Seksissä ihmiset näyttävät jakautuvan kahteen heimoon; niihin jotka ajattelevat seksistä perinteisesti että "vain yhden ja saman kanssa" ja niihin, joista seksiä voi hyvin harrastella vapaamminkin.
Yhteiskunnan ja uskonnon asettama kirjoittamaton laki on, että seksiä harrastetaan vain yhden kanssa, mutta kuka on väittänyt että se lopulta on se ainoa oikea tapa? Vieraissa käyvä ihmettelee varmasti puolisonsa ajatusta omistautumisesta vain yhdelle ainoalle, yhtä paljon kuin tämä kumppaninsa vapaampaa seksikäsitystä. Jo siinä vaiheessa kun aletaan seurustella, ei usein edes puhuta siitä kumpaan heimoon kuulutaan, se on vain itsestään selvä asia..
Aika vanhanaikaista, mielestäni seksi ja rakkaus ovat täysin eri asia, en käsitä miksi ne sotketaan keskenään?
Asia on jopa tänäkin päivänä niin tabu, ettei siitä puhuta tarpeeksi ajoissa.
Moni ihmettelee miksi pettäjä ei edes koe pettävänsä; tämä johtuu usein juuri siitä, ettei kyseinen henkilö ole koskaan luvannutkaan harrastavansa seksiä vain seurustelukumppaninsa kanssa. -Niin vain automaattisesti edellytetään.
Kuitenkin pettämisestä on kyse vasta jos nimenomaan ON SOVITTU, että seksiä harrastetaan vain kaksistaan, harvemmin näin on tehty.
Nykytiedon mukaan on hyvin harvinaista, että pariskunnan sänkyleikki-mieltymykset menevät yksi yhteen. Varsinkin naiset ovat usein estoisia harrastamaan vaikkapa suuseksiä, joten miehenkö tehtävä on sitten vain luopua fantasioistansa ja alistua vaimonsa tyyliin tehdä temput ja jäädä itse ilman tyydytystä? Itse en pettämistä siedä, joten olen sanonut poikaystävälleni että jos hän kaipaa vaihtelua, ottakoon itsellensä seksiheilan, voidaan vaikka kimpassakin leikkiä. Mutta jos hän tekee sen kertomatta minulle, se on kerrasta poikki! vakituisella seksikumppanilla on aina oikeus tietää jo tautienkin varalta, mutta ymmärrän silti, että vanhanaikainen seksiajattelu "ajaa" heikoimmat meistä pettämään.
Miksi vilkkaamman hormonitoiminnan omaavan pitäisi vain pidätellä, eihän siihen nykyään ole mitään syytä!? Pois vanha tunkkainen ajattelutapa; seksihän on vain hauskanpitoa, oman kullan kanssa toki myös korvaamatonta rakastelua..
Yhteiskunnan ja uskonnon asettama kirjoittamaton laki on, että seksiä harrastetaan vain yhden kanssa, mutta kuka on väittänyt että se lopulta on se ainoa oikea tapa? Vieraissa käyvä ihmettelee varmasti puolisonsa ajatusta omistautumisesta vain yhdelle ainoalle, yhtä paljon kuin tämä kumppaninsa vapaampaa seksikäsitystä. Jo siinä vaiheessa kun aletaan seurustella, ei usein edes puhuta siitä kumpaan heimoon kuulutaan, se on vain itsestään selvä asia..
Aika vanhanaikaista, mielestäni seksi ja rakkaus ovat täysin eri asia, en käsitä miksi ne sotketaan keskenään?
Asia on jopa tänäkin päivänä niin tabu, ettei siitä puhuta tarpeeksi ajoissa.
Moni ihmettelee miksi pettäjä ei edes koe pettävänsä; tämä johtuu usein juuri siitä, ettei kyseinen henkilö ole koskaan luvannutkaan harrastavansa seksiä vain seurustelukumppaninsa kanssa. -Niin vain automaattisesti edellytetään.
Kuitenkin pettämisestä on kyse vasta jos nimenomaan ON SOVITTU, että seksiä harrastetaan vain kaksistaan, harvemmin näin on tehty.
Nykytiedon mukaan on hyvin harvinaista, että pariskunnan sänkyleikki-mieltymykset menevät yksi yhteen. Varsinkin naiset ovat usein estoisia harrastamaan vaikkapa suuseksiä, joten miehenkö tehtävä on sitten vain luopua fantasioistansa ja alistua vaimonsa tyyliin tehdä temput ja jäädä itse ilman tyydytystä? Itse en pettämistä siedä, joten olen sanonut poikaystävälleni että jos hän kaipaa vaihtelua, ottakoon itsellensä seksiheilan, voidaan vaikka kimpassakin leikkiä. Mutta jos hän tekee sen kertomatta minulle, se on kerrasta poikki! vakituisella seksikumppanilla on aina oikeus tietää jo tautienkin varalta, mutta ymmärrän silti, että vanhanaikainen seksiajattelu "ajaa" heikoimmat meistä pettämään.
Miksi vilkkaamman hormonitoiminnan omaavan pitäisi vain pidätellä, eihän siihen nykyään ole mitään syytä!? Pois vanha tunkkainen ajattelutapa; seksihän on vain hauskanpitoa, oman kullan kanssa toki myös korvaamatonta rakastelua..
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kuten itsekkin totesit on ns. "kirjoittamattomia sääntöjä" seurustelussa ja muussakin. Mielestäni näistä säännöistä poikkeavan tulee ottaa asia esille, ei niin että joka asia pitää erikseen sopia. Tuskin kukaan esim. sopii että, ei sitten hakata, vittuilla joka päivä tai muuten kuseteta. Silti ainakin minä odotan, että asia näin on. Eli kyllä se on sen "säännöistä" poikkeavan asia kertoa haluavansa tehdä toisin.
Totta. Lakikaan ei tunne käsitettä rakastaja, vanhanaikaiset käsitykset vain muokkaavat mielipiteemme ennen kuin ehdimme itse ajatella. Ihmiset syntyvät ikäänkuin valmiiseen maailmaan, jossa kaikki on jo ajateltu meidän puolestamme.
-Kuitenkin kun itse alkaa miettiä, voisi hyvin kysyä: MIKSI seksiä PITÄISI harrastaa vain oman kullan kanssa? Kun tautien ja raskauksien ehkäisemisestä huolehditaan, nykypäivänä ei käsittääkseni ole mitään syytä. Onnellisimpia lienvätkin ne pariskunnat, jotka yhdessä viettävät kimppakivaa toisten pariskuntien kera.
Kenelläkään ei ole oikeutta päättää mitä toinen tekee oman vartalonsa kanssa.
Itse olen täysin samaa mieltä tästä kahden heimon teoriasta. Itse kuulun vapaamielisempään ryhmään. Mielestäni aivan liikaa on sitouduttu yhteiskunnan ja uskonnon muokkaamiin ajattelutapoihin. Pitäisi ajatella onko luonto edes luonut ihmistä yksiavioiseksi? Mikäli lähimpiin sukulaisiimme on luottamista näin ei ole. Tuntuisi, että jos todella rakastaa ja luottaa toiseen, tällöin voisi luopua hieman omistushalukkuudestaan ja antaa itsensä ja toisen nauttia seksuaalisuudesta. Tosiasia on, että muutaman vuoden yhdessä olon jälkeen seksistä parisuhteessa alkaa loppumaan se hohto. En tosin sano että kaikille kävisi näin ja aina voi keksiä jotain virikkeitä, mutta sekään ei kaikkea ratkaise. En ole parhaimpia ihmisiä pukemaan ajatuksiani sanoiksi, mutta loppujen lopuksi olen samaa mieltä Neiti24:n kanssa kahdenlaisista ihmisistä. En etsi tällä kirjoituksella oikeutta pettää (mitä se sitten onkin), vaan haen takaa sitä että ihmisten pitäisi keskustella ja nostaa kissa pöydälle seksiasioissa. Itsenikin pitäisi...
En välitä itse yhteiskunnan tai uskon näkemyksista paskan vertaa.
Silti pidän seksistä vain kun siinä on tunteita mukana.
Ei minulla riitä tunteita kaikille, joita mielessäni haluaisin naida.
Siksipä jätänkin sen tekemättä.
Silmittömästä panemisesta kun aina joku loukkaa itsensä jossain vaiheessa.
Minun mielipiteeni. Muut tehköön mitä haluavat.
Jokaisen on varmaan selitettävä omat pettymyksensä itselleen parhain päin. Ja sinä taidat olla pettynyt mieheesi, kun hän ei haluaisikaan vaan pelkästään sinua.
Irroitat seksin rakkaudesta. Ehkä se on jo nykytekniikalla joten kuten mahdollistakin, kunhan muistaa olla varovainen. Mutta entäs jos miehesi seksiheila tuleekin yhtäkkiä raskaaksi? Eiköhän rakkauden ja seksin yhdistämisellä ole ollut oma tärkeä tarkoitus. Tulevan sukupolven hyvien kasvuedellytysten turvaaminen.
En kylläkään voi sanoa tilanteeni olevan se, ettäkö pelkäisin mieheni haluavan muita kuin vain minua.
Päinvastoin, hän nimenomaan HALUAA vain minua, mutta näin tuskin on oleva ikuisesti, joten olen siksi tehnyt hänelle selväksi ettei minua TARVITSE pettää kun meidänkin kohdalle vääjäämättä joskus tulee suhteen arkiintuminen..
Minulle voi kertoa, jos seksi yksin minun kanssani kanssani ei joskus enää riitäkään.
Näillä näkymin niin ei edes tule olemaan, sillä olen tarpeeksi kokeilunhaluinen ja uskomattoman hyvä hänestä. -Niin, NYT, mutta ainahan voi tilanteet muuttua kun syntyy lapsia, vanhetaan, sairastutaan yms. elämäntilanteita.
Tosirakkauteen mielestäni kuuluu ettei toista halua omistamalla määrätä, vaan haluaa toisen nauttivan elämästään mahdollisimman paljon, elää täysipainoista elämää.
Omalla kohdallani on asiat harvinaisen hyvin, emme todellakaan tunne tarvitsevamme ulkopuolisia, joten olen kaikkea muuta kuin pettynyt mieheeni. Minulla on vapautunut olo, kun ei tarvitse kytätä mustasukkaisesti hänen tekemisiään ja lukea salaa tekstiviestejään, kun hän voi vapaasti kertoa minulle jos himoaa muita.
-Ja raskaus on aina olemassa oleva riski, niin parisuhteessa kuin seikkailussakin, tosin hyvin pieni riski jos itse on järkevä ja huolellinen.
Toki luonto on tarkoittanut, että pysytään yhdessä ja kasvatetaan lapset, mutta näyttääkö muka siltä että tämä toteutuisi yksiavioisissakaan suhteissa, vaikka sitä yritettäisiinkin?
Harva lapsi voi enää elää biologisten vanhempiensa rakastavien katseiden alla, ihmiset eroavat ja perustetaan uusioperheitä, tai jäädään yksinhuoltajiksi.
Tuskinpa seksiheilan raskaaksi tulemisen riski ainakaan KASVAA sillä että ulkopuolisten käyttö tulee suhteissa luvallisemmaksi, päinvastoin silloinhan voin omaltakin osaltani valvoa ja huolehtia asianmukaisen ehkäisyn toteutumisesta.
-Toisin on jos kaikki tapahtuu minulta pimennossa. Tunkkaisemmassa suhteessa mies ei aina ajoissa uskalla kertoakaan jos kondomi on pettänyt tai unohtunut ja siten moni on tietämättään vietellyt oman miehensä; taudinlevittäjän..
Vähän sama asia kuin että jaetaan puhtaita neuloja narkkareille; asia jota joka tapauksessa harrastetaan, tehdään turvallisemmaksi.
Ystäväni mies petti olemalla vieraan kanssa tyhmästi ilman mitään ehkäisyä; naisella oli jo 4 lasta joten hän uskottavasti väitti olleensa kohdunpoistoleikkauksessa. Kuinka ollakaan, nainenpa tulikin raskaaksi ja tänäkin päivänä tämä mies, joka ei koskaan edes tahtonut lapsia, asustaa onnettomana viisilapsisen perheen elättäjänä.
Jos hän olisi keskustellut asiasta ystäväni kanssa jo ennen pettämistä, kondomia olisi varmasti käytetty jo tautienkin varalta.
-Mutta suhteessa jossa asioista ei keskustella, ei olekaan kunnioitusta eikä juuri välitetä edes tautien leviämisen vaarasta. Tällainen "mitä toinen ei tiedä, se ei häntä myöskään loukkaa"-ajatus on kostautunut jo aivan liian monelle syyttömälle!
Oli miten oli, jokainen tehköön tyylillään, mutta PUHUKAA asioista, älkääkä vain ottako itsestään selvyytenä että kaikilla on juuri samanlainen arvomaailma kuin itsellä ja valtaosalla.
Valtaosasta puheenollen; MIKSI yksiavioisuutta pidetään väenväkisin "normaalina", vaikka samalla suurin osa kuitenkin pettää!? Ja kun pettäminen on niin valtavan yleistä, miten viitsitäänkin ajatella niin positiivisesti että "ne MUUT pettää, ei juuri MINUN puolisoni".
Eikö se jo kerro, että ihmistä ei ole luotu olemaan vain yhden kanssa, sitä ajatusta vain väenväkisin iskostetaan meille, samoin kuin aikanaan maapallon litteyttä. Tokihan se on IHANNE, johon kannattaa pyrkiä, itsekin siihen pyrin, mutta aina ei elämässä saa vain täydellisyyttä.
Pahinta on kun ummistetaan silmät tosiasioilta, silloin asiat pääsevät ryöstäytymään paljon pahemmiksi, kuin jos niitä tarkasteltaisiin yhteistuumin avoimesti.
Jutussas nyt ei ollut oikein päätä ei häntää. Vannot uskollisuuden nimeen ja kuitenkin ihmettelt miksi pitäisi olla vain yhden kanssa. Sinisilmäisyytesi tulee esiin tässä puhumisessa. On hyvä että puhutaan, mutta haluaisnpa nähdä kun miehesi kertoo Sinulle, että tuli kännipäissään vetäistyä virolaista huoraa Tallinnan reissulla. Sehän on puhumista ja avoimmuutta. Miten suhteenne siitä vahvistuu? Todennäköisesti sinun ajatusmaailmasi on lopun ikääsi sekaisin etkä pysty asiaa unohtamaan, vaikkkei sillä todellakaan ole mitään muuta merkitystä kuin että miehessäsi olevat koiraan himot pääsivät hieman vapaiksi. Voi vittu! Puhukaa siis toisillenne, mutta älkää hyvät ihmiset tehkö toisianne puheillanne onnettomiksi.
Ainahan aletaan vääristellä asioita, kun tulee liian voimakkaita mielipiteitä. Jokainen lukutaitoinen varmasti havaitsi etten ole "vannonut uskollisuuden nimeen ja samalla sallinut pettämisen", vaan ajattelen realistisesti. En halua elää pää pilvissä valemaailmassa jossa joutuu vain kuvittelemaan asioiden todellisen laidan. Kestän totuuden, vaikka se ei olisikaan minun mieleeni; mikä minä olen toisten elämästä päättämään?
Sanoinhan että ON ihannetilanne, jos kumppanuksille riittää seksimielessä vain toisensa, mutta harvemmin missään elämän osa-alueissa saavutetaan täydellistä tilannetta vaan käydään läpi erilaisia vaiheita. Juuri silloin liian moni eroaa liian helposti ja turhaan.
Tietenkin toivon, että mieheni ei koskaan tule tarvitsemaan muita. Lisäksi toivon omakotitaloa maalta, lapsia, kissoja koiria ja koristekanoja sinne viipottamaan. Mutta ei aina saa juuri mitä haluaa. Ehkä joudunkin elämään loppuelämäni kerrostaloyksiössäni. Enkä siihenkään silti kuole.
Eihän sitä aluksi kirjoittamaasi kukaan ole vääristellyt. Sehän on sanasta sanaan ennallaan. Pisti vaan silmään se sinisilmäisyys, koska tämäkin palsta on väärällään kirjoituksia, missä elämä on muuttunut onnettomaksi sen vuoksi että joku syrjähyppy on tullut tietoon. On sama lopputuloksen kannalta onko oltu rehellisiä vai kerskuttu.
Ihmisiä ei ole vaan kahdenlaisia, vaan jokainen on oma yksilönsä ja jokaisella on omat arvonsa ja käsitykset oikeasta ja väärästä. Niillä ei useinkaan vaan ole mitään tekemistä ihanteen kanssa, kun todellisuus ryntää silmille kaikessa karuudessaan. Vähän kuin teoria ja käytäntö. Okei. Saatathan ollakin "erilainen" ihminen, joka elää ihanteittensa mukaan. Hyvä sulle, aika näyttää, mutta miksi toivot ettei miehesi tarvitsisi koskaan muita? Kaikki tarvitsee joskus muita, mutta sellaista ei ole olemassa mitä ei tiedä.
Ymmärrän näkökantasi ja olen kyllä samaa mieltä, mutta yhäkin yrität saada pointtini näkymään jotenkin huonossa valossa. En ole luokittelemassa ihmisiä kahdenlaisiksi, jokainen on tietysti yksilö, mutta eikö tässä ASIASSA muka jakauduta aika tarkkaan kahteen leiriin? En siis käsitä mitä yrität sanoa, paitsi vääristellä oman juttuni pointtia..
Mielestäni sinisilmäistä on juuri se, että kuvitellaan millainen suhde on, eikä välitetä/halutakaan kuulla miten asian laita oikeasti on. Toista ei silloin koskaan edes kunnolla tunne, eikä ole kyseessä hyvä suhde, jos ei voida keskustella elämän perusasioista ja toiveista ilman tabuja. Ei tarvitse vetää heti ääripäähän, kuten Tallinanmatka-vertauksessasi.
Suurin osa vapaamielisistä pareista toimittaa asian harkitusti ja jopa puolisonsa kanssa kimpassa, tarkkaan ajankohtaan ja vakkarikumppaneilla, eikä spontaanisti saati paneskellen koiramaisesti joka vastaantulijaa.
Tätä asiaa ei nyt näköjään halutakaan nähdä asiallisena, vaan väännetään mahdollisimman rivouksiin mustamaalaustarkoituksella.
Vastatakseni kysymykseesi, tietenkin toivon ettei meille tulisi tilanteita, joissa toinen ei olisi tyytyväinen seksielämäämme. Mutta kuinka todennäköistä sellainen on? KUN se tilanne tulee, en halua joutua pohtimaan, mitä mieheni nyt alkaa touhuta selkäni takana, kun en kykenekään enää häntä tyydyttämään. Silloin todennäköisesti ehdotan meille kolmatta pyörää, haluan nähdä mieheni nauttivan, nuori on vain kerran ja miksi hänen tulisi kärsiä minun kyvyttömyydestäni?
Juuri tuota viimeistä virkettäsi en ymmärrä, että "sellaista ei ole mitä ei tiedä". Maailman kaikki epäkohdat juontuvat loppujen lopuksi juuri tuosta ajattelutavasta, sehän vasta on sinisilmäisyyttä!!
Itse olen kai sitten sen verran paljon vahvempi, että pyrin yleensäkin selvittämään asioiden todellisen laidan siitäkin huolimatta että totuus sattuu.
Mielestäni se on kuitenkin paljon parempi kuin elää kuvitellen asiat positiivisiksi, vain jotta itsellä olisi helpompi olla. Mutta ihminenhän onkin itsekäs.
täytyy myötää. Olen pahoillani "runttauksesta", mutta siitä ei tarvii välittää. Jos olet nimimerkkisi ikäinen, niin minä puolestani olen elänyt senverran pitempään, että paitsi kokemus niin ehkä myös kyynisyys on lisääntynyt. Puutun pariin mainitsemaasi asiaan.
Kolmannen pyörän mukaan ottaminen yhteisesti sopien on klisee, mikä ei käytännössä toimi. Jotkut niin väittää ja yleensä suhteen vahvempi puoli. Oikeesti kirveen voi jo siinä vaiheessa heittää kaivoon jos suhde tarvitsee samaan petiin kolmannen osapuolen. Perverssit ja seksihurjastelijat vapaat. Siinähän kyse ei ole enää muusta kuin seksistä ja avioliitto tai yleensä kahden ihmisen välinen suhde on paljon paljon enemmän. Ainakin hyvä suhde on.
Oikeastaan sama koskee sitä että annat miehellesi "luvan" käydä vieraissa virkistäytymässä, kun eletään vaan kerran. Olet tai kuvittelet olevasi, aika vahva luonne jos kestät sellaisen elämän. Jos taas molemmat teette luvalla niin, niin mitä suhteestanne on jäljellä? Ns. satunnaiset syrjähypyt on eri asia, mutta miten siihen "lupaan käydä vieraissa" vedät sen rajan että se on vaan satunnaista? Saatat vielä tulla elämässäsi siihenkin tilanteesen ettet toivo tietäväsi jotain asiaa. Onhan pitkään yhdessäkin asuneilla aviopareilla salaisuuksia joita ei kerrota toiselle. Ja kääntäen: jos toinen kertoo vaikka kuolinvuoteellaan, että hänellä on esim. ollut joskus kauan sitten vaikka vuoden pituinen seksisuhde puolison tietämättä, niin 9 kymmenestä toivoo että olisi jäänyt kertomatta. Rehellisyys ja rehellisyys on niin suhteellista kun puhutaan tunneasioista. kerrotko esim. miehellesi "että mä kävin juuri runkkaamassa"? Ja miehesi kertoo sitten kun hän menee. Mutta Sinä vvoit olla näistä väitteistä huolimatta oikeassa ja toteuttaa ihanteitasi. Ihanteita pitää olla ja kirjoittelustani huolimatta arvostan niitä. Toivotan kaikkea hyvää ja anteeksi jos tuotin mielipaahaa. Valitettavasti en voi enää vastailla, kun illalla painutaan Saigonin koneella pariksi viikoksi lomalle Vietnamiin.
Olet 99% poikkeava ihminen, kun ajatteletkin itsesi sijasta puolisoasi.
Ajatuksesssasi on paljon ideaa ja se on erittäin hyvä teoria. Varsinkin silloin, kun parisuhde kukoistaa ja vieras tuntuisi kaukaiselta sekä erittäin tarpeettomalta ajatukselta.
Jos kuvitellaan, että noudatetaan teoriaasi ja käydään luvalla vieraissa siinä vaiheessa kun yhteinen seksielämä maistuu puulta eli tehdään siitä mikä normaalisti on kiellettyä, niin luvallista. Mielestäni tämä rohkaisee vieraissa käyntiin. Seksin harrastamisessa tuskin mitään huonoa on, vaan siinä, että jos tunteet eivät pysykään poissa pelistä. Hetken huuma saattaa pistää vakaammankin ihmisen hetkellisesti sekaisin ja tekemään sellaista mitä myöhemmin katuu. Esimerkiksi vieraan kanssa seksi voikin yllättäen tuntua paremmalta ja se murentaakin vanhan liiton.
Jos taas ei olisi lupaa mennä vieraisiin, niin sitä laskelmoisi mitä mahdollisesti menettää ja se voisi toimia ennaltaehkäisevänä. Miksi pitää oma himo tai tarve laittaa aina etusijalle. Eikö voi olla onnellinen siitä, että tekee toisen onnelliseksi.
Onhan neulojen jakamistakin arvosteltu, koska niitä jakamalla toisaalta osaksi ymmärretään ja otetaan huumeiden käyttäminen osaksi yhteiskuntaa. Voihan tämäkin rohkaista jotakin käyttämään, koska joku ainakin ymmärtää.
Itse olen ehkä niin tunteellinen, että seksi on kahden välinen juttu ja siinä vaiheessa kun siihen tarvitaan ulkopuolisia, niin yhteiselämä ei olekaan enää kunnossa. Uskon siihen, että jos puolisoa arvostaa, niin sen eteen voi myös uhrata palasen omiakin tarpeita ja unelmia.
Tarkoitus ei ole kumota järkeilyäsi vaan ajattelen asiaa tunnepuolelta.
Onnea kuitenkin valitsemallesi tielle!!!
Olen samaa mieltä kuin neiti24, mutta toi luvalla vieraissa käyminen jos siihen on joskus tarvetta siinä olen erimieltä. Koska silloin jos saa luvan niin sehän tuntuu että en enään kelpaa hänelle vaan saan mennä muualle ja toiseksi siinä on sekin että silloin siitä vieraissa käymisestä menee jännitys ja se ei ole sitten niin hauskaa ja jännää.
Tätä asiaa voi katsella niin monelta kantilta, jokainen vain valitsee sen oman katsontakantansa.
Hyvä kun juttuni kuitenkin herätti keskustelua ja pisti monet edes miettimään asiaa, yleisemmin tapahtuvan suoran tyrmäämisen sijasta..
Todellakin olen harvinainen luonne kun rakastan epäitsekkäästi, omistamishaluhan on normaali osa inhimillistä tunnekiintymystä. Itse olen kuitenkin ollut ihmissuhteissa liiankin uhrautuva ja piittaamaton omia tunteitani kohtaan, josta olen joutunut kärsimään ja ollut masentunut koko aikuisikäni. Ehkäpä siinä syy, miksi en halua enää olla jatkuvasti varautunut ja peloissani, vaan mieluumin kestän totuuden asiassa kuin asiassa, vaikka se kuinka paljon sattuisikin! moni onkin sanonut, että olen liian rehellinen. En jotenkin vain suostu käsittämään sitä, ettei totuuksia haluta kuulla. Tiedä sitten onko se oikein vai väärin, että olen omaksunut ajattelutavan: "Saat tehdä mitä ikinä haluat, kunhan kerrot siitä minulle". Olen toki myös miettinyt asiaa siltäkin kannalta, että sekin voi tuntua omistamiselta. Toinen on vapaa tekemään mitä haluaa, mutta samalla kuitenkin tilivelvollinen minulle. Äitini on aina ollut minulle sellainen ja vaikka se nyt onkin eri asia parisuhteessa, voi alkaa tuntua samalta kuin minusta on aina tuntunut, että "äiti ei rakasta minua koska antaa minun tehdä mitä tahansa".. Liika vapauskaan ei ole hyväksi. En kuitenkaan anna mieheni tehdä mitään mikä on hänelle pahaksi, kuten äitini taas on antanut minun tehdä. Elämäntapamme muuttuivatkin paljon terveellisemmiksi kun aloimme seurustella, vastaavasti haluan hänelle vain hyvää myös seksiasioissa, vaikkei se aina olisi juuri sitä mitä itse ajattelin ja mikä on sovinnaista. Tällaiseksi ajattelin kunnioittavan rakkauden ja olen tyytyväinen että sen löysin.
Mitään patenttia en ole antamassakaan ratkaisulleni, mutta ihmettelen sitäkin että se aina tyrmätään ja vedotaan perinteiseen tyyliin joka sekään ei selvästikään toimi. -Siis jos ehdotus on huono, annetaan yhtä huono tilalle. Tämä juuri kertoo että kyseessä on asia jota ei niin halutakaan pohtia.
Pyydän kuitenkin hiukan vielä miettimään.
tere! eli olet pettänyt jotain sen takia et se on jännää...hanki itsellesi uusi elämä...ajattelehan pikkasen toisen osapuolen tunteita...jos haluat elämääsi jännitystä etsi uusi/jännittävä harrastus...itse olen pari kertaa pettänyt...en halua yhtään puolustella tekojani...pettäminen on väärin toista kohtaan!! elä ota itseesi!!
Ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa ikuisuuden ainoita, joita kumppani voi himoita, ovat lukeneet liikaa rakkausromaaneja. Pitäisi antaa vapaus sille, jota rakastaa. Alkuhuumassa uskottomuus voi olla kummallista, mutta vain inhimillistä pitkässä suhteessa.
Aikuistu! Olet niin nuori vielä, että tuollainen ihanneajattelu hehkuu oikein ulos sinusta :). Kyllä se elämä vielä koulii sinuakin, todennäköisesti... Älä sitten tule tänne itkemään, että miksi kaikki ei mennytkään niin kuin toivoit ja ajattelit.
Vai että jos toinen sairastuis olisi niinkuin luvallisempaa sitten hakea seksiä muualta.
Hei kuule, voi sitä itsetyydytystäkin harrastaa ja jättää sen uskottomuuskaverin hakemisen vähemmälle, jos miehestään/vaimostaan tarpeeksi pitää ja häntä kunnioittaa.
Minusta tuntuisi erityisen pahalle jos mieheni alkais käydä naiskentelemassa muita juuri silloin kun sairaana tarvitsen häntä tunnepitoisesti kaikkein eniten.
Kyllä minullekin tule semmonen olo, että tässä se taas yksi pyhänaikaansa yksinistuva kakkonen saarnaa uskottomuuden puolesta, jotta vois oman käytöksensä itselleen hyväksyä.
Ikävät pyhät, kakkonen, ne lankeavat sulle kuin Manulle illallinen.
Itepään tiesi valitsit.
Mutta onko meidän kaikkien hyväksyttävä sun omantuntosi paineet.
Me ollaan kakkosia kaikki,
kun oikein silmin katsotaan.
Ollaan kakkosia elämän, ihan jokainen!
Mieheni vannoi papin edessä kuolemaan asti uskollisuuttaan. Asioista puhuttiin, ja hän edellytti täysin yksiavioisuutta seksissä/avioliitossa.. silti petti? pettäminen on huonoa itsetuntoa. Siihen syyllistyy narsistit, jotka ovat patologisia valehtelijoita.
Ja tämä on sitten VAIN MINUN MIELIPITEENI..
Vai muka naiset estyneitä harrastamaan suuseksiä!
No ei päde ollenkaan.
Usein miehet ovat aivan liian laiskoja hyvään seksielämään, vaimo tahtoisi kuumempaa erotiikkaa mitä mies tarjoo.
Paskapuhetta ja räikeää yleistystä taas muka siittä että hyvän seksin puuttuminen olisi naisen syytä.
HAISTA PASKA.
Mitä järkeä alkaa kommentoimaan näin ikivanhaa kirjoitusta? Tämä ketjuhan on aloitettu kahdeksan vuotta sitten. Ja tämänkin ketjun aloittaja (ellei ollut joku provoilija, mikä sekin on mahdollista) on jo nykyään yli kolmekymppinen ja voi hyvinkin olla tänä päivänä ihan eri mieltä kuin nuorempana. Ehkä elämä on opettanut häntä kantapään kautta.