Onko tosiaan niin, ettei netin treffisaiteilla ole kuin ongelma tapauksia? Olen törmännyt mielialahäiriöisiin lääkityksineen, aivovaurioista kärsiviin, huumeiden käyttäjiin, alkoholisteihin. Sitten oman osastonsa tekee ne joilla on suhdesotkut kesken. Parhaimmillaan seurustellaan vielä tai ainakin sen toisen annetaan näin ymmärtää. Tai sitten etsitään apuja taloudelliseen tilanteeseen.
Mistä oikeasti löytäisi jonkun vilpittömästi aidon ihmisen jolla perusasiat olisi kunnossa. Pöytä puhtaana uutta varten kun sitä kerran lähdetään etsimään. Ja mielellään vielä muutenkin elämä hallinnassa.
Jotenkin alkaa kyllästyttää toi jatkuva pinnallisuus ja itsekkyys. Halutaan joku omaan elämään muttei muisteta, että pitäisi enemmänkin sovittaa molempien elämää yhteen jos jonkun kiinnostavan ihanuuden löytää.
Jos moni on kälppiny vaikkapa alkoholiongelman takia niin eiks sille ongelmalle vois sitten tehdä jotain. Edes yrittäminenkin on hienompaa kuin kaiken tekemättä jättäminen
Mistä oikeasti löytäisi jonkun vilpittömästi aidon ihmisen jolla perusasiat olisi kunnossa. Pöytä puhtaana uutta varten kun sitä kerran lähdetään etsimään. Ja mielellään vielä muutenkin elämä hallinnassa.
Jotenkin alkaa kyllästyttää toi jatkuva pinnallisuus ja itsekkyys. Halutaan joku omaan elämään muttei muisteta, että pitäisi enemmänkin sovittaa molempien elämää yhteen jos jonkun kiinnostavan ihanuuden löytää.
Jos moni on kälppiny vaikkapa alkoholiongelman takia niin eiks sille ongelmalle vois sitten tehdä jotain. Edes yrittäminenkin on hienompaa kuin kaiken tekemättä jättäminen
Vastaukset 19
Vanhimmat
En tiedä puhuuko aloittaja nyt miehistä vai naisista, mutta itse aijon puhua nyt naisista. Nimittäin reilun vuoden nettitreffailun jälkeen on ollut aika helppoa muodostaa kuva siitä millaisia naisia nettitreffeillä tuntuu suurin osa olevan.
Monet tapaamani naiset ovat olleet selkeitä elämäntapasinkkuja, jotka ovat niin etsivinään elämänkumppania, harmi vaan että pää on pitkällä pilvilinnoissa ja he ovat luoneet sinne pääkoppaansa niin tinkimättömän kuvan siitä mister täydellisestään että sellaista on yksinkertaisesti mahdoton löytää.
Monet taas ovat saaneet aikaisemmissa suhteissa niin paljon siipeensä että menneisyyden haamut tuntuvat kummittelevan joka ikisen kulman takana edelleen ja jokainen uusi treffikumppani on jo toisilla treffeillä uusi potentiaalinen pettäjä tai naisenhakkaaja.
Monet myös elävät edelleen vahvasti kiinni menneisyydessä ja peilaavat kaiken uusillakin treffeillä vanhan kumppaninsa muottiin.
Ja en, en nyt yleistää haluaisi sillä täysipäisiäkin naisia tuntuu liikkellä olevan mutta ovathan he nyt vaan yli kolmekymppisten ikäryhmässä selkeästi vähemmistö.
Sellaisia ajatuksia, haukkukaa nyt sitten katkeraksi ja ties miksikä kusipääksi, jollaisia en todellakaan ole mutta totuutta on vaikea päästä pakoon.
Olen huomannut saman että nettiin on pesiytynyt se naisten pohjasakka, joilla ei ole niin tarvetta kuin haluakaan hakea parisuhdetta. Miehiin totaalisen katkeroituneita lähes jokainen ja jos jonkun kanssa edes vähän pääsee jutulle huomaa heti joksikin avohoitopotilaaksi.
Sama koskee myös miehiä.
Se on ihan sama onko mies vai nainen. Kyse on kumminkin toisen elävän luontokappaleen, ihmisen, kunnioittamisesta.
Tuskin kenenkään tarttis pelätä pettymyksiä pettämisistä, jos joillekkin ei olisi tarpeellista toisille näin tehdä.
Viimesin tapailuni kohde joi melko rutkasti. Ja kolmannet oharit viinan takia riitti.
Tällä kertaa tein vähän testiäkin. Käyttäydyin todella kiltisti. Sanomatta epäkohtiin mitään. Ja tottavieköön olin ihana kuin mikä. Mutta se vaan ei yksinkertaisesti riitä ihmisille, jotka kohtelee muita kuin itsestäänselvyyksiä. Oletetaan että se toinen elää vain itselle. Muttei muisteta vastavuoroisuutta juuri lainkaan.
Mikä ihmisiä tosiaan vaivaa? Kun viimeisin tallominen tapahtui, pistin pelin poikki. Kuinka ollakkaan sain haukut juuri siitä etten suostunutkaan olemaan vain hänen käytössään kun sormia napauttaa. Aina pahis täytyy löytää mieluummin muualta kuin itsestä, että miks ei nää löydöt jotka kivaks havaitaan pysy sit rinnalla. Vois kai itsekkin uhrautua edes sovitun pitämiseen. Mutta ei.. ydinfysiikkaa totta vieköön. Ja ennen kaikkee itsekkyyttä.
Just kiroili yks kaveri, että naimisissa oleva ottaa jatkuvasti yhteyttä. Miks ei viitsitä sotkuja ensin selvittää vaan tieyen tahtoen toisen seläntakana halutaan pahaa? Minä haluan... mutta kun minä haluan.... joo todiaan... minne hevon kuuseen ihmisyys toista ihmistä kohtaan on kadonnut. Tuskin kukaan haluaa tieten tahtoen pettyä jos hommat hoitus asiallisesti
Tai sitten täysin normaalit parisuhdetta etsivät henkilöt tulevat leimatuksi "ikisinkuiksi joille ei mikään tai kukaan kelpaa" vain sen takia, että juuri sinä et sattunut häntä sytyttämään. Valitettavasti. Hän saattoin treffailla sinua pari-kolme viikkoa toivoen että kipinä syttyisi muttakun ei, ei halunnut kiusata sua enempää vaan sanoi suhteenpoikasen irti. Ei se kenestäkään mielenvikaista tee jos ei halua tyytyä suhteeseen jossa tietää jo ensimetreiltä ettei se kehity rakkaudeksi.
Kommentti siis RankkaRinkalle. Itse törmäsin myös alkoholisteihin ja heihin, jotka ryhtyivät viikon päästä suunnittelemaan yhteenmuuttoa. Voi ahdistus.
Mutta toivoa on, vuoden ahkeran deittailun jälkeen tapasin hänet, jonka kanssa kaikki tärkeä tuntuu menevän yksiin ja ne vähemmäntärkeätkin saadaan helposti mukautettua puolin ja toisin kun tahtoa on. Yhdessä nyt 1,5 vuottaa ja onnea on.
Itsellänikin on monenlaisia kohtaamisia näiden vuosein aikana, joina olen naisia tavannut ja aloittanut seurustelunkin. Mielestäni tässä ei voi pelkästään syyttää toista osapuolta. Kyse on siitä, vedät puoleesi sellaisia ihmisiä, jotka sinua jotenkin puhuttelevat tiedostamatta. Kaikilla meillä on omat traumamme, jotkut tiedostavat ne paremmin ja jotkut oireilevat suhteessa niin paljon, etteivät parisuhteet onnistu. Olen tavannut naisia, jotka hakevat "pelastajaa" ja samaa olen itsekin tehnyt joidenkin kohdalla. Olen tullut siihen tulokseen (vihdoinkin), että on selvitettävä omat asiat ensin kunnolla ja sen, mitä suhteelta haluaa. On vaan niin helppoa siirtyä suhteesta toiseen kohtaamatta omaa itseään. Ennemmin tai myöhemmin ollaan taas tilanteessa, että joku ahdistaa tai ei tunnu hyvältä tai oikealta. Täytyy myöntää, että tuntuu aika karulta ajatella elävänsä kovin pitkää aikaa yksiin, kun on tottunut suhdekiemuroihin useamman vuoden ajan. Olen päättänyt kuitenkin yrittää.
Ei parisuhde ole pelkästään "tasapainoisten" ihmisten oikeus. Onnistumismahdollisuudet ovat vaan paljon paremmat, jos on itsensä kanssa sovussa. Tottahan se on, että ensin pitäisi olla onnellinen yksikseenkin, jotts voisi kokea onnea toisen kanssa. Ennen se kuulosti kliseeltä, mutta sen verran on nyt päätä lyöty seinään, että taidanpa allekirjoittaa tuon.
Tsemppiä kaikille:)
Tavallaan komppaan.... tavallaan en. Se magneetti minussa tosiaan on. En ole yhtäkään viiden vuoden sinkkuuden aiksna kohdannut, jolla ei olisi tällainen vähä isompi, elämää haittaava brobleema. Osalla tulee esiin nopeammin kuin toisilla.
Jotenkin riittäisi ihan sellaiset pikkuärsytykset. Saan kyllä itsekkin oven auki, pytynkannen alas ja kestän eriävät mielipiteet.. mutta nämä mielialaoireet tulevat vasta esiin kun on jonkin aikaa tapaillut.
Olen itse läpikäynyt oman eroni. Löytänyt harrastuksen. Tehnyt töitä itseni eteen niin, että kaikin puolin olisi balanssissa ja hyvä olla. Olen itse lähtenyt puhtaalta pöydältä niin että maailmaani toisenkin olisi kiva tulla.
Mutta joo... multa odotetaan, otetaan ja oletetaan. Mutta mitään ei anneta tilalle. Puhun nyt vaikkapa ajasta. Tai kauniista sanoista. Vastavuoroisuudesta ...
Esimerkkejä epätietoisille... jos olen itse kulkenut toisen juttuihin tutustumassa seutulippujen kans. Siinä sivussa muuttoapunakin.... niin mun toive yhteisestä sovitusta illanvietosta hyvän ruuan merkeissä vesittyy siihen, että joku kaveri tarjoo vaikka viskiä. Tulee kyllä yöllä syömään mutta se päivä on jo mennyt pilalle. Tälle tyypille tässä ei ollut mitään kummallista kun kuitenkin tuli paikalle ja pitäis riittää.
Toinen tapaus oli seksiaddikti. Sillä oli tarve pettää. Kun narsistisia piirteitä alkoi ilmetä... niin selvisi koko paketti. Meillä oli tosi kivaa alkuun joten kaikki mitä taustalta paljastui kun homma levis käsiin oli aika järkkyäkin.
Pari muutakin kummallista... totaalinen flegmaattisuus paljastuu kun on ensin tehnyt töitä täysillä otsensä myymiseen. Ja toisella tuli kummia huutokohtauksia vaikkapa kesken syömisen, jos joku ei just siinä kohtaa ollutkaan hyvää, mutta edellisenä päivänä lempiruokaa.
Vedän puoleeni tosiaan kummia... mutta miten hitossa ton sais katkeen? Olen kumminkin aito, tarpeettomankin kiltti ja maalaisjärjellä varustettu. En ikinä halua kellekkään pahas. Miksi haluaisin... no sillon kun sonnat lentää silmille niin en kiitä kauniisti. Miksi pitäisikään?
Ei auta kuin odottaa että jos joku tervepäinen vastaan kävelis niin olis varmaan huippuu.
Tuo kiltteys on minussakin. Sitä vaan venyttää rajojaan toisen hyväksi ja antaa liikaa periksi. Terveen itsekkyyden ja omien rajojen laittaminen on tärkeää omanarvontunnon kannalta. Itse olen usean kerran kohdannut suoranaista hyväksikäyttöä, kuljetusapua pyydetään ja vähä ajan päästä todetaan, ettei olekaan tarpeeksi tunteita. Tällä kokemuksella aion kyllä viheltää pelin poikki jo ajoissa, mikäli huomaan, että hyväntahtoisuuttani käytetään hyväksi. Eihän se minullakaan aina pyyteettömyyttä ole, win-win -tilanne, mutta aika usein asiat sujuu niin kauan kuin mukautuu toisen juttuihin. Rajojen vetäminen tuo itsekunnioitusta, ihan kaikkea ei tarvitse kestää. Itse olen ainakin ihan liian pitkään katsellut huonoa kohtelua. Sairaita ihmisiä on paljon ja kuten sanottu, kaikilla on omat juttunsa. Terveesti itsekäs ihminen vetää puoleensa samankaltaisia, kiltit joutuvat harmittavan usein huonon kohtelun alaisiksi, koska antavat sen tapahtua. Eihän perusluonteelleen mitään voi, mutta kannattaa luottaa omaa intuitioonsa. Mikäli jokin asia tuntuu liian hyvältä, se usein on sitä. hyvä puoli tässä on kaikesta huolimatta se, että virheistä oppii.Nämä kokemukset ovat muodostumassa aarreaitaksi itsetuntemuksen tiellä.
Naiset haluaa niitä ongelma tapauksia tapailla eikä tälläistä jolla asiat on kunnossa.
Ne alko ongelmaiset on naisten ihannemiehiä kun tuntuu että jokaisella naisella on sellainen mies. Juttelin eilen yhden naisen kanssa ja se kertoi kolmesta exästään jotka oli juoppoja jotka kohteli naista tosi huojosti. Minä olisin kiinnostunut siitä naisesta mutta nyt se tapailee taas juoppoa miestä joka juo varmaan 3 kertaa viikossa. Lähti eilen sen miehen luokse varmana nussimaan vaikka ensin lupasi tulla minun luokse.
Haista sinä nyt jo sen reikäs verran tolla "naiset haluaa"-kommenteillas. Kukaan ei oikeasti halua huonoa miestä. Niinkuin tossa on jo selväks käynyt niin noi ongelmat ei aina heti tule esiin. Mitä pääkoppa-ongelmiin tulee niin sinullakin 40v-sinkkymies taitaa olla jokin psykiatrian ongelma, koska et halua nähdä asiaa muuten kuin niin, että naisessa on aina vika, nainen tahtoo, nainen sitätätä. Ehkä toi asenne paistaa sen verran, että mieluummin menevät muualle. Miks et ihmettelis mieluummin ääneen niin kuin minäkin, että miks näitä ongelmia on niin paljon eikä tehdä niille mitään.
Miksi olet naisen perään joka haaveilee juoposta miehestä? Minusta olet saanut palveluksen ja osaat välttää tätä naista jatkossa. Tunne ihmiset paremmin ja samalla tunnet itsesi vielä paremmin. Syyttely politiikka ei auta sinua ollenkaan.
Haet siis naista joka tykää juopoista, ala siis juopoksi tai jätä juoppoja haluavat naiset rauhaan.
Mutta muista kun alat juopoksi pysy juoppona, muuten olet taas yksin kohta, koska juoposta pitävä ei viihdy ei juopon kanssa.
Naiset sanoo aina jotain muuta kuin oikeasti haluavat. Naiset ei puhu suoraan vaan vihjaavat sinulle mistä sinun pitää osata tulkita oikein.
Miksi pitäisi olla masentunut sellaisesta naisesta mitä ei saanut, vaikka sitä ei edes olisi halunnut.
Anna mennä naisen nussimaan, ole juoppo ja nussi sinäkin, mutta älä näyttele jos ei ole näyttelijän lahjoja.
Olen vilpiton ja aito eikä ole alkoholia ongelmaa. Missä on naisia joille merkkaa muukin kuin ulkonäkö. Nainen löytää komeen miehen baarista tai jostain ja sitten se onkin alko ongelmainen ja muitakin ongelmia on. Minä tulen toimeen, velkaa ei ole lanttiakaan, maksan omat menoni, enkä halua elättäjää vaan tasavertaisen kumppanin
Kyllä. Oikeassa olet, aloittaja. Oikea kauhugalleria löytyy sieltä. Listastasi jäi kuitenkin pois se enemmistä (87% miehistä) jotka ovat siellä vaan keräämässä valtavaa määrää seksikokemuksia. He kyllä uskottelevat, ehkä itselleenkin, etsivänsä parisuhdetta, mutta yksikin heidän mielestään negatiivinen asia, ominaisuus tai kommentti saa heidät katoamaan sanaa sanomatta ja etsimään taas uutta naista ja seksikokemusta. Täydellistä ihmistähän ei ole olemassa, joten he luultavasti pyörivät siellä, kunnes kuolevat johonkin sukupuolitautiin. Pahimpien profiilit ovat olleet siellä kymmenen vuotta tai ilmestyvät aina uudelleen.
Naiset pitää rumia miehiä huonoina ja kelvottomina parisuhteeseen mutta niitä komeita pelimiehii naiset pitää ihannemiehinä ja haluavat heti tavata niitä.
Tähän kommenttiin totean seuraavaa: Sovin erään kerran treffit sinänsä asialliselta kuulostavan tyypin kanssa. Jutustelun lomassa tuntui löytyvän yhteistä mielenkiintoa salilla käymiseen, ulkoiluun, fillsrointiin, luontoon... kaikennäköiseen puuhailuun. Sain jotakuinkin kuvan suht aktiivisen elämäntavan löytäneestä, mukavan näköisestä, hieman pyöreästä miehestä.
Sovimme treffit melko pienelle ostarille. Ostarilla on noin max 100m ( jos sitäkään) käytävä, jossa puolessa välissä levenee ja liukuportaat, joiden alapäässä istuin.
Tämä rehvikaveri ilmoitti olevansa rakennuksessa ja ilmoitin missä olen. Meni viisi minuuttia. Soitti uudelleen ja ihmetteli liukuportaiden sijaintia.. kerroin uudelleen. Yhden suht lyhkäsen käytävän puoliväli.
Meni toiset viisi minuuttia ja aloin pohtiin että joko tässä on yosi välkky kyseessä tai joku pila.
Menin käytävälle kuikuileen ja vastaan kampee reippaasti n. 130-150 kg nivelrikkoinen kaveri, joka on noin 6-10v. Kuvastaan vanhempi.
Meinasin mennä samantien pois. Mutta koska tämä oli kammennut kymmentä metriään jo 10 min niin koin kohteliaaksi kahvit juoda.
Sen lisäksi, että oli harhauttanut kuvallaan ja liikuntakyvyllään niin tyyppi oli myös äärimmäisen töykeä. Puhui päälle ja käyttäytyi mua kohtaan inhoten. Noh pettymykseni kyllä varmasti paistoi. Koin parhaakdi pikajutustelun päätteeksi poisyua. Sain kuulla olevani pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen.... hetkonen... tää itse vältti totuutta. Jossain kulttuurissa väitrtään valehteluksi.
Siis oikeasti. Kai se ottaja löytyy jos olis rehellinen. Mut pitäs olla itselle kans. Siis oikeasti. Jos ei pysty liikkumaan niin miten muka voisi edes toimia, jos toinen taas etsii kaveria, joka pystyy.
Eikse ole ihan yhtä itsekästä olettaa, että jonkun pitäisi jumiutuu niihin omiin juttuihin ja luopua samalla elämästään. Niinkö?
Realismia kehiin myös itsensä suhteen. En minäkään kulje tiara päässä vaikka toivoisin parempaa kohtelua.
Ja noi kuvat tosiaan ajantasalle kiitos... hel.....i!
Luulen että se menee vähän niin, että terveet, tasapainoiset ja sosiaaliset töissäkäyvät ihmiset löytävät useammin kaverin oikean elämän puolelta. Nettiin ajautuvat ne joilla on sosiaalinen elämä vähän hiljaisempaa, syystä tai toisesta...
Taidan olla samaa mieltä nykyään. Joskus kuvittelin netistä löytyvän ihmisiä joilla on samankaltaiset arvot tai jotain.. Kiinnostavat ihmiset ovat oikeassa maailmassa todella helposti havaittavissa. Ei mene aikaa hukkaan, jos uskaltaa tehdä aloitteita...
Olen eroni jälkeen löytänyt mukavia ihmisiä ja jopa pysyviä kavereita irl, netistä en mitään. Elämänkumppania en kylläkään, mutta ehkä joskus...
Näin varmaankin on suurelta osin. Onhan se selvää että viehättävimmät ja komeimmat on isketty jo ajat sitten. Silti uskon että netin kautta voi löytyä kultakimpaleitakin.
On vaan niin helppoa kun voi rajata me profiilit jotka voisi olla itselle edes mahdollisia kumppaneita.
Itse olen ihanimman ja rakastettavimman ihmisen tavannut töissä. Paha vaan että olen hänen pomo, eikä todellista suhdetta pystytä siinä elämään. Hänkin tykkää minusta, mutta sovittiin että ei edetä koska ollaan työtovereita.