Riittämätön

Rakasta itseäsi ehdottomasti, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ynnä anna itsellesi myös anteeksi- päivittäin.
Ajattelu luo Sinulle sisäisen roolimallin .

Ei kannata hakeutua samanhenkisten piiriin, vaan pikemminkin yrittää päästä irti noin negatiivisista ajatuksista, joilla yrität jo itsekin vakuuttaa itsesi siitä, ettet kelpaa sellaisena kuin olet. Sinun tulisi tukea itseäsi, ei liittyä masentajien kerhoon itseäsi vastaan.
Kuuntele positiivista musaa, lue voimaa antavaa kirjallisuutta, katsele lohduttavia ja mukavia elokuvia jne., niin saat muutakin ajateltavaa, kuin vain sitä yhtä ja samaa, joka ei tunnu hyvältä.
Etkä sinä voi mitään sillekään jos joku kiinnostuu sinusta esim. tänä kesänä jossain, joten anna muille mahdollisuus äläkä yritä ohjata kaikkea negaation avulla. Pysy saatavilla, ota katsekontakteja, päästä huulillesi spontaaneja hymyjä aina kun näet jonkun joka miellyttää sinun silmääsi.
Ajatuksilla on suuri voima, ne voivat vaikka sairastuttaa meidät, tai parantaa! Miksi siis myrkyttää oma mieli ihan oma-aloitteisesti, kun voi valita toisenkin tien?! Elämä on liian lyhyt, että sen kuluttaisi asettumalla itsekin itseään vastaan.
Jokainen päivä on uusi mahdollisuus kohdata ja kokea, tuntea ja tunnustella, oppia ja opettaa, saada ja antaa rakkautta, ystävyyttä, lohtua, toivoa, mukavia muistoja, niin itselle kuin muillekin.

Riittämätön, tiedän itse hyvin tuon tunteen. Olen päässyt pahimmasta jo yli ja nykyolotilan kanssa pystyn elämään. Minulla kesti 17 vuotta siinä, että pääsin siihen tilaan, että pystyn hyväksymään nämä tunteet. Edelleenkin teen töitä, että pystyisin olemaan enemmän oma itseni ja ehkä joskus jopa onnistun siinä. Vielä muutama vuosi sitten en siihen uskonut.

Olen alkanut kirjoittaa ylös omia kokemuksiani ja tunteitani. Ja siinä samalla ehkä selventää sitä, miten itse olen päässyt kaikesta yli. Itse olisin halunnut tietää, että joku on oikeasti päässyt masennuksen tuolle puolen. Nyt kun itse olen, toivoisin, että kirjoituksistani olisi jollekulle jotain hyötyä.

Käy kurkkaamassa http://kasvutarina.blogspot.fi/2016/01/paska-ihminen.html

Usein sanotaan että älä vedä rooleja. Mutta roolit ja tehtävät ovat oikein hyvä tapa tehdä asioita.
Osallistuin esim. kerran vaaleihin. Tungin siis jokaisen vastaantulijan juttusillille, että Hei oletko kuullut vaaleista. Vaaliehdokkaiden odotetaankin olevan tyrkkyjä, joten en kohdannut mitään "mitäs tuo tähän tulee"-asennetta. Aika kasvattava kokemus.
Erilaisten järjestöjen nimissä olen tehnyt paljon asioita. Tämä minun järjestöni haluaa lähestyä sinua... ei suinkaan ujo minä.

Näin pääsee eräällä tavalla ujoudesta, joka sekin on eräänlainen rooli jonka on itselleen huomaamattaan ottanut.

Parisuhteet ovat sitten toinen juttu. Ei treffeille voi mennä järjestön edustajana tai vaaliehdokkaana. Mutta kun olen vähän katsonut miten "iskeminen" yleensä tapahtuu, niin aika harvoin sitä tehdään maireasti yläilmoista, niinkun leffoissa. Kyllä se on tosi ujo kysymys - usein jonkin tekosyyn varjolla - että lähtisitkö vaikka kahville joskus. Ei siinä tarvitsekaan olla mitenkään super itsevarma.

Mutta niinkuin sanoit niin kyllähän kaikki lähtee itsen hyväksymisestä. Menen tapahtumaan, enkä välitä vaikka muut katsovatkin että mitä tuo tuolla raukka yksin istuu. Kyllä siellä väkisin vähän tulee sosialisoitua ja ensi kerralla se on jo helpompaa.

Näin ainakin minulla. On varmaan paikkoja joissa kukaan ei enää edes pidä minua hiljaisena ja ujona. Kyllähän jokainen pelkää uusia sosiaalisia tilanteita.

Samaa tunnetta täällä. Jatkunut jo ihan lapsesta asti enkä usko tilanteen miksikään tästä muuttuvan. Raskasta aina hakeutua uuteen seuraan ja tulla hylätyksi varsinkin työyhteisöissä.