Olin tuossa yksikseni naiseni ollessa matkalla...mietin etten ole koskaan varsinaisesti rakastanut häntä tai aikaisemmin olessani suhteessa ketään naista. Olen kyllä tykännyt, ollut ihastunut ja pidemmän päälle kiintynyt toiseen että haluaa yhdessä olla. Mutta sana rakastaa kuulostaa vieraalle mun korvissa. mun mielestä toisen arvostaminen arjessa ja teot puhuu puolestaan, ei tarvii sitä rakas sanaa viljellä. Naimisiin en tule menemään koskaan enkä kihloihin sen olen ilmoittanut naiselleni jo suhteen alussa, en koe sitä millään muotoa tarpeelliseksi ja sen kumppani on hyväksynyt. Painostusta tulee varsinkin kumppanin suvun suunnalta mutta pääni pidän, paineet ei vaikuta mun päätöksiin. On turha vannoa sitä ikuista rakkautta ja yhteenkuuluvuutta papin edessä, maailmassa kun tapahtuu kaikenlaista. Olen aina antanut myös naiselleni vapauden tulla ja mennä selittelemättä joka reissuaan mulle ja toiminut on molemmin puolin. Ehkä sellainen puristava parisuhde ei sovi meille kummallekaan että koko ajan ollaan yhdessä perheen kanssa. Oma aika ja vapaus on tärkeää, silloin on tilaa hengittää ja olla ja suhde voi paremmin.
Tällainen näkemys
perheelinen
6264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pari kommenttia.
Ensinnäkin papin edessä ei vannota ikuista rakkautta, pelkästään tahtoa rakastaa. Jos tahto rakastaa ja/tai olla uskollinen saattaa loppua.
Olet sanonut naisellesi, ettet halua naimisiin. Olisi kiva tietää hyväksyykö nainen sen oikeasti, onko itse samaa mieltä - vaiko vain alistuu sinun tahtoosi. Näinhän moni tekee, eikä se ole suhteelle hyväksi.
Hyväksyi asian jo suhteen alussa eikä ole haitannut kun vierellä on pysynyt 24 vuotta...en ole pidätellyt häntä , lähteä saa jos kiintymys ei riitä, en minä ketään vankina pidä.
ihan melkein on pakko sanoa: Juurikin noin!
Sun kannattaa olla sinkku ja päästää naisesi menemään, jos et häntä rakasta. Jokanen meistä ansaitsee ihmisen, joka häntä rakastaa. Taidat olla aika kylmä ihminen.
Naisesi siis pitää tahtoisi tyytyä. Päästä hänet ja etsi satunnaista seuraa vai pelkäätkö yksinoloa.
Kuten sanoin teot merkitsee enemmän kuin sanat...ja sinullekin tiedoksi ketään en pidättele, saa lähteä jos ei halua olla.
Sitähän emme voineet tietää, että olette niin kauvan yhdessä olleet. Et kertonut tuossa aijemmin,kun kirjottelit tuosta,ettet rakasta nii siitä kuinka kauvan olette olleet. No, nyt me tiedämme. Täyttyy kyllä sanoa,että nainen ei taida välittää siitä ollenkaan rakkaudesta. Taitaa molemmilla olla yksin vaikeus olla,että kelpaa se joka on lähinnä.
Moni suhdekin useesti perustuu siihen,ettei uskalleta yksin olla ja kelpaa se joka ensimmäisenä vastaan tulee.
Itselleni on tärkeetä,että on rakkautta ja myös sekin, että se näytetään teoin eikä sanoin pelkästään. En ole kumppanini kanssa pelkästä kiintymyksestä.
Meillä sanotaan toisillemme silloin tällöin rakastan sinua, jopa kun alamme nukkuun.
Ikinä ei tiedä herääkö jonpi kumpi enää aamulla.