Niin, mulla on siis sellainen probleema, että alan pelätä pikkuhiljaa sinkuksi jäämistä, mulla vaan jonkinsortin itsetunto-ongelmia, pahoin aavistan että läheiset tuttavani pitävät minua pian toivottomana vanhanapoikana, ennen pitkää, jos en löydä tähän tilanteeseen ratkaisua. Oon parikymppinen poika, aloitekykyni on aika huono;baarit ja yökerhot vaan pistää mut juomaan ja sekoilemaan, niissä en tunne oloani varmaksi, ainoa missä vois tutustua ihmisiin,siis naisiin, paremmin on harrastukset, työt,koulut ja kotibileet.Tiedän että miehen pitää tehdä aloite, eikä mussa pitäis vikaa näin pinnallisen ulkokohtaisestikaan olla, oon ihan ok-näköinen ja kokoinen, mutta sosiaalisesti lähestyminen vastakkaista sukupuolta tuntuu ylitsepääsemättömältä, siitä on tullut kynnys, joka jo pelkästään ajatuksen tasolla muuttuu pelottavaksi ja menen lukkoon, ihan totaalisen jäihin.En pidä tästä tilanteesta, ja siksi vain ajelehdin päivästä päivään, tietäen, kun tilaisuus taas koittaa , vältän sen, pakenemalla baareissa tanssilattialle, bileissä parvekkeelle tupakalle, vaikken oikeasti edes polta, kouluissa ja kahviloissa näyttelen kiireistä, feikkaan koko ajan, enkä edes halua muuttaa tätä oravanpyörää, olen kiintynyt siihen kuin aamukahviin,tulevaisuus tuntuu kaaviolta jonka ikinen kohta on piirretty valmiiksi, spontaanius on sekin kaavamaista, liikkumavaraa on niukalti, ehkä kuitenkin sen verran että motivoidun jokaiseen päivään, ja pienen toivon liekin elähdyttämänä ajattelen:Ehkä huomenna on päivä, jolloin en mieti ja kontrolloi itseäni, ja ehkä löydän jonkun, joka vapauttaa minuuteni, monien sisäisten vankilavuosien jälkeen..?niin, tälläistä on elämäni tällä haavaa, muilla samantapaisia kokemuksia..?
Transcendental suicide
Klaus Härö
4486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
pakenee ja pelkää samalla tavalla kuin sinäkin. samanlaisia ne on. Se ei vaan näy. Ei siinä voi muuta kuin jostain aloittaa. Alkaa juttelemaan kenelle tahansa ja laajentaa piiriä. Ottaa tavoite, että joka päivä jonkun kanssa keskustelee. Tsemppiä! Harjoittelu tekee mestarin.
Jos mokaa mitä sen on väliä, eikun pystyyn vaan.
Itse pelkäsin myös sinun iässäsi samaa yksinäistä kohtaloa. Ajattelin aina vuoden alussa että tänä vuonna viimeistään minun pitäisi seurustella. Jotenkin siitä tuli ikävä oravanpyörä joka ajoi baariin etsimään naista ja kun ei naista saanut vitutti aina vaan enemmän ja pelko hiipi puseroon.
Pari vuotta sitten puhalsin pelin poikki ja aloin tekemään asioita jotka oikeasti kiinnosti, eli lähinnä treenaus ja opiskelu. No, miten kaikki päättyi? Nyt ikää 25 ja edelleen sinkkuna. Mutta tilanne on siten muuttunut, että sinkkuna omasta tahdosta. Uudestaan aloitettu urheilu alkoi kiinnostaa enemmän, ja mielenkiintoinen työkin vie aikaa ja ajatuksia. Nyt tulee sillon tällön käytyä baarissa, ja aktiivinen urheilu on muokannut kroppaa, mutta varsinkin itseluottamusta siihen malliin että nykyään naistakin saa ihan eri tavalla entä ennen. Nyt vaan se olen minä jota ei kiinnosta.
Eli summa summaarum, älä masennu naisettomuudesta, ja keskitä energiasi siihen mikä sinua todella kiinnostaa, siis naisten lisäksi. En voi luvata että sitten yhtäkkiä naisia alkaa tupsahteleen, mutta jos näin ei käy, niin ainakin sinulla löytyy muuta mielenkiintoista ajateltavaa.
Sun tilanteessasi on sen verran proplematiikkaa, ettei olisi yhtään liioiteltua varata aikaa paikkakuntasi mielenterveyskeskuksesta. Ei siksi että kuulostaisit tai olisit hullu, vaan siksi että saisi järjestellä ammattilaisen kanssa pään/sielun kuviot sellaiseen kuntoon, että saat kasvatettua heikkouksistasi vahvuuksia. On väärin odottaa jonkun toisen tulevan vapauttamaan sinuutesi, koska siten sinusta tulee ulkopuolisesta riippuvainen, ja seuraava ongelmasi saattaisi olla mustasukkaisuus ja epävarmuus suhteessa.
Ehkä onkin hyvä, ettei sinulla nyt vielä ole ketään, jotta saat aikaa rakentaa itsesi vahvaksi aikuiseksi. Ikäähän sinulla ei ole vielä just mitään, vuosikymmeniä mahdollisesti edessä jokunen lisää. Älä jää säälimään itseäsi, vaan näe tilanteesi mahdollisuutena, ja ennen kaikkea TOIMI !
Opettele hiljentämään vauhtia. Älä stressaa, älä mieti mitä muut sinusta ajattelevat, ole rauhallinen. Älä yritä liikaa, älä keskity epäoleellisuuksiin. Yritä löytää itsellesi hyvä olo, anna itsellesi aikaa. Opettele käyttämään välimerkkejä.