin saat muuta ajateltavaa kuin oman kurjuutesi.
On totta että ellei ole mitään tekemistä kuin vain hautoa omaa saamattomuuttaan ja kurjuuttaan, siinä vajoaa vain alemmas. Kuka tahaansa, oli sitten "terve" tai supermasentunut.
Ottaessasi ensimmäiset askeleet kohti yhteiskuntaa, on se vaikein teko. saat huomata että osallistuessasi mihinkään toimintaan muiden kanssa, auttaa huomattavasti oloasi. Ainakin siihen saakka Ne 3 viikkoa, kunnes pääset juttelemaan ammattiauttajalle. - deesss
Sinuna ensi sijaisesti lopettaisin ne e-pillerit joillekin ei vaan sovi kaikki merkit ja mieli alkaa niistä sekoilemaan, pääsyy miksi vaihdoin kuparikierukkaan, ei ole noita hulluusoireita.
Ja jos poikaystävä ei mielestäsi sinulle sovi ja olet onneton,eroa, aloita elämäsi uudestaan, liiku käy koulua, keskity itseesi. kun olet saanut asiasi kuntoon mieti vasta sitte parisuhdetta. - 21113
Lopeta ne pillerit. Nuo ovat ihan tyypillisiä hormoniehkäisyn aiheuttamia pakkoajatuksia ja -oireita.
- think_-66
No, se on ainakin varmaa, ettei e-pillerit ja poikakaveri tee sinulle hyvää. Jätä molemmat. Ja odottele aikaa terveydenhoitajalla rauhassa. Hakeudu terveyskeskuksen päivystykseen, jos tulee vielä itsetuhoisia ajatuksia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su1537800- 614360
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1403993Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene233902Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.423300Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla383208Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko253205- 482923
Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?422721- 492484