Teininähän sitä ihastui aika usein ja voimakkaastikin, ihan pienten juttujen perusteella. Vanhempana ei sekoa enää niin totaalisesti, niin helposti. Tai uskon kyllä että voi jossain määrin seotakin tai hullaantua, mutta teininä se kaikki on potenssiin kymmenen. Millaisia ihastuksia olette kokeneet aikuisiällä? Oletteko valikoivampia? Mikä/Mitkä asiat herättää kiinnostuksen siinä määrin, että on "pakko" tehdä aloite?
Mites ihastumisprosessi menee vähän vanhempana
kevätpeipponen
48581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Koskaan ei ole kukaan minuun ihastunut.
Ei muhunkaan. Rumana naisena olen havainnut paremmaksi unohtaa ihastumiset, vastakaikua ei rumaa naista kohtaan heru. Olen hyväksynyt etten tällä naamalla ketään koskaan kiinnostanut.r
Ihastuin jokin aika sitten aika voimakkaasti itseäni aika paljon nuorempaan nuoreen naikkoseen, joka osoitti tällaista vanhempaa käppänää kohtaan jonkinlaista huomiota. Sellaista ihastumista en muista tapahtuneen yli 10 vuoteen kun itse olin n. parikymppinen. Se alkoi menemään jo sairaalloiseksi, oli pakko stalkata tämän FB:tä kunnes lopulta poistin kavereista kun totesin, ettei neidiltä vastakaikua heru ja olen menettämässä järkeni. Sen jälkeen helpotti. Vannoitin itselleni, etten sekoa enää moisten nuorten hupakoiden liehittelyistä samaan tapaan.
Kyllä sitä ihastuu ihan niinkuin nuorempanakin. Paljon hyvä kehiin ja vastakaikua tulee. Sitäpaitsi, elämä on mukavampaa kun hymyilee.
Uskon että jokainen on mieleltään nuori. Ja jokaiselle jää joku ikä josta ei kasveta eteenpäin. Itseäni pidän yhä yhtä nuorekkaana kuin 21 vuotiaana. Se oli paras ikä minulle ja sen ikäisenä pidän itseäni vieläkin. Vaikkakin elämänkokemusta ja oppia on tullut paljon sen jälkeen. Mutta ihastun ja elän yhä kuin parikymppinen. Ja se on poikinut monta hyvää suhdetta.
Minusta kaikki menee periaatteessa aivan samoin kuin teininäkin. Paitsi että sitä on valikoivampi. Soppa lämpenee hitaammin, muttei kiehu niin helposti ylikään.
Kuulostaa tutulta.
Valikoivampi niin, että tietää paremmin, millainen sopii itselle, ja millainen ei.
Hauska nimimerkki. :-)
Kiitos.. kulkee suvussa.. tuo Helmi :)
Ai nyt olet valikoivampi kuin ennen :D Aikaisemmin sinulle kelpasi kehitysvammainen japanilaisnainen. Nykyisin sinulle kelpaa ilmeisesti kuolleen isäsi mädäntynyt ruumiskin.
Kumpiko tässä itsensä nolaa? :-)
Olet nolannut itseäsi täällä jo 15 vuotta :D
Miten idiootti mielikuvitusnaisesi voi? :D
Oho... Nyt lähden nussimaan ja nukkumaan. Sinäkin tekisit samoin, jos voisit.
Vetäisit siis käteesi jos sinulla olisi edes erektiota :D
Huonoa yötä. Kuole pois ja nuku ikuisesti, idiootti :D
Yritin noudattaa neuvoasi, mutta mikä nyt pahan tappaisi. :-)
Harmi että et onnistunut.
Kukaan ei jäisi sinua kaipaamaan :D Ei edes kehitysvammainen mongoloidivaimosi :D
Ei ole väliksikään. Kunhan nyt eläessäni muistaa. Toista se on teillä suurmiehillä, joille patsaita pystytetään. :-)
Miten huoravaimosi päivä alkoi? Joko lähti heittämään keikkaa ja jakamaan pilluaan? :D
Ei vielä, mutta voipi olla, että illalla tärppää. Onko itselläsi ollut vilkasta naisten parissa?
Minulla on naisia tarpeeksi, mutta sinulla ei ole ollut vielä ensimmäistäkään :D
Varmaan kiva uskotella itselleen joku japanilainen mielikuvitushuora ystäväksi? :D
Ilman muuta. :-)
Mitäs idiootti? :D
Aiotko viettää ensi viikonkin onnettomassa yksiössäsi itkien yksinäisyyttä? :D
Yllättävän tilava tämä yksiö ja pitänee lääkitystä tarkistaa, kun minusta täällä asuu joku itseni lisäksi.
Ja ratikkapaskan mielikuvituksella ei ole mitään rajaa :D
Olet onneton idiootti väitit mitä tahansa muuta :D
On erittäin vaikea enää saavuttaa minkäänlaista ihastuksen tunnetta yhtäkään naista kohtaan.
Kiitos siitä kuuluu suomalaisille naisille ja heidän tarjoamille mukaville kokemuksille nuoruudessa ja vuosien varrella.
Mene kokeilemaan onneasi vaikka Espanjaan, jos se piristäisi. Tosi kurjaa, että on ollut huonoja kokemuksia, mutta voiko siitä ihan kaikkia naisia syyttää? Eikö olisi helpompi ajatella, että "olipa kurja ämmä" ja mennä eteenpäin? Ehkä myös vilkaista peiliin ja kysäistä, oliko itsellä osaa tai arpaa epäonnistumiseen. On niin yksinkertaista ajatella, että yksi tai muutama huono kokemus => kaikki on paskaa, naiset on perseestä, ja sinähän et käsittääkseni ole mikään yksinkertainen mies.
"Mene kokeilemaan onneasi vaikka Espanjaan, jos se piristäisi."
Itse asiassa ulkomailla käydessäni olen saanut huomattavasti positiivisemman kuvan paikallisista naisista. He ovat ainakin olleet sosiaalisempia ja avoimempia minua kohtaan kuin suomalaiset naiset.
"Tosi kurjaa, että on ollut huonoja kokemuksia, mutta voiko siitä ihan kaikkia naisia syyttää?"
Kyllä voi. Koska en ole yhdellekään tasoiselleni naiselle kelvannut, niin se on sama kuin kaikki. Vasta sitten kun tasoiseni nainen on lihonut 20 kg ja synnyttänyt pari lasta toiselle miehelle, eli hänen tasonsa on laskenut, niin alan kelvata. Ja silloinkin houkuttimena on elintason parantaminen, jota he odottavat minun tarjoavan itselleen ja toisen miehen äpärälapsille.
"Eikö olisi helpompi ajatella, että "olipa kurja ämmä" ja mennä eteenpäin?"
Useamman kymmenen "kurjan ämmän" jälkeen ei jaksa erityisemmin yrittää löytää vähemmän kurjaa ämmää. Eteenpäin siis, mutta keskittyen muuhun kuin hypergamisiin suomalaisnaisiin.
"Ehkä myös vilkaista peiliin ja kysäistä, oliko itsellä osaa tai arpaa epäonnistumiseen."
Olen ruma mies, mutta en syytä omaa ulkonäköäni siitä etten kelpaa vähemmän kauniille naisille. Kelpaamattomuuteni johtuu naisten hypergamiasta.
"On niin yksinkertaista ajatella, että yksi tai muutama huono kokemus => kaikki on paskaa, naiset on perseestä, ja sinähän et käsittääkseni ole mikään yksinkertainen mies."
Mistä sait päähäsi että huonoja kokemuksia olisi ollut vain muutama? Niitä oli kaikki, eli lukematoman suuri määrä.
Sinusta ei ole välittynyt sellainen kuva, että naiskokemuksia olisi kertynyt lukuisia. Olin siis väärässä, pahoittelut siitä.
Ei ole ollut erityisen usein, mutta vuosia on sen verran paljon takana, että yhteensä melko monta.
Mitä merkitystä sitä paitsi sillä on keskustelun ja asian kannalta olenko kokenut vai en?
En tiedä, itse taisit nostaa sen tässä esiin?
Kyllä. Mutta mielestäsi sen ei pitäisi olla keskustelun aiheen eli ihastumisprosessin kannalta oleellinen asia.
Naisille miehen kokeneisuus/kokemattomuus on ehdottoman tärkeä kriteeri.
Jos sinulla on työkuviot sellaiset, että on mahdollista lähteä,
niin mene ihmeessä, tai ainakin pitkä loma?
Kokeilemattomat asiat harmittaa myöhemmin.. Ja kaikille kuitenkin sen kumppaninkin soisi.
Itsekin olen harkinnut paikan vaihdosta. Ammatti, kielitaito, sekä elämäntilanne sen sallisivat.
Pitkälle lomalle voisin lähteä ulkomaille. Töitä ei ole mahdollista ulkomailla tehdä.
Mukava suhtautuminen suomalaisilla naisilla: "mene ulkomaille pois silmistämme, kyllä sieltä nainen voi löytyä".
Tiedät varmasti itsekin, etten sitä noin tarkoittanut.
Monia tuttaviani on lähtenyt viime aikoina ulkomaille, asumaan, jopa perheineen keillä sellainen on.
Takaisin pääsee aina.
"Tiedät varmasti itsekin, etten sitä noin tarkoittanut."
No et tietenkään tarkoittanut. Samaa sarjaa kuitenkin legendaarisen tsemppauksen kanssa: "kyllä sinusta vielä joku hyvän miehen saa".
Suomalaisissa on paljon hyviä ominaisuuksia, joita ei täällä aina osata arvostaa. Puhumattakaan siitä, että muualla olet eksoottinen.
Jokainen saa tasoisensa naisen, sinäkin.
Ja sinä et saa ketään :D
Onko nyt vähän yksinäinen olo? :D
Kiitos kysymästä, eipä juurikaan.
Niin et varmaan ole yksinäinen ja 15 vuotta sinkkupalstalla muka seurustelevana miehenä :D :D :D Hahahahah
Nainen näkee komea miehen ja sitten hymyilee sille ja toivoo että komea mies tulee juttelee. Nainen ei tee aloitetta muuten kun katseella ja hymyllä.
Elin ohjaa PALJON vähemmän kuin ennen ja olen paljon valikoivampi.
En ole ikinä ollut muutenkaan sellainen ihastuja tyyppi
Oletan olevani normaali aikuinen mies ainakin tässä asiassa; emotionaalisessa skaalassa ihastus osataan aikuisena sijoittaa oikein ja siihen suhtautua järkevästi. Ihastuminen ei ole hullaantumista vaan jonkun arvostamista, joka saattaa tarkoittaa sitäkin että se ihastuminen kätketään visusti koska se olisi väärin syystä tai toisesta viedä konkreettiseksi toiminnaksi.
Tämä ei vie tunteelta kuitenkaan terää, aikaisemmat ihastumiset ja toivottavasti myös rakastumiset ja positiiviset muistot ja hermokytkökset vahvistavat ihastumisen merkitystä - se ei ole järjetöntä jäsentymätöntä tunnetta - vaan aitoa arvioivaa ja hyväksyvää prosessia.
Siinä missä nuoruuden ihastus on kuin kirkkaasti leiskuva vahingossa sytytetty roskispalo on aikuisen ihastus kuin suihkulentokoneen jälkipoltin joka vie lujaa ja pitkälle - jos se kytketään toimivaksi.
No eipä se tunne juuri eroa onko nuori tai vanha. Ihastuminen on edelleenkin ihastumista ja samalla tavalla se sydän rinnassa pamppailee ja on jännittynyt, kuin nuorenakin. Mutta se mihin ihastuu muuttui, ainakin itsellä melko oleellisesti. Onhan ne syyt vanhempana enemmän järkiperäisiä. Miten luonteet ja arvot natsaa yhteen, onko toisen puheissa mitään järkeä mikä käy omaan jne. Enemmän näitä henkisiä arvoja kuin fyysisiä. Eikä sitä polvet ala tutisemaan enää tässä iässä, jos joku vähän ihastuu tai kehaisee. Ts. ei ole puhumalla puhuttavissa ympäri.
Ei ole enää hyppyä sakeaan lontoon sumuun, kuten nuorempana.
Minäkin kuvittelin,ettei enää tässä iässä hullaannuta jostain naisesta...Niinpä vain pyörii mielessä päivin ja öin.Surullista sikäli ettei ole molemminpuolista..No elämä on..
Höh, se on keljua. Toivottavasti tulee vastaan joku uusi hullaannuttava, jolta saat vastakaikuakin. :)
Mikään ei ole niin totaalista sekoamista kuin keski-ikäisen miehen ihastuminen nuoreen naiseen. Siinä jää kaikki entinen taakse, mies kuvittelee nuortuneensa vähintään 30 vuotta ja käyttäytyy kuin 17 jantteri, eli tyhmästi. Miettikäa nyt jotain Lampelaa, Jungneria ja Vanhasta. Ihan arvostettuja ihmisiä joista rakkauspsykoosi teki vähintäänkin... voiko tätä nyt nätisti edes sanoa, ääliöitä. Mutta onneksi ihastuminen menee ohi muutamassa vuodessa. Niin nuorena kuin vanhanakin
Sanos muuta. Vaikken nyt ihan keski-ikäinen vielä olekaan, mutta ikäero oli silti huomattava. Vasta jälkeenpäin sitä tajuaa miten helvetin idiootti sitä on ollut, kun siinä tilanteessa kuvitteli itsekin olevansa joku parikymppinen ja sekosi täysin siitä kun nuori ja kaunis nainen osoitti huomiota ja kietoi pikkurillinsä ympärille. Alkoi päässään kuvittelemaan, että siihen olisi muka itsellä mahiksia, vaikka tommoset nuorethan vaan nauttii siitä pelistä kun vanha äijä kuolaa. Nyt voi kyllä sanoa, että hävettää melko huolella.
Ei mun ihastumiset eroa teinivuosista ollenkaan. Ihan samanlaista se on ja jätetyksi tuleminen sattuu aina vaan enemmän kun moni luulee että se on vaan teinien ongelma. Kyllä se samana on pysyny näin 35v.na.