Pääkaupunkiseudulla on pilvinen aamu. Maisema näyttää värittömältä ja elämä siinä elottomalta. Nastat ravisevat, raapivat katujen kylmää lihaa.
Linnanmäen Sturenkadun puoleisella bussipysäkillä istuu mustaan ja harmaaseen pukeutunut nainen. Hän katsoo autojen tulosuuntaan ja pitelee hansikoituja käsiään ristittyjen reisien päällä. Hän voisi muuten sulautua maisemaan, mutta kirkuvan punaiset huulet kalvakoissa kasvoissa ovat kuin koko näkymän ainoa väri. Ja se huusi minulle, vaikka nainen oli levollinen kuin koho liikkeettömällä vedenpinnalla.
Se oli valtimoveren helakanpunainen väri. Elämän ja kuoleman väri.
(Hihitystä)
Linnanmäen Sturenkadun puoleisella bussipysäkillä istuu mustaan ja harmaaseen pukeutunut nainen. Hän katsoo autojen tulosuuntaan ja pitelee hansikoituja käsiään ristittyjen reisien päällä. Hän voisi muuten sulautua maisemaan, mutta kirkuvan punaiset huulet kalvakoissa kasvoissa ovat kuin koko näkymän ainoa väri. Ja se huusi minulle, vaikka nainen oli levollinen kuin koho liikkeettömällä vedenpinnalla.
Se oli valtimoveren helakanpunainen väri. Elämän ja kuoleman väri.
(Hihitystä)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmisbongailu on hauska laji. Siinä ei ole oikeastaan mitään muuta järkeä kuin se että voi bongailla lajitovereita.
(Reps)
En ole tutustunut huulipunan historiaan, mutta tehokeinona väri on aika toimiva. Ihmisen naamaan syntyy uusi ulottuvuus, joka verevänä luo illuusion siitä, että nainen on juuri repinyt kappaleiksi jonkun onnettoman bambin, tai että hänen kiimansa on huipussaan. Tällaisen, suhteellisen eläimellisen mielikuvan syntyminen, bongatussa sielullisessa tyyneydessä, on ristiriitaisuudessaan käsittämätön.
En näe, tai minulle ei tule mieleen, tällaisista episodeista, sirkuksien pilkkupelle, vaan vakavasti otettava haastaja.
(Hihitystä)
Tyyneys naisessa on lähes kammottavaa.
(Reps)