Tytöille on varmaan ominaista jossain vaiheessa itkeminen, jalan polkeminen sekä valittaminen vanhemmille aiheesta kuin aheesta. Isän odotetaan "pelastavan tilanne".
Tuota...tämä voi olla yllätys monelle naiselle mutta näin ei ole enää AIKUISENA.
Itkeminen, turha valittaminen, jänkyttäminen jne. EI OLE miehen vika.
Jos ihmisellä on jotain asiaa hän osaa sanoa sen asiallisesti lähimmäisilleen ottaen huomioon myös toisen mahdolliset toiveet.
Ja minua ei kiinnosta vitun pätkän vertaa oletko sinä nainen muuttanut mieltäsi eilisestä jos jostakin asiasta ON SOVITTU.
Minua ei myöskään kiinnosta miten paska olo sinulla on tai mitä on tapahtunut jos purat sen minuun. Ellen minä ole jollakin tavalla vastuussa siitä pahasta olostasi SUORAAN. Tämä tarkoittaa siis jotain tekoani joka loogisesti ajateltuna voisi loukata sinua eikä siis mitään epäsuoraa epäselvää "no oishan sun pitäny tietää".
Siis ihan oikeasti poijjat, on paljon helpompi olla sinkku kuin edes yrittää tapailla naisia. Ja sitten huvittavaa on että se vika ei koskaan voi olla naisessa koska jos jokin on pielessä niin vika on miehessä ja jos nainen valittaa niin ehkä "mies ei ole sopiva".
Näitä naisia ei ole vain nuorissa parikymppisissä teinimäisissä ärripurreissa vaan nykyään ihan kolmekymppisissä naisissa. Tarvitseeko sitä kestää koska "sukupuolet ovat erilaisia" ja "sun pitää huomioida toisen toiveet"
EI.
Lapsellisuus ei ole yksinkertaisesti ratkaisu mihinkään ongelmaan eikä myöskään olen nyt vain osa elämääni.
Olen aikuinen mies. Kohtele minua hyvin niin varmasti kohtelen sinua myös. Kiukuttelut jätetään teineille ja lapsille.
Ole nainen. Ole aikuinen. Älä ole pentu. Et ole minun tyttäreni. Enkä ole isäsi.
Sinkkunaisilla ja parisuhteeseen pyrkivillä ja parisuhteessa olevilla naisilla olisi paljon oppimista ihmissuhteista ja niiden hoidoista, mutta kummasti vinkkejä jaetaan vain miehille.
Tuota...tämä voi olla yllätys monelle naiselle mutta näin ei ole enää AIKUISENA.
Itkeminen, turha valittaminen, jänkyttäminen jne. EI OLE miehen vika.
Jos ihmisellä on jotain asiaa hän osaa sanoa sen asiallisesti lähimmäisilleen ottaen huomioon myös toisen mahdolliset toiveet.
Ja minua ei kiinnosta vitun pätkän vertaa oletko sinä nainen muuttanut mieltäsi eilisestä jos jostakin asiasta ON SOVITTU.
Minua ei myöskään kiinnosta miten paska olo sinulla on tai mitä on tapahtunut jos purat sen minuun. Ellen minä ole jollakin tavalla vastuussa siitä pahasta olostasi SUORAAN. Tämä tarkoittaa siis jotain tekoani joka loogisesti ajateltuna voisi loukata sinua eikä siis mitään epäsuoraa epäselvää "no oishan sun pitäny tietää".
Siis ihan oikeasti poijjat, on paljon helpompi olla sinkku kuin edes yrittää tapailla naisia. Ja sitten huvittavaa on että se vika ei koskaan voi olla naisessa koska jos jokin on pielessä niin vika on miehessä ja jos nainen valittaa niin ehkä "mies ei ole sopiva".
Näitä naisia ei ole vain nuorissa parikymppisissä teinimäisissä ärripurreissa vaan nykyään ihan kolmekymppisissä naisissa. Tarvitseeko sitä kestää koska "sukupuolet ovat erilaisia" ja "sun pitää huomioida toisen toiveet"
EI.
Lapsellisuus ei ole yksinkertaisesti ratkaisu mihinkään ongelmaan eikä myöskään olen nyt vain osa elämääni.
Olen aikuinen mies. Kohtele minua hyvin niin varmasti kohtelen sinua myös. Kiukuttelut jätetään teineille ja lapsille.
Ole nainen. Ole aikuinen. Älä ole pentu. Et ole minun tyttäreni. Enkä ole isäsi.
Sinkkunaisilla ja parisuhteeseen pyrkivillä ja parisuhteessa olevilla naisilla olisi paljon oppimista ihmissuhteista ja niiden hoidoista, mutta kummasti vinkkejä jaetaan vain miehille.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hups, tämä menikin Sinkut-aiheen alle vaikka olisi varmaan sopinut tonne parisuhde/parisuhteen aloittaminen alle paremmin.
Juuri tuollaisia naiset aina ovat.
Olipa raikas aloitus :) , eikä ihan tuulesta temmattu. Ensimmäisessä liitossa toivoin, että mies olisi omatoimisesti ymmärtänyt miltä asiat minusta voivat tuntua. Kun näin ei käynyt, sisälleni patoutui pahaa oloa, joka ei koskaan päässyt purkautumaan. Erosimme 20 vuoden yhdessä olon jälkeen.
Myöhemmin Avioiduin uudelleen. Tämä mies opetti minut olemaan suora ja avoin. Huu... Muistan kun ensimmäisen kerran sanoin (jostain pikkuasiasta) avoimesti mielipiteeni. Olin aivan varma, että mies suuttuu, alkaa huutamaan ja jättää minut. Mutta mitä tapahtui? Mies naurahti ja sanoi, että hyvä kun kerroit. Siis..... Avoimuus toimii tämän miehen kanssa (olisi varmaan toiminut ensimmäinenkin, mutta hän joutui arpomaan koko ajan eikä tietenkään voinut nähdä pääni sisälle mitä myllerryksiä siellä on menossa).
Nyt elämä on siis aika mutkatonta mukavaa.
Mä oon myös joutunut opettelemaan tuon asioiden suoraan sanomisen.
Kyllä tuo aloittajan teksti ihan totta on. Ei me naisetkaan virheettömiä olla ja varsinkin nuorena sitä oli hyvinkin typerä ja tein ekan poikaystäväni kanssa kyllä kaikki virheet, voi sitä ressukkaa.. Olin niin lapsellinen ja rinsessa, että oikein hävettää jälkeenpäin.
"Sinkkunaisilla ja parisuhteeseen pyrkivillä ja parisuhteessa olevilla naisilla olisi paljon oppimista ihmissuhteista ja niiden hoidoista, mutta kummasti vinkkejä jaetaan vain miehille." Tuo oli hyvin sanottu. Miksi tosiaan niitä neuvoja tunnutaan tuputtavan enemmän miehille? Kyllä naisetkin tekevät virheitä. Ja paljon.
Hyviä pointteja. Minulla on vastaavanlaisia kokemuksia, joskin mieshenkilöistä. Taitaa olla niin, ettei tämäkään ilmiö ole totaalisen sukupuolisidonnaista. Itse kannatan myös suoraan sanomista, mutta ymmärrän, että välillä kestää vähän aikaa, että sen ikävän tunteen saa muotoiltua sanoiksi.
Osu ja uppos! :D
Femakko käytti "kyllähän miehetkin"-kortin.
Tällöin aina kun jokin ongelma koskee vain naisia, otetaa tuo kortti jolloin se "neutralisoidaan" koskemaan molempia, ja näin nainen on taas vapautettu vastuusta.
Ja kuten tuossa toisella multinikilläsi kommentoit, niin myös hyväksyit naisille "itkemisen", mutta sinä itse käyttä shaming languagea, ja eräs tunnetuimpia femakkojen käyttämiä shaming languageja on, että jos mies puhuu sukupuolten epäkohdasta, hänen pitää "miehistyä, ja lopettaa itkeminen".
Vaan vajaaälyisenä femakkona tämä epäkohta ei tuota sinulle mitään ongelmia.
Noniin, sinä palstan ainoa henkilö, jolla on omasta mielestään oikeus suoltaa kaiken maailman henkilöhyökkäyksiä, voisitko lukea vastaukseni ja miettiä, oliko tässä nyt ollenkaan pointtina tylpistää toisen kokemusta? No, et kuitenkaan ymmärrä, niin koitan selittää. Pointti oli, että pystyn jossain määrin samaistumaan aloittajan kokemuksiin. Se, että kaikesta ei yksinkertaisesti voi tehdä sukupuoleen liittyviä johtopäätöksiä, ei ole yleensä ihmisille mikään ongelma. Ainoastaan katkerilla, ihmiselämää syvemmin ymmärtämättömillä vamma-aivoilla on tapana muuttaa toistenkin ihmisten stoorit omaan agendaansa sopiviksi, juuri kuten sinä edellisessä kommentissasi teit. Ja turha tulla raivoamaan minulle enää, koska minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa, enkä myöskään jaksa idioottimaisia kommenttejasi lukea. Pidä pääsi perseessäsi, jos kerran niin tahdot.
"Ja turha tulla raivoamaan minulle enää, koska minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa, enkä myöskään jaksa idioottimaisia kommenttejasi lukea."
Sinähän tässä raivoat kuin katkeroitunut kurppa. Taisi osua ja upota pahasti tällä kertaa. :D
Jep! :D
Papa don't preach.
Itkeminen on täysin luonnollista. Mistä lähtien aikuiset eivät ole saaneet itkeä tai ilmaista tunteitaan? Eri asia toki tuo pahanolonsa purkaminen toisiin ihmisiin.
Kiukuttelua harrastaa kuitenkin vain lapset... ja feministit. :D
Minullekin tuli tuosta sellainen olo, että aloittajan mielestä kaikki tunteiden ilmaisu on lapsellista. Onneksi meillä saa molemmat itkeä ja nauraa ja suuttua ja pussata eikä tarvitse esittää mitään jäänkylmää superrationaalista kovanaamaa. Kaikki ei ole sellaisia koskaan eikä se ole mitenkään ikäsidonnaista. Kaikki ei edes halua olla. Toki saa erilaisia ihmisiä lapselliseksikin nimitellä mutta se nyt vaan on vähän... Noh, lapsellista.
Ja toki turha kiukun purkaminen toiseen on eri asia ja perseestä. Joskin harvoin esiintyessään sekin aika inhimillistä ja normaalia.
"Ja toki turha kiukun purkaminen toiseen on eri asia ja perseestä. Joskin harvoin esiintyessään sekin aika inhimillistä ja normaalia."
Se on täysin lapsellista touhua.
"Minullekin tuli tuosta sellainen olo, että aloittajan mielestä kaikki tunteiden ilmaisu on lapsellista"
Sitten on kaksi mahdollisuutta:
a) et osaa lukea
b) olet tyhmä
Valitse noista.
"Toki saa erilaisia ihmisiä lapselliseksikin nimitellä mutta se nyt vaan on vähän... Noh, lapsellista. "
Kyllä sinä vaikutat lapselliselta pennulta. Se ei ole nimittelyä vaan totuus.
Miksi kiukuttelet?
Feministi eli ammattikiukuttelija kysyy, miksi joku toinen kiukuttelee. :D
Mä sitten taas ymmärsin heti sen pointin mitä aloittaja tarkoitti. Eli kyse ei ole normaalista aiheellisesta itkeskelystä, vaan sellasista krokotiilin kyyneleistä, mitä jotkut naiset harrastavat. Kyllähän miehetkin itkevät, mutta en ole koskaan nähnyt miehen itkevän jostain ihan typerästä syystä vain sen takia, ettei se oma tahto mene läpi. Tää nyt on sellanen aihe taas, mitä varmaan naisten on vähän vaikea myöntää, mutta kyllä me naiset varsinkin parikymppisinä osataan olla aika lapsellisia ja vedellä sitä kiukku-itku-mykkis-hymph-draamaa.
Kyllä minä ainakin pystyn myöntämään olleeni niin typerä. Nyt yli kolmekymppisenä oon fiksumpi ja oon oppinut, että asioista voi puhuakin ilman dramaattisuuksia. Ja kyllä minäkin oon edelleen itkuherkkä, mutta en enää vollota tarpeettomissa tilanteissa ilman mitään itsehillintää. Esim. viimeaikoina olen itkeskellyt paljonkin, mutta siihen on selvä syy kun isäni kuoli. En enää itke sen takia, etten saanutkaan valita tapetin väriä yksin tms täysin typerää, josta on tullut vähän riitaa.
Ennen kaikkea oon oppinut sanomaan jotain takaisinkin eikä niin että kun mies vähän korottaa ääntään, itken ku 3v jolta on tikkari viety. Uskon, että mies ei voi oikein kunnioittaa naista joka ei osaa puolustautua vaan ryhtyy vaan volisemaan. Miehet tykkää siitä, että naisessa on vähän jotain dominaakin, ei saa olla ihan prinsessa, joka ei kestä sitä ettei elämässä kaikki mee just kuten herkkä prinsessa tahtoo. Ja tää on se asia, minkä nuoret naiset joutuvat oppimaan.
Tuntuu siltä ja on tuntunut teini-iästä saakka, kun suhteet alkoivat, että ihmiset oottaa aina sen toisen tekevän itsensä onnellisiksi. Aina ootetaan, et toinen tajuaa toiveet ja jossei tajua, niin voi sitä itkua ja hammasten kiristystä. Tämä pätee molempiin sukupuoliin.
Itse en odota mitään, paitsi läsnäoloa, siitä lähtee paljon. mutta vastineeksi saan haukkuja sekä miesystäväkandidaateilta sekä naispuolisilta ystäviltä ja sukulaisilta, että olen itseriittoinen ja kylmä. Tämä vain siksi, etten ole kärkkymässä toisen pussille, vaan pidän huolta omista asioistani ja hyvin pidänkin.
ihan sama vaikka yksinäisyys kaivertaa, mitä se nyt tällaista itsekeskeistä paskiaista haittaisi ja tosiaankin, len mieluumminomissa oloissani, kun tuhlaan aikaani katellisten ja vaativien valittajien seurassa, jotka tahallaan ärsyttävät, kun eivät kestä toisen ihmisen onnellisuutta omassa paskamaisessa elämässään.
Jos nainen pihtaa, muista mies että nainen ei ole mikään seksilelu. voit ostaa pumpattavan nuken ja panna sitä
Valittamisen idea on vain että sitä kuunnellaan, ei odoteta mitään toimintaa valituksen aiheen korjaamiseksi.
Aivan mahtava teksti!
Ironia onkin siinä, että palstan naiset eivät kykene muuta kuin tuohon lapselliseen raivoamiseen, ei ennen eikä jälkeen tämän mestarillisen kirjoituksen.
Mutta sehän vain todistaa kirjoituksen pointin 100%. :)
Nainen on parisuhteen pikkulapsi.
Mitäs sitten, jos olet huomannut että suoraan asioista puhuminen ei toimi. No, loogisesti lopetat suoraan puhumisen.