Siitä selviää!

Haluan kertoa kaikille petetyille, jotka nyt kamppailevat hirveiden tunteiden kanssa uskottomuuden paljastuttua, että kaikesta siitä selviää. Ihan varmasti. Jos vain haluaa.

Itselläni päivästä, jolloin sain mieheni salasuhteen selville, on jo kolme vuotta, ja nyt kun tuntuu, että asiat ovat hyvin, halusin tulla tänne kertomaan, että elämää on tuon hetken jälkeenkin.

Me yritimme jatkaa, mutta erosimme lopulta, kun sain selville, että mies jatkoi edelleen salasuhdettaan. Erottuamme mies jatkoi jonkin aikaa kakkosen kanssa, mutta on eronnut jo hänestäkin. Me olemme nyt hyvissä väleissä, miltei ystävinä, ja elämä jatkuu.

En ole suhteessa, nautin olostani suuresti. Urheilen, näen ystäviäni, harrastan kaikenlaista. Lapset ovat sen verran isoja, että pärjäävät myös itsekseen välillä, joten voin liikkua vapaammin harrastuksissa.
Ihan vielä en suhdetta kaipaa, mutta välillä olisi kiva jonkun kainaloon käpertyä. Sen aikakin varmasti vielä tulee.

Nyt kevätauringon paistaessa ja kesän kohta koittaessa tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että elämäni tuntuu hyvältä. Olen vähän toista vuotta asunut nyt omassa asunnossa ja elämä rullaa jo omalla painollaan.
Syvistä vesistä aurinkoon, siinä tie, jonka olen kulkenut. Pahimpina aikoina mietin itsemurhaa, enkä kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin elämäni ja toiveideni hajoamista.
Olin aina kuvitellut, että liittomme on ikuinen, mutta ei se ollut. Elämä vie suuntiin, joita ei voi tietää. Nykyään ajattelen, että elämä on mielenkiintoista juuri siksi. Yllätyksiä voi tulla koska vain ja kun tietää, että mistä vain selviää, voi kaikki yllätykset kääntää voitoksi.
Voimia kaikille, kesää kohti ja aurinkoon!
2185
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Karusta aiheestaan huolimatta ihanan kannustava viesti.
Saman tapaisen tilanteen selvitettyäni minäkin katson eteenpäin. Pettymys toiseen oli syvää ja laittoi kyseenalaistamaan kaiken omasta arvostelukyvystä alkaen, mutta sateen jälkeen paistaa aurinko. Minulle sanottiin aiemmin - siis ennen kun itse jouduin kohtaamaan pettämisen - että olen kova ihminen, kun tuumasin, että koskaan ei saa laskea vastuuta omasta onnellisuudestaan niin toisen ihmisen varaan, että elämästä putoaa pohja pois, jos se "lenkki pettää". Edelleen olen samaa mieltä ; kaikesta selviää, kun ei jää tuleen makaamaan.

Äänestä
  • Täälläkin yksi joka on selvinnyt syvyyksistä valoon. Erostamme on jo vuosia, mutta olen vasta nyt alkanut ns elää ja nautin elämästä. Jokainen aamu olen iloinen siitä mitä minulla on.
    En kaipaa uutta suhdetta, Elämässäni tapahtuu niin paljon kaikenlaista kivaa että en ole hetkeäkään ajatellut että olisi kiva käpertyä jonkun kainaloon. En varmaan edes osaisi elää suhteessa, olen ollut niin kauan yksin.
    Elämä on ihan kivaa näinkin, saa mennä ja tulla ihan niin kuin itseä huvittaa. Saa osallistua kaikkeen mikä kiinnostaa. En luovu itsenäisyydestäni ja oikeudestani itse päättää mitä milloinkin teen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kokemustenkautta kirjoitti:

Haluan kertoa kaikille petetyille, jotka nyt kamppailevat hirveiden tunteiden kanssa uskottomuuden paljastuttua, että kaikesta siitä selviää. Ihan varmasti. Jos vain haluaa.

Itselläni päivästä, jolloin sain mieheni salasuhteen selville, on jo kolme vuotta, ja nyt kun tuntuu, että asiat ovat hyvin, halusin tulla tänne kertomaan, että elämää on tuon hetken jälkeenkin.

Me yritimme jatkaa, mutta erosimme lopulta, kun sain selville, että mies jatkoi edelleen salasuhdettaan. Erottuamme mies jatkoi jonkin aikaa kakkosen kanssa, mutta on eronnut jo hänestäkin. Me olemme nyt hyvissä väleissä, miltei ystävinä, ja elämä jatkuu.

En ole suhteessa, nautin olostani suuresti. Urheilen, näen ystäviäni, harrastan kaikenlaista. Lapset ovat sen verran isoja, että pärjäävät myös itsekseen välillä, joten voin liikkua vapaammin harrastuksissa.
Ihan vielä en suhdetta kaipaa, mutta välillä olisi kiva jonkun kainaloon käpertyä. Sen aikakin varmasti vielä tulee.

Nyt kevätauringon paistaessa ja kesän kohta koittaessa tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että elämäni tuntuu hyvältä. Olen vähän toista vuotta asunut nyt omassa asunnossa ja elämä rullaa jo omalla painollaan.
Syvistä vesistä aurinkoon, siinä tie, jonka olen kulkenut. Pahimpina aikoina mietin itsemurhaa, enkä kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin elämäni ja toiveideni hajoamista.
Olin aina kuvitellut, että liittomme on ikuinen, mutta ei se ollut. Elämä vie suuntiin, joita ei voi tietää. Nykyään ajattelen, että elämä on mielenkiintoista juuri siksi. Yllätyksiä voi tulla koska vain ja kun tietää, että mistä vain selviää, voi kaikki yllätykset kääntää voitoksi.
Voimia kaikille, kesää kohti ja aurinkoon!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu