Otanko eron vai mitä teen?

Iltaa!

Olen alkanut pohtimaan, onko vaimoni enään kiinnostunut minusta, vai onko kipinä sammunut.

Suhteemme alussa minä maksoin
hänen opintonsa ja vuokransa, sillä asuimme vielä erillään ja hän sanoi ettei omaa tarpeeksi rahaa niihin.
Pian hän alkoi pyytelemään rahaa mitä mihinkin tarkoitukseen.
Vaatteisiin, meikkeihin, kampaajakäynteihin, ruokaan ja minä ne taas maksoin, sillä ajattelin hänen olevan rahapulassa.

Muutettuamme yhteen, minun luokseni kaikki meni hyvin kunnes, hän alkoi eräänä päivänä vaatimaan, että rahtaan isoäitini perintöesineet kirpputorille ja ostan uudet, modernimmat tilalle.
En siihen suostunut, jolloin hän suuttui ja häipyi asunnosta.
Kaduin tekoani myöhemmin ja yritin soittaa hänelle, mutta hän ei vastannut.

Tuosta on siis jo viisi vuotta.

Hän on aina ollut minun seurassani todella kylmä ja kun olen yrittänyt esimerkiksi halata häntä, olen saanut vain ilkeän töykäisyn siitä, kuinka lääpin.
Olen sitäkin pyydellyt usein anteeksi ja yrittänyt muuttaa itseäni erillaisemmaksi.

Meillä on kaksi pientä tytärtä, jotka on hankittu kummankin hyväksyttyä ajatuksen lapsista.
Olen joutunut jättämään työpaikkani, jossa viihdyin ja joka on ollut jo lapsesta saakka unelmani heidän vuokseen, sillä vaimoni on usein aamuvarhaisesta yön pikkutunneille saakka ulkona.
Teen ruoan, siivoan, pyykkään sun muut kotityöt, sekä hoidan lapsia.
Samalla pitäisi yrittää saada rahaa taloon etätöillä, kun sitä katoilee vaimoni reissuilta yhteiseltä tililtämme hurjaan tahtiin.

Erään riidamme yhteydessä, joka johtui siitä, että hän oli tullut humassa kotiin vaikka sanoi käyvänsä vain kaupassa,
hän huudahti minulle, että on pettänyt minua usean kumppanin kanssa ja olen pelkkä nolla heidän rinnallaan.
Hän kertoi myös samalla, etteivät lapset merkitse hänelle mitään.
He kuulivat kaiken.

Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan, mutta saan vastaukseksi epämääräistä itkua siitä, kuinka hylkään hänet ja vien lapset hänen viereltään.
Tai sitten raivoamista siitä, että olen luulotautinen sika joka ei tee mitään hänen hyväkseen.

Vaikka yritän olla kuin mies, olen usein havahtunut siihen, että itken iltaisin tätä asiaa miettiessä.

Kerran aivan oudon käytöksen alkuaikoina, kun hän oli taas jossain reissuillaan, yritin soittaa.
Minulle vastasi toisen miehen ääni, joka kertoi vaimoni olevan kiireisenä ja kielsi enää soittelemasta hänelle tänään.

Välillä, kun hän on pyytänyt minua hakemaan jotain laukustaan, tavaraa etsiessä käteen on sattunut käytetty kondomi.

Olen niistäkin yrittänyt kysellä, jolloin hän vain lähtee paikalta.

Eroanko vai olenko oikeasti luulotautinen?
Auttakaa, pyydän!