Hei!
Ongelmana on n. viiden kilon pudotus. En saa painoa laskemaan, en jaksa (kiinnosta) lähteä lenkille, syön mitä sattuu jne. Siis tyypillisiä itsekurin puutoksesta osoittavia merkkejä.
Mulla on hyvät vatsalihakset, mutta ne ei näy koska vatsanseudulle on kertynyt useampi ylimääräinen kilo. (eikä ne ylimääräiset kilot lähde vatsanseudulta, vaikka noudattaisin kuinka tarkasti ruokavaliota ja tekisin vatsalihasliikkeitä...)
Laihdutin viime keväänä 22kg 5kk aikana (bulimia hyvin rankka liikunta). Lihakset kasvoivat (jonkun verran), paino tippui. En syönyt kun sillon kun joku oli myös syömässä. Näin vältin syömästä herkkuja, karkkia jne. Juoksin päivässä 12km alussa ja viimeisimpinä päivinä 36km, ja olin aina ihan loppu.
Lopulta paino meni niin alas, että hakeuduin itse lääkärille. Se antoi kaks vaihtoehtoa: Lihotuskuuri normaalin painoon tai sairaalaan. Saman tien se lääkäri ohjas mut psykiatrille. Valitsin lihotuksen normaaliin painoon.
Olen sairastanut vuodesta 1998 bulimiaa. Tiedän, etten ole siitä taysin parantunut, mutta HALUAN parantua!
Nyt on siis ongelmana itsekuri. En halua enää koskaan samanlaista rääkkiliikuntaa, pakonomaista ruuan vahtimista yms. Toivoisin, että joku kertois mitkä motivoisivat eniten
elämäntapojen muuttamiseen.
Haluaisin että päiviini sisältyis liikuntaa, tarpeeksi ravintoa, unta. (Opiskelen ja koulussa on ilmainen ruokailu).
Mitä keinoja yritän, että saisin motivaatiota elämäntapojen muuttamiseen? Niin että, kun se 5kg on tippunut, en enää laihduttaisi vaan eläisin niin, ettei se paino enää nousisi!! (167cm/65kg)
Kiitoksia, jos jaksoit lukea sekavan viestini. (ja ehkä jopa vastasit tähän)
Tindra
Ongelmana on n. viiden kilon pudotus. En saa painoa laskemaan, en jaksa (kiinnosta) lähteä lenkille, syön mitä sattuu jne. Siis tyypillisiä itsekurin puutoksesta osoittavia merkkejä.
Mulla on hyvät vatsalihakset, mutta ne ei näy koska vatsanseudulle on kertynyt useampi ylimääräinen kilo. (eikä ne ylimääräiset kilot lähde vatsanseudulta, vaikka noudattaisin kuinka tarkasti ruokavaliota ja tekisin vatsalihasliikkeitä...)
Laihdutin viime keväänä 22kg 5kk aikana (bulimia hyvin rankka liikunta). Lihakset kasvoivat (jonkun verran), paino tippui. En syönyt kun sillon kun joku oli myös syömässä. Näin vältin syömästä herkkuja, karkkia jne. Juoksin päivässä 12km alussa ja viimeisimpinä päivinä 36km, ja olin aina ihan loppu.
Lopulta paino meni niin alas, että hakeuduin itse lääkärille. Se antoi kaks vaihtoehtoa: Lihotuskuuri normaalin painoon tai sairaalaan. Saman tien se lääkäri ohjas mut psykiatrille. Valitsin lihotuksen normaaliin painoon.
Olen sairastanut vuodesta 1998 bulimiaa. Tiedän, etten ole siitä taysin parantunut, mutta HALUAN parantua!
Nyt on siis ongelmana itsekuri. En halua enää koskaan samanlaista rääkkiliikuntaa, pakonomaista ruuan vahtimista yms. Toivoisin, että joku kertois mitkä motivoisivat eniten
elämäntapojen muuttamiseen.
Haluaisin että päiviini sisältyis liikuntaa, tarpeeksi ravintoa, unta. (Opiskelen ja koulussa on ilmainen ruokailu).
Mitä keinoja yritän, että saisin motivaatiota elämäntapojen muuttamiseen? Niin että, kun se 5kg on tippunut, en enää laihduttaisi vaan eläisin niin, ettei se paino enää nousisi!! (167cm/65kg)
Kiitoksia, jos jaksoit lukea sekavan viestini. (ja ehkä jopa vastasit tähän)
Tindra
Vastaukset 11
Vanhimmat
ongelmasi EI ole paino. tuolla painolla et toki ole laiha, muttet varmaan lihavakaan. mikset yrittäisi keskittyä muihin ihmisiin ja asioihin enemmän - silloin liikakilot voisivat huomaamattasi tipahtaa. kun ihminen onnistuu tuijottamaan muualle kuin omaan napaansa, on elämä enemmän tasapainossa.
en tarkoita, että olisit itserakas tms, vaan ihan vaan sitä, että elämässä olisi muiden asioiden hyvä olla ykkösenä kuin oma paino ulkonäkö.
jooga ja muu mietiskely sekä liikunta auttavat monia tasapainoon pääsemisessä.
hanki uusi harrastus (ei ole pakko olla liikunta!), innosta kaverisi kokeilemaan kanssasi uusia, hyviä, pysyviä elämäntapoja, ala tehdä vapaaehtoistyötä parina iltana viikossa jne.
Hmm. Entä jos ei ole kavereita uudella paikkakunnalla, eikä varmasti saa itseään ulos yksin tuntemattomaan paikkaan? (Mulla siis on kavereita, mutta kaikki on niin kaukana, ettei edes joka toinen vkloppu nähdä...)
Yksin en osaa, uskalla lähteä kuntosalille (joissa vois esim. tuota joogaa harrastaa) tai lähteä lenkille tuntemattomaan maastoon, en osaa uida (halli vieressä) enkä omista vielä luistimia (luistelukenttä 500m päässä)...
Olen seurallinen ja kaipaan ystäviä ympärilleni. Mulla ei ole itsekuria kun olen yksin, mutta seurassa on helpompaa vahtia, ettei esim. syö herkkuja, käy Hesburgerissa tjs.
Onko siitä ollut mitää hyötyä kenellekään, että on kirjannut JOKAISEN suupalan ylös, jokaisen liikkumisensa esim. portaiden nousu 2 kerrokseen 6 päivässä (asun kerrostalossa, kuljen aina portaat, pelkään hissiä)
Kiitos kannustuksesta :)
Tindra
" Onko siitä ollut mitää hyötyä kenellekään, että on kirjannut JOKAISEN suupalan ylös, "
On se vain kirjattava , muistiin ei voi luottaa . Tällä kirjaamisella olen saanut syömisen jotakuinkin hallintaan , 25 kiloa pois vuoden aikana .
Liikunta ei ole välttämätöntä painonpudotuksessa , edesauttaa kyllä , ja siitä on paaaljon muuta hyötyä .
Laihduttaminen on äärimmäisen hidasta puuhaa ja se vaatii koko sitoutumista koko loppuelämäksi.
Ensinnäkin liikunta pitää alkaa kevyesti ja tasoa (sykettä ) pitää nostaa pikkuhiljaa. Lueppa kirja "Älykäs liikunta" kirjoittanut hieman omalaatuiselta vaikuttava äijä mutta täyttä asiaa se tuntui olevan. Kunhan vain muistat kiiruhtaa hitaasti! ja ravintotietoakin löytyy, mutta älä kelpuuta mitään laihduttajan opasta, jossa esitellään erilaisia dieettejä vaan joku ravitsemuksen yleistietokirja.
" Laihduttaminen on äärimmäisen hidasta puuhaa ja se vaatii koko sitoutumista koko loppuelämäksi."
Mikä hyvänsä elämäntapamuutosta koskeva päätös kariutuu useimmiten juuri tuohon lähestyymistapaan, siinähän otetaan harteille elinkautisen taakka.
Ei alkoholistikaan toivu ennenkuin lakkaa sitä yrittämästä, ja siirtyy "päivä kerrallaan" metodiin.
Sensijaan tätä edellinen kirjoittaja, mitä mainitsi joogasta ja muusta meditaatiosta, on oikeammilla jäljillä.
Minäpä kerron, miksi.
Me ihmiset elämme sen harhan vallassa että toimimme omien päätöstemme mukaan.
Mutta emme toimikaan, vaan "päätökset", siis ne, joiden mukaan toiminta lopulta lähtee etenemään, tapahtuvat syvällä tietoisuutemme tason ulottumattomissa.
Jos pystymme vaikuttamaan tuohon tasoon haluamaamme suuntaan (niinkuin elämäntapamuutos ilmeisesti on) silloin, ja vain silloin, tahtomme toteutuu.
Meditaatio (hartausellämäkin, tukouksineen ym) näyttäisi olevan työkalu jolla tuo onnistuu.
Asiasta on saatavissa käyttökelpoisia oppaita vaikka kuinka paljon, niitä toteuttavia yhteisöjä on olemssa jne.
No sinäpä se vasta guru oletkin! Mihinkähän sinun esittämät asiat mahtavat perustuvat? Millähän tietoisuuden tasolla olet juttusi mahtanut kirjoittaa?
Onhan niitä kaiken maailman kuhne-kylpyjä ja uskontoja, mahtoikohan yksi tällainen uskonto olla dianetiikkakin, niin ja tämä edesmennyt Jussila kauppasi tyrnimaitoa kaikenkattavaksi rohdoksi.
Joogan ja meditaation hyötyä en kiellä mielenrauhan tuojana, mutta sen tehosta tässä ei ole mitään takeita, toisin kuin minun suosittamassani tavassa.
Ja kunnon ylläpito on elinikäinen taakka, ikävä kyllä. Jos se jonkun mielestä on liian raskas taakka, keksiköön sitten jotain muuta, mutta tulos on sitten mitä sattuu.
Kuntoilu on kieltämättä raskasta, jos ensimmäisen puolen vuoden aikana vetää yli kolmenkymmenen kilometrin lenkkejä, mutta silloin homma on tehty väärin. Ensimmäisen puolen vuoden aikana on ihan turha tehdä yli kolme varttia kestäviä lenkkejä, ja rasituksen ( hengästymisen ) taso pitäisi olla sellainen, että liikkuessa pystyy puhumaan puhetta katkoilematta.
Älä viitsi antaa tällaisia neuvoja hädässä olevalle, neuvosi kuuluvat samaan luokkaan kuin nämä nykyiset laihdutusvalmisteet, kaiken maailman rasvanpolttopuristeet ja hierovat vyöt yms.
" No sinäpä se vasta guru oletkin! Mihinkähän sinun esittämät asiat mahtavat perustuvat? Millähän tietoisuuden tasolla olet juttusi mahtanut kirjoittaa?"
Jos kunnon ylläpitäminen on taakka niin elämä on taakka.
Jos elämä tuntuu taakalta niin kantsii tarkistaa asenne.
Meitä on nimittäin joitakin ent. läskejä jotka ovat päässeet kiloistaan kevyesti.
Ja minähän en myy mitään, elämänkokemukseni on kaikkien käytettävissä, myös sinun.
(jaa mikäkö kokemus? No ne liikakilot oli tuolla 30-35 v. tienoilla. Nyt olen 64 v. ja elämä hyvmyilee. En haluaisi leveillä vuosillani, mutta mainitsen osoiteuksena, että ei nämä mitään päivänperhosia ole)
Tulipas lapsus. Vaikka ilmaisinkin kuntoilun olevan taakka, niin sitä se ei kuitenkaan ole, sana oli vain ajattelemattomasti lainattu edellisestä kommentistasi, jossa itse mainitsít se olevan taakka. Minulle kuntoilu on nautinto.
Elämänasenteeni tarkastin muutama vuosi sitten, ja päätin, että elintapojeni on muututtava terveellisimmiksi. Nyt olen kuntoillut toista vuotta aktiivisesti, ja voin sanoa, etten ole vuosiin voinut näin hyvin.
Jos sinä olet päässyt kiloistasi eroon kevyesti, niin hyvä on, mutta en millään usko, että tietoisuuden tasoilla hyppely tai muukaan mietiskely auttaisi suurinta osaa liikalihavia. Jos se auttaisi, kyllä se olisi jo keksitty.
Väitän edelleen, että sopiva liikunta täydennettynä sopivalla ruokavaliolla auttaisi suurinta osaa. Luulen vaan, että varsinkin liikuntapuoli tyssää useimmin siihen, että se aloitetaan liian lujaa ja/tai tuloksia odotetaan liian nopeasti. Alkoholisti elää ehkä päivän etapeissa, mutta laihduttajan pitäisi elää 3 - 6 kuukauden etapeissa eikä välillä saisi käydä vaa'alla ollenkaan. Ja näitä etappeja on jatkettava elämä loppuun asti, kuten alkoholistikin jatkaa paivän etappeja.
Kaikkein tärkeintä: pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa.
Motto: "Lila? Mikä ihmeen lila?" kysyi värisokea :)
"Väitän edelleen, että sopiva liikunta täydennettynä sopivalla ruokavaliolla auttaisi suurinta osaa."
Totta helkkarissa liikunan ja ravinnon tasapaino on ratkaiseva.
Niiden sääntelyyn tarvitaan vain tarvitaan erästä työkalua jonka nimi on mieli.
Ihan kuin kädet voivat olla vahvat ja heikot, mielikin voi olla vahva tai heikko, ja ihan kuin käsien voimasta riippuu mitä niillä voi nostella, riippuu mielen voimasta mitä sillä voi tehdä.
Ja ihan kuin käsiä voi treenata vahvemmiksi eri jumpilla, voi mieltäkin treenata vahvemmaksi vastaavilla jumpilla. Niitä kutsutaan meditaatioiksi.
"Jos sinä olet päässyt kiloistasi eroon kevyesti, niin hyvä on, mutta en millään usko, että tietoisuuden tasoilla hyppely tai muukaan mietiskely auttaisi suurinta osaa liikalihavia. Jos se auttaisi, kyllä se olisi jo keksitty."
Jaa jaa, mitä tässä on keksitty ja mitä ei!
Jos minä tuon tänne mainion menetelmän joka on auttanut minua, onko se nyt paljon suurempi synti kuin se, että netissäkin on kymmeniä sivuja, sen lisäksi kymmenissä lehdissä kymmeniä palstoja ja niissä satoja ja tunahsia keskustelijoita puhumassa jutuista samalla tavalla kuin sinä : tuosta poikkki ja tuohon jenka.
Jos se olisi niin yksinkertaista niin miks helkkarissa nämä palstat ei ole aikoja sitten kuihtuneet olemattomiin täytettyään menestyksellä tehtävänsä.Minä vain kysyn.
Se, mihin varsinainen likuntapuoli useimiten tyssää on mitä suurimmassa määrin yhteydessä siihen mikä on mielen tila. Kyllä tottavieköön olisi kantsinut Suomenlinnan lautastakin tarkastaa ensimmäisenä ohjausjärjestelmä kun se alkoi törmäillä ei toivottuihin suuntiin.
Tuon myönnän! Jos keinoillasi saa mielen mukaan, niin silloin se palvelee oikeaa tarkoitusta. Mutta olisit voinut ihan hetikin sanoa, ettei pelkkä mietiskely riitä. Vaan kun sanoit vain että metodini on väärä!
Ja se keksiminen. Kenties huono synonyymi, mutta tarkoittaa tässä: "havaittu, huomattu".
Kun kerran laihduttajat uskovat kaiken maailman ihmepuristeihin ja geelihousuihin ( jotka nukkuessa laihduttavat! ) niin miksei ikinä ole kuulunut tällaista mietiskelyjutuista. Kai lihavat siihenkin uskoisivat, jos se tuotaisi paremmin esille. Ja varmaankin se auttaisi paremmin kuin kuin kaikenmailman värinävyöt (toimii kolmella 1,5 W patterilla! Oivoi!). Vaan kun värinävyö on konkreettisempi asia, ei se tunnu niin henkimaailman asialta. Niin, ja tietysti on se, että värinävyöllä on paaaaljon helpompi rahastaa kuin meditaatiolla.
Kyllä tää on hieman huono foorumi tällaista asiaa levittää, kun tämä foorumi ole muutenkaan sieltä luotettavimmasta päästä. Kirjoita kirja!
Sun ei ehkä välttämättä kannattaisi laihduttaa ettei se laukaise taas bulimiaa.. :/
..Mutta jos kuitenkin haluat laihtua, terveellisesti ilman mitään stressiä, niin käy katsomassa painonvartijoiden sivuja, se jos mikä on helppoa, mutta (tästä on omakohtaista kokemusta) tehokasta laihdutusta, jonka ideana on että kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella ja tietyn pistemäärän rajoissa.. Se voisi ehkä olla hyvä juttu sulle, jollon sun ei tarvitse niin kamalasti vahtia mitä syöt, ja laihdut vaikka söisit karrkkiakin (tietysti niiden pisteiden sisällä..;) Ja normaalipainoisetkin laihtuvat tolla ihan hyvin, ei se ole vaan ylipainoisille! :)