Nyt on avioero astunut voimaan. Olen onnellinen. Sinä et, olen siitäkin onnellinen. Muistele nyt, miten aloit leikkiä, miten annoit perseesi viedä ja muista se elämisen halu, josta silloin puhuit. Nauti nyt siitä tunteesta, että olet nainen, siitähän sinä kanssa puhuit. Lapset ja minä en enää merkinnyt sinulle mitään, itseni olisin vielä voinut ymmärtää mutta miltei unohtaa lapset ja tuottaa heille jatkuvia pettymyksiä muuttuvilla "suunnitelmilla". Toivottavasti kasvoillasi tulee olemaan yhtä pettyneitä ilmeitä, kuin mitä oli lapsillamme. Pientä esimakuahan sait silloin, kun jo lähdettyäsi aloit tekoasi katumaan mutta en halunnut sinua enää takaisin. Joskin humalassahan taisit silloinkin olla.
Muistatko, kuinka pistit rahaa palamaan ja vaadit myymään tavaraa saadaksesi sitä lisää? Ei sillä, puolethan kuului sinulle, sen myönsin ja annoin. Se vaan, että ne rahat näkyvät vain vartalollasi ja kasvoillasi "uuden elämän" aijheuttama pöhönä. Minä pistin säästöön ja sinulta piiloon. Me lapsien kanssa olemme selviytyneet erosta taloudellisesti ja elämme hyvin. Entä sinä?
Toivottavasti olet saanut miestä jolla on sitä munaa, munattomaksi, hajuttomaksi ja mauttomaksihan minua vuosia moitit.
Kirjekuoren myötä tuli palkinto, ero sinusta. Se kuittaa kaikki ne surut, epätoivon ja voimattomuuden hetket, sekä vaikeudet.
Muistatko, kuinka pistit rahaa palamaan ja vaadit myymään tavaraa saadaksesi sitä lisää? Ei sillä, puolethan kuului sinulle, sen myönsin ja annoin. Se vaan, että ne rahat näkyvät vain vartalollasi ja kasvoillasi "uuden elämän" aijheuttama pöhönä. Minä pistin säästöön ja sinulta piiloon. Me lapsien kanssa olemme selviytyneet erosta taloudellisesti ja elämme hyvin. Entä sinä?
Toivottavasti olet saanut miestä jolla on sitä munaa, munattomaksi, hajuttomaksi ja mauttomaksihan minua vuosia moitit.
Kirjekuoren myötä tuli palkinto, ero sinusta. Se kuittaa kaikki ne surut, epätoivon ja voimattomuuden hetket, sekä vaikeudet.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voimia sinulle. Oletettavasti entinen vaimosi oli alkoholisti ja halusi jotain muuta kuin sen mikä kuitenkin elämässä ja loppupeleissä on tärkeintä. Pidä huoli itsestäsi ja lapsistasi. Toivon että vielä löydät elämäsi rakkaiden. Sitten joskus kun sen aika on.
Hieno juttu, että aloittajan vaimo on tajunnut lähteä. Noin kusipäisen ihmisen kanssa ei kyllä olisi kannattanut naimisiin edes mennä. Tai ehkä teidän olisi kannattanut käydä perheneuvolassa tai pariterapiassa keskustelemassa ongelmista ennen eroa, että olisitte eron myötä ymmärtäneet edes hieman toisianne. Mitä ap voitat toivomalla toiselle huonoa? Oletkohan ap koskaan edes rakastanut kumppaniasi, kun tuollaista toiselle toivot.
Ja mikähän kusipää se itse olet? Sellainen kuva tuosta sinun kommentistasi tulee!
Jokaisesta rivistäsi huokuu myrkyllinen katkeruus. Älä siis sano itseäsi onnelliseksi. Noin vihaa täynnä oleva ihminen ei missään nimessä ole onnellinen. Ja mistä tiedät ettei exäsi ole päässyt uuden elämän alkuun? Tietenkin nyt katkerana fantasioit että exällä menee todella huonosti. Mutta jos olet rehellinen, näin ei todellakaan ole tainnut käydä?
Vaimosi siis otti eron? Ja nyt syytät häntä seuraavasta: Exä hajotti perheen, lapset ovat onnettomia ja se on exän syytä, exä pyytää päästä takaisin mutta minä en -EN! - huoli koska olen mies ja pysyn lujana, exällä menee todella huonosti, ehkä jo käyttää peräti huumeita, no, ainakin viinaa koska on onneton mutta omaa syytä kaikki, exä ei välitä lapsista tippaakaan, juoksee baareissa, juo viinaa ja vie miehiä kotiin ja on täysi huora, onneton on mutta ansionsa mukaan sai koska lähti ja omaa syytä kaikki...
Sinulle olisi kaikkein parasta kun luopuisit kostonhimoisista fantasioista ja itselle valehtelemisesta. Miksi exä halusi erota? Mikä oli todellinen syy, oliko sinussakin syytä? Onko exä todellakin niin huono äiti vai haluatko vain uskoa niin jotta voisit ajatella että itse olet parempi ihminen ja isä?
Ellet kykene vastaamaan näihin rehellisesti, et pääse elämässä eteenpäin vaan kellut katkeruudessasi pitkään.
Mielestäni aloittaja on aivan sopivasti vihainen eroprosessinsa tuossa vaiheessa. Joskus on osattava myös vihata. Siitäkin jaksosta selviää ja olo helpottuu vähitellen. Miksi tuomita ja olla empaattinen vain sille lähtijälle, pettäjälle? Siksi tietenkin, että hän nyt on nainen ja mies on aina paha, mutta kokemuksesta tiedän että lapset ja perhe eivät kaikille naisille merkitse yhtään mitään muuta kuin painajaista eron ensimmäisten kuukausien (tai joillain voi kestää pidempäänkin) aikana. Naiset väittävät, etteivät koskaan eroa lapsistaan vaikka jättävät näiden isän. Bullshittii. Kaikki voi jäädä kun elämä menee uusiksi. Sitten itketään taas kun ei mennyttä takaisin saa, mutta miehessähän se vika on silloinkin. Eiköhän sitä suloista katkeruutta löydy ripaus meistä jokaisesta eronneesta, niin aloittajasta kuin niitti333:stakin kun oikein silmin katsotaan
Ja jos tuossa tapauksessa perheensä jättänyt olisikin mies, kaikki hehkuttaisivat, kuinka naisella on oikeus tuntea noin ja miestä haukuttaisiin kunnolla. Nyt kun jättäjä onkin nainen, miestä haukutaan ja jättäjä onkin yhtäkkiä uhri.
Miksi haukuttaisiin? Paitsi tietysti, jos aloituksen kaltaisen kirjoituksen mukaisesti ajattelee ja toimii. Jokainen voi katsastaa vain peiliin ja miettiä omaa osuuttaan.
Onnea taipaleelle. Olet saanut lottovoittoakin paremman: lapset itsellesi.
Käytä jokaikinen energiamolekyylisi lasten opettamiseen, hiedän koulutukseen, neuvomaan miten tärkeää jokaisen on kantaa kortensa yhteiseen kekoon kodin siivoamisessa ja kaikissa yheisissä asioissa, tajuamaan tyon tärkeyden koulun ohella.
älä missään nimessä tarjoa heille kaikkea valmiina hopeatarjottimella!
Myoskin pysy naisista erossa! Lapsesi eivät tarvitse uutta aikuisnaishahmoa kotiinne, naishahmoa joka kohta, kun lapsesi ovat kiintyneet häneen, jättää heidät taas kuin nallit kalliolle!
Muista ettet koskaan puhu ilkeästi lastesi äidistä lapsillesi. He aikuistuaan tulevat arvostamaan tahdikkuuttasi.
Lapsesi ovat kaikista tärkeimmät, AINA numero uno (1) sinun elämässäsi seuraavat xxx vuotta kunnes lentävät kotoaan.
On normaalia olla katkerakin aikansa. Hyvä että sinulla oli "munaa" jatkaa lasten kanssa heidän ja elämäsi parhaaksi. Vahvuutesi onkin siinä mistä sinua syyteltiin. Ei hyödytä olla onnellinen toisen epäonnisen elämäntavan takia, vaikka senkin reaktion kannaltasi ymmärtää. Hänellä on vaikeuksia tarpeeksi noiden omien elämäntapaongelmien seurauksena.
I feel you. Näitä naisia, jotka ovat "kyllästyneet tavalliseen" ja "haluavat tuntea elävänsä" kyllä löytyy.
Perustetaan perhe kunnollisen miehen kanssa. Myöhemmin tuo kunnollisuus kääntyy miestä vastaan.
Meistä kukaan ei tiedä aloittajan perheen tapahtumia, joten itse en asettuisi puolelle enkä vastaan, pikkemminkin päinvastoin. Viha kuuluu eroprosessin vaiheisiin, mutta jos se menee tuollaiselle asteelle niin ei kyllä varmasti ole hyvä edes lapsille.
Itse olen omassa tapauksessani miettinyt, että kun kumppani on minua satuttanut ja valehdellut ja luottamuksen vienyt niin miksi en itse tekisi samoin. Vaikka itse olisin se jättäjä niin miksi en toiselle myöskin jättäisi lovea luottaa muihin ihmisiin jatkossa? Tai oikeastaan, jotta itse voisin olla moraalisesti itselleni ja arvoilleni uskollinen ja voisin loppuelämän itsenikin kanssa sovussa elää, niin ainakin voisin saattaa toisen epäilemään ettei tiedä onko tehnyt vai eikö ole tehnyt? Jos ei ole mitään menetettävää.
Tai sitten minun ei tarvitse sortua noin alas.
Olen samaa mieltä. Itsekin olen toiminut hyvin neutraalisti exää kohtaan, enkä myöskään mollannut häntä lasten edessä.
Alottajalle kuitenkin suon ja ymmärrän vihanpurkauksen täällä. Se ei vahingoita ketään ja helpottaa ehkä vähän.