Mulla ei ikinä ole ollut "oikeita ystäviä" kaikki on vaan ollut sellaisia joiden kanssa hengata. Kukaan ei tunne kuka mä oikeasti olen. Ei mun lempiväri ole punainen, oikeasti se on sininen. En päästä ketään lähelleni, koska en halua että minua satutetaan lisää. Koko alasteen minua oli kiusattu ja yläasteella vain yksinkertaisesti vihaan luokkaani. Mulla on pari "parasta ystävää" mutta kun hekään eivät tiedä mitä oikeasti tunnen. Eivätkä he ole minulle oikeasti tärkeitä, toinen on mennyt yhteen pojan kanssa josta hän tiesi pitäväni ja toinen on ihan eri aaltopituudella kuin minä. Kaikki luulevat että ole iloinen ja avoin reipas tyttö, mutta oikeasti on todella sisäänpäin sulkeutunut. Laitan itselleni ns. "maskin" aina kun menen kouluun. Kukaan ei tiedä kuinka paha mulla on, kukaan ei osaa edes arvella. Olen monien vuosien aikana oppinut taitavaksi esittämään iloista. En tiedä jaksanko kauan. Mitä teen?
Kukaan ei tunne mua...
Olenumpikujassa
111525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Välillä itken sitä että kukaan ei tunne oikeata minua ja että kuolen yksinäni. En myöskään melkein ikinä itke muiden nähden, harva "ystäväni" on nähnyt itkeväni. En ikinä suutu "ystävieni" nähden, joskus vain ärsyynnyn. En tiedä kenelle sanoisin tästä, kukaan ei tiedä.
Voin jollain tavalla nähä itteni. Mulla oli kavereita joille puin sen hyvä ihminen maskin. Kaikki negatiiviset tunteet oli jotenkii kiellettyjä ja se et jos halus olla hiljaa oli kielletty. Piti kokoajan pitää yllä sitä tiettyy roolii. No sit eräänä päivänä tajusin et nyt tää loppuu. Jätin noi kaveri suhteet taakse ja aloin olee itteni kanssa. Aloin ettii vastauksia sisältä, ja oon tajunnu et viihdyn yksin. Mut samaa aikaa olis kiva löytää joku johon luoda syvempi yhteys. Niinku oikeesti, jolle vois kertoo kaikesta eikä aina pelätä toisen loukkaantumista tai reaktiota. Ei tarvis varoa ja vois olla täysin oma ittensä. Mut sun kannattaa tehä sellasta josta oot kiinnostunu harrastus/joku blogi/vlogi/sivu/paikka ihan mikä vaan mitä oot aina halunnu tehä. Sieltä tuut löytää samanhenkistä seuraa ja sit ku alat tulla vähitellen ulos sun kuoresta ja näyttää sun toista puolta, joka ei oo paha. Se on vaan pahaa koska niin on sanottu, mut kuka kertoo säännöt? Aika ottaa vastuu sun elämästä. Kukaan ei oo tulossa pelastaa suo paitsi sä :)
Tuollaista se on hyvin usein muillekin. Luuletko tuntevasi muut - ehei, sinäkin näet vain heidän ulkoiset asiansa ensin. Mikä heidän lempivärinsä on, tiedätkö tai oletko edes kiinnostunut. Ja mitä mieltymyksistä, nekin muuttuvat ajan saatossa lähes jokaisella...
Jos ymmärrät, ettei kukaan tunne sinua, ymmärrä myös, ettei kukaan tunne muitakaan ihmisiä niin hyvin kuin kuvittelee, sinäkään.
Tässä on kyllä vahva pointti. Sitä aina kuvittelee olevansa jotenkin ainut, joka ei ole täydellinen, ihana, aina hyvällä päällä tai muuten hyvä kaikessa. Luullaan, että muiden elämä on paljon helpompaa kuin oma. Totuus on se, että vain harvat ihmiset ovat jotenkin tosi avoimia ja omia itsejään muiden seurassa. Osa ei ole edes puolisolleen sellaisia kuin oikeasti ovat. Osalla on älyttömän suuria salaisuuksia, joita he eivät koskaan kerro kenellekään. Minä jaksan aina uudestaan ja uudestaan järkyttyä siitä kuinka sulkeutunutta ja heikkolaatuista joidenkin ihmisten elämä on. Usein on vielä niinkin, että se hymyilevin tyttö on kaikista masentunein. Kaikilla omat ongelmansa ja ikinä ei voi tietää.
Toki näihin ongelmiin voi saada apua esim psykologilta jos haluaa kokeilla. En tiedä auttaako, mutta aina voi kokeilla.
minkä ikäinen olet?
Hei olenumpikujassa.
Olet valinnut nimimerkkisi oivaltavasti. Kerrot tilanteesta, jossa et enää jaksa toimia toisten odotusten mukaan. Sisälläsi on tarve olla aito, näyttää omia tunteita ja ajatuksia, mutta samalla kerrot sinua kalvavasta pelosta, että sitten sinua ei hyväksyttäisikään. Kerrot toimivasi kuin naamion takaa.
Jokaisen ihmisen syvin tarve on tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin oikeasti on, paljaimmillaan. Elämässä tarvitaan myös rooleja (esim. ammattiroolit), mutta on tärkeää, että niiden vastapainoksi on myös sellaisia ihmissuhteita, joissa voi olla mahdollisimman pingottamatta. Tämä edellyttää luottamusta. Luottamusta siihen,e ttä on hyväksytty sellaisenaan. Ja nyt tuleekin sitten näitä elämän ristiriitoja; vaikka ihminen tarvitsee toisilta ihmisiltä palautetta, hyväksyntää ehdoitta, tukea jne, niin viime kädessä ihmisen on ensin hyväksyttävä itse oma itsensä. On opittava elämään 'omiin nimiinsä' vaikka muut eivät sitä kannustaisikaan aina. Murrosikä on juuri tämän teeman aikaa. Murrosiässä ihminen kirjaimellisesti 'murrostuu' omaksi itsekseen. Ei aina sulavasti kuin perhonen kuorituu kotelostaan, vaan useikin törmäillen ja epäselvästi tämä prosessi tapahtuu. Kannustan sinua rohkeasti tutustumaan omaan itseesi. Ja pikkuhiljaa antaa 'kuoriutuvan perhosen' näkyä muillekin. Jos jatkuvasti olet kuoressasi, ei kukaan pääse sinua koskettamaan eikä katsomaan. Riski on otettava.
Usein aikuisen, terveen ja luotettavan aikuisen kanssa keskustelu voi antaa rohkeutta ja kannustaa oman tien löytämiseen. Toiset nuoret ovat joskus ehdottomia ja poissulkevia, ehkä peittääkseen oman epävarmuutensa ja kasvukipunsa. Voisitko ajatella juttelevasi esim. koulupsykologin tai vastaavan kanssa? Myös seurakunnan nuoriso-ohjaaja voi olla hyvä 'matkakumppani' omaa tietä etsittäessä.
Rohkeaa matkaa juuri Sinuksi!
Kannustaa Merja, diakoni
Tutustuminen toisiin lähtee pienistä hetkistä. Tarkoitukseni ei ole olla julma sinulle aloittaja, mutta tässä maailmassa kaikki ei tule tarjottimella. Tutustuaksesi toisiin joudut antamaan itsestäsi. Ollaksesi kiinnostuksen kohde sinun on näytettävä kiinnostuvasi toisesta. Pitää antaa saadakseen.
Kuulostat olevan stressin alla. Älä tee itsestäsi uhria, mutta tiedä että jatkuva stressi hankaloittaa ihmissuhteita. Tarvitset rentoutumista, omaa aikaa ja jotain mikä saa sinut tuntemaan olevasi elossa. Ota jos ei pyytämällä anneta näitä, mutta koita toimia fiksusti, muitakin ajatellen.
Maailma antaa mitä sille annetaan. Sinua koitetaan laittaa kaikenlaisiin muotteihin: olet ammattisi, olet kavereidesi tai seksikokemustesi määrä. Ei. Sinun identiteetti on hyvin syvällä, opettele kuulostelemaan itseäsi ja kokeile eri juttuja, koska niiden kautta opit itsestäsi.
Hyvää kevättä.
Älä yritä enää olla muuta kuin mitä olet. On tämä yksi ainoa elämä elettävänä, miksi siis hukata se toisia miellyyttääkseen. Mieti, mitä haluat elämältä, ihan itse...äläkä mieti, mitä muut haluavat. Se ei tietenkään tarkoita myöskään sitä, että olet epäkohtelias, piittaamaton tai ilkeä tai edes masentunut ja surullinen. Hyviä ystäviä on harvassa, monella ei yhtään. Oma perhe on yleensä se lähin turvasatama ja muut pyörivät siinä ympärillä, vaihdellen. Keskity ympärillä oleviin asioihin, älä käperry itseesi...Itseään ei kannata verrata toisiin, sillä toisillakin on ne omat murheensa ja asiansa, eivätkä heidänkään asiansa ole useinkaan niin hyvin, kuin päältä päin näyttää. Ihmiset ovat muuttuneet entistä pinnallisimmiksi, mutta ei anneta sen haitata...katsellaan asioita, jotka meitä kiinnostaa ja väliäkös sillä on, jos joku ei tunne minua, sinua tai tiedä lempiväriä....ei ainakaan minua se haittaa. Maailmassa on paljon asioita, jotka voivat kiinnostaa, kun lähtee tarkkailemaan ja etsimään erilaisia asioita ja siinä samalla kohtaa varmasti uusia ihmisiäkin, joista voisi saada ystäviä.
Vähän samaa täällä. Juttelen mukavia ihmisten kanssa kun joku vain haluaa jutella mutta minulla ei ole yhtäkään kaveria. Olen jo vanhempi ja muutellut ympäri maailmaa eli se varmaan on yksi syy ja sitten ehkä suurin syy on se, että en halua olla alkoholin kanssa missään tekemisissä. En ole ikinä juonut, mutta alkoholi on pilannut elämäni jo pienestä pojasta asti. Suomessa on kyllä ihmeellinen kulttuuri, sikailua ja itsensä pökerrryksiin juomista ihannoidaan ja siitä puhutaan koko aika. Onneksi sentään on perhettä, että on joitain läheisiä.
Tuota viinan ihannoimista Suomessa minäkin ihmettelen!
Liian monet tekevät kaikkensa saadakseen aivonsa täysin sekaisin saadakseen luvan käyttäytyä täysin sikamaisesti.
Onko heidän asiansa liian hyvin tässä kaikkia holhoavassa yhteiskunnassa, kun heillä on aikaa ja varaa tietoisesti ja harkiten tuhota aivonsa?!
Oletko varma että se "maski" josta puhuit ei ole oikeasti osa persoonallisuuttasi?Näin jotenkin itseni tossa teksissa. Tarkoitan vain sitä kuinka itse käyttäydyn joskus äänekkäästi ja hauskasti ja oikein esitän tyhmää. Esitän varmaan tyhmää suojellakseni itseäni. Mutta taas välillä kun tunnen oloni turvalliseksi esim. Kaverin kanssa olen järkevä ja kerron oikeista tunteista. Pitkään ajattelin että kun olen äänekäs esitän jotain muuta kuin olen. Mutta nyt olen tajunnut että ne molemmat ovat osa minua.