Kerro miksi treenaat salilla

Haluan isoksi ja vahvaksi mörssäriksi.

No, ikää on kohta 40 ja genetiikka on kyniksen, joten taidan siirtyä sauvakävelyyn ja keilailuun.

Yleisen terveyden ja kohtalaisen voimatason säilyttämiseen.
Mies 30

Salilla treenaminen on mulle elämäntapa, pitää yllä niin fyysistä kuin henkistäkin tasapainoa...ja kyllä niitä lihaksiakin on tullut ja katseita naisilta ja siitä saa lisäpuhtia. Treenaan myös naturellisti eli en käytä mitään vippaskonsteja varsinkaan kun olen perheelinen mies. Oma ikä 46v tuo omat haasteensa palautumiseen mutta muuten olen hyvässä kunnossa myös vaimon mielestä ja kyllä tuo mieskuntokin tuntuu hyvässä iskussa olevan. Enkä treenaa siksi että haluan näyttää hyvältä vaan rakastan treenaamista ja se ulkoinen olemus muuttuu siinä sitten mukana...kaikki naiset ei kuitenkaan pidä lihaksista, onneksi oma vaimo kuitenkin tykkää niistä. Mielummin sopivan lihaksikas kuin sohvaperuna.

Olen 34v nainen, treenannut salilla 15 vuotiaasta. Olen erittäin atleettinen 171cm 76kg. Monet eivät varmaan pidä seksikkäänä ns. isoa naista, mutta itse olen tyytyväinen:). Haluan olla vahva ja sopivan lihaksikas. Pidän yksin treenaamisesta, siksi varmaan olen jatkanut lajia niin kauan. Olen toki muutakin harrastanut, mutta voimailu on ehdottomasti minun lajini ja lihakseni kasvaavat hyvin etenkin selkä ja reidet. Teen 5-jakoista treeniä, jota myös mieheni noudattaa omassa treenissään. Ymmärrän että himo lihaksikkuuteen on palava monella,mutta tuloksia tulee vain kovalla työllä, ruokavaliolla ja levolla. Pelkästään katseiden vuoksi treenaaminen ei motivoi ketään kauaa vaan tee se itsesi takia, hanki hyvä tekniikka ja järkevä saliohjelma.

Treenaan kokonaisuutta (4 x/vko), - enempi liikkuvuutta, notkeutta ja oman painon hallintaa. Painoilla vain sen verran mikä on välttämätöntä jossain oheisharjoitteissa. Aiemmin oli painot enempi mukana mut nykyisin (63 v) arvostan enempi oman kehon painolla tehtäviä harjoitteita. Eiks oo veikeetä et painan 83 kg/183 cm ja pystyn pitämään sen painon suorilla käsillä kun nousen käsilläseisontaan mutta en pysty nostamaan tuota painoa suorillekäsille levypainoilla. Mikä mättää ?

32v, nainen, treenaan salilla, koska haluan voimaa. Treeni pitää myös yllä terveyttä ja etenkin mielenterveyttä (olen kärsinyt masennuksesta ja kroonisesta stressistä aiemmin). Ulkonäkö on siinä mielessä sivuseikka, että olen aika iso (170cm, 78kg), enkä tästä paljon pienene, paitsi ehkä lopettamalla puntilla käymisen, saan aika helposti lihasta (mutta myös läskiä). Mutta onhan se kiva, ettei ole ylimääräistä rasvaa kehossa. Sali myös siksi, etten pidä esimerkiksi juoksemisesta tai ryhmäliikuntatunneista yhtään.

Salilla voi juosta juoksumatolla jos ulkona on pakkasta tai sadetta, ja samalla voi nostella puntteja. Yli 20 vuotta treenasin vain painoilla jonkun verran kuntopyörällä. Kyllästyin pelkkään painoharjoitteluun ja lihasvoimaakin oli ihan riittävästi, olen juossut jo muutaman vuoden. Haluan saada kovan juoksukunnon ja nostelen puntteja myös.

Olen 31 vuotias nainen. Sairastan reumaa joten lihaksilla tuen heikkoa selkääni. Suosittelisin muillekkin olen teininä sairastunut ja edelleen ilman lääkkeitä menen.

72v mies. Vapaan tangon perus- ja maksimivoimatreenejä. Täydennyksenä leuanvetoja ( ilman lisäpainoja ), vatsaa monipuolisesti, putkivempeleitä yms. sekä aerobisia jumputuksia.

Miksi? Olo on energinen ja kevyt. Mieskunto kohdallaan ja muutenkin voi nauttia kaikista elämän iloista. Lepokulutus oli viimeeksi InBody720:n mukaa 2230ckal.
Kehon koostumus on kohtuullinen. 172cm / 88kg. Rasva 16% ( 10 - 20 ), viskeraalirasva 106,1 ( 100, ikäiseni viitearvon maksimi +150 )
Kokonaisuudessaan kyrväkäs olo!

Kotona ollessa käyn salilla 6krt/vko. Vuoden mittaan tulee kaksi yli kuukauden rappiojaksoa ja muutamia viikon, kahden mittaisia.

Että saisin voimaa, ulkonäöstä viis. Valitettavasti minut on siunattu kestävyysgeeneillä, eli voimaa tai lihasta en saa treenaamisesta huolimatta. 15 treenivuoden jälkeen penkki on edelleenkin alle 120 kiloa, oman painon ollessa sama.

Suurin syy on ihan ulkonäkö. Tykkään näyttää timmiltä ja että lihakset näkyy. Monesti treenin jälkeen ihailen peilistä pumpissa olevia lihaksia. Tietysti seki et voi miellyttää naisten ja ... miesten silmää. Taidan olla vähän exhibitionisti :)

Moro! Mä treenaan siksi ,kun ei ole työn lisäksi muutakaan. Olen erakko-luontoinen, mulla ei ole yhtään oikeaa kaveria. Salilla olen omassa rauhassa, en puhu koskaan kenellekään. Sali on mun kaveri siitä tulee hyvä mieli, kun saa puhkia itsensä äärirajoille. Kotisali ois unelma,koska sillon ei tarviis nähdä muita. Ihmiset jättää mut kyllä kiitettävästi rauhaan, vaik oon samalla salilla käyny melkein 10v. Niin oon nainen, ikää 35 .

Jonkinlaisen työkyvyn säilyttämiseksi. Olen kolme vuotta treenannut ja tosi heikossa kunnossa. Työn teko ei tahdo onnistua, vaikka työ onkin vähän kuormittavaa.

Käyn tsiikailee komistuksia ja niitä riittääkin mun salilla. Ikää minulla on varmasti enemmän (yli 60 v.) ja komistuksilla joskus ei puoltakaan! Samalla olen saanut iskuvoimani takaisin ja kauppakassin kantajaa en tarvitse. Mahalihakset ovat vielä minulla piilossa, mutta nyt tiedän missä ne luuraavat. Painoa ysiysi ja kukaan ei ole vielä nauranut minulle salilla, eikertaakaan! (mutta toivon pian pääseväni tanssimaan, enkä vaan kuuntelemaan iskelmiä, vaikka kyllä minä niistäkin tykkään.(

Olen 44-vuotias mies ja treenannut kuntosalilla enemmän ja vähemmän aktiivisesti viimeisen 30 vuoden ajan. Aiemmin punttitreeni oli muita lajeja tukevaa ja hyvin kokonaisvaltaista cross-trainingia. Viimeiset 3,5 vuotta se on ollut pääasiallinen harrastukseni. Alun perin aloin käydä pitkän tauon jälkeen, kun olin vakavan sairauden myötä menettänyt terveyteni (max kävelymatka n 50m metriä). Toivuttuani ja reilusti ylipainoisena, ja lääkäriltä luvan saatuani, halusin pudottaa painoani, saada terveyteni ja fysiikkani takaisin. Ensimmäisenä treeni-vuonna pudotin painoa 19 kiloa ja totutin elimistöäni pikkuhiljaa rasitukseen. Se oli myös oivallista aikaa opetella tekniikat oikeiksi. Pikkuhiljaa siirryin moninivelliikkeistä eristävämpiin. Kehityin ensimmäisenä vuonna hyvin. Palautteen ja oman kiinnostuksen pohjalta alkoi kypsyä ajatus siitä, että yrittäisin tehdä tästä ainoasta ja kovia kokeneesta kropasta niin täydellisen kuin siitä voin saada, ja että kilpailisin vielä physiquessa tai cbb:ssä vanhoilla päivilläni. Nyt on 2,5 vuotta määrätietoista treeniä takana ja n 2 edessä aikataulullisesti. Treenaan 4-6 kertaa viikossa. Välillä shokeeraan kroppaa 10-12 treeniä/viikko "sykäyksillä", jolloin treenit ovat lyhyitä ja erittäin intensiivisiä yhden osa-alueen muussauksia. Sen jälkeen yleensä 2-3 palauttelupäivää, jolloin teen lähinnä aerobista ja lihashuoltoa. Priorisoin eri lihasryhmiä vuoroin, jolloin saatan tehdä yhden ryhmän jopa 3 kertaa viikossa ja 8-10 kertaa kolmen viikon aikana. Ja ne ovat siis kovia treenejä, ei mitään säästöjumppia. Oppi-isinä mainittakoon Tomi Takamaa, Tommi Heinonen ja Ari Uusitalo. Muita ovat Aki Mähönen, Peter Wilenius, Bros Nyyssöset, Utti Hietala ja Jari Leskinen. Youtube ja erinäiset muut sivustot toimivat muuten hyvinä tietopankkeina. Pyrin järjestämään työvuoroni niin, että ne haittaisivat treenaamistani mahdollisimman vähän.
Minulle tuo treenaaminen on enemmän filosofinen juttu; oman kehon rajojen ja treenitekniikoiden ja -metodien oppimista ja kokeilua. Itsensä puskemista epämukavuusalueelle, siellä pysymistä ja tuskan sietoa sen tunnin-puolitoista. Tällä hetkellä muu elämä tosiaan menee treenaamisen ehdoilla, myös sosiaalinen elämä. Natuna mennään, kun kerran on jo sisäelimet ollu sairauden vuoksi tiltissä. Puhtaalla ja laadukkaalla ruualla, sekä lisäravinteilla koitetaan kasvaa pikkuhiljaa. Olen periaatteessa tyytyväinen omaan kroppaani, enkä muokkaa sitä muiden vuoksi. Tiedän kuitenkin, että se on kaukana siitä mitä se voisi olla, joten siinä tulee ulkomuodolliset asiat vastaan. Haluan päästä lähemmäksi täydellistä kehokuvaani.

Mies yli 60 v. Treenaan salilla kun kotona ei ole vastaavia tiloja ja laitteita saati painojakaan eikä juoksusuoraa. Lisäksi ilma on sama ympäri vuoden.