Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa pian kolme vuotta, asunut yhdessä lähes kaksi vuotta. Silti, vaikka kolme vuotta on kulunut, tunnen yhä edelleen olevani jossain määrin ei-tervetullut miestä ympäröivään maailmaan. Mies seurusteli minua ennen ensimmäisessä pitkässä parisuhteessaan, joka kesti reilut neljä vuotta. Ero oli riitaisa, ja monet miehen lähipiirin naiset ovat edelleen hyviä ystäviä eksän kanssa. Mies ehti olla noin vuoden ajan sinkkuna ennen kuin me tapasimme, joten minulla ei ole mitään tekemistä eron kanssa.
Eksällä ja miehellä oli myös yhteinen harrastus. Miehen myötä myös minäkin olen pyörinyt mukana näissä jutuissa. Myöskään näissä harrastuspiireissä en koe tulleeni miehen naispuolisten tuttujen hyväksymäksi. Riittää, että nainen on miehen eksän kaverin kaveri, ja taas saan nihkeää kohtelua.
En tiedä, osaanko pukea tuntemuksiani kunnolla sanoiksi, mutta en vain jotenkin käsitä, miksi kaikilla on minua kohtaan niin nihkeä asenne - en ole rikkonut kenenkään parisuhdetta, nämä ihmiset eivät edes tunne minua. Monet miehen kavereiden tyttöystävät eivät alun perinkään näyttäneet minkäänlaista mielenkiintoa minuun tutustumista kohden. Hyvä jos nyökkäsivät juhlissa ja jos yritin jutella, en saanut vastakaikua. Kerran yritin jutella yhden tällaisen nihkeän tyttöystävän kanssa enemmän, ja hän teki kovin voimakkaasti selväksi, ketkä porukasta kuuluvat “alkuperäiskokoonpanoon” ja sai minut tuntemaan oloni kovin ulkopuoliseksi. En tunne näitä ihmisiä. En ole ikinä saanut tilaisuutta tutustua heihin, kun minulle on jo valmiiksi käännetty selkä.
Yleensä tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen. Tämä asia hiertää. Minun kaverini ja heidän puolisonsa ovat ottaneet miehen avosylin vastaan, mutta tuntuu, että miehen maailma ei ole kokonaan minulle auki. Tuntuu vain oudolta, että ei tässä mene kauan, kun olen pian ollut miehen kanssa yhtä pitkään kuin eksä, mutta silti olen vain koko ajan se “uusi”, jota ei hyväksytä juttuihin mukaan.
Kohtalontovereita?
Eksällä ja miehellä oli myös yhteinen harrastus. Miehen myötä myös minäkin olen pyörinyt mukana näissä jutuissa. Myöskään näissä harrastuspiireissä en koe tulleeni miehen naispuolisten tuttujen hyväksymäksi. Riittää, että nainen on miehen eksän kaverin kaveri, ja taas saan nihkeää kohtelua.
En tiedä, osaanko pukea tuntemuksiani kunnolla sanoiksi, mutta en vain jotenkin käsitä, miksi kaikilla on minua kohtaan niin nihkeä asenne - en ole rikkonut kenenkään parisuhdetta, nämä ihmiset eivät edes tunne minua. Monet miehen kavereiden tyttöystävät eivät alun perinkään näyttäneet minkäänlaista mielenkiintoa minuun tutustumista kohden. Hyvä jos nyökkäsivät juhlissa ja jos yritin jutella, en saanut vastakaikua. Kerran yritin jutella yhden tällaisen nihkeän tyttöystävän kanssa enemmän, ja hän teki kovin voimakkaasti selväksi, ketkä porukasta kuuluvat “alkuperäiskokoonpanoon” ja sai minut tuntemaan oloni kovin ulkopuoliseksi. En tunne näitä ihmisiä. En ole ikinä saanut tilaisuutta tutustua heihin, kun minulle on jo valmiiksi käännetty selkä.
Yleensä tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen. Tämä asia hiertää. Minun kaverini ja heidän puolisonsa ovat ottaneet miehen avosylin vastaan, mutta tuntuu, että miehen maailma ei ole kokonaan minulle auki. Tuntuu vain oudolta, että ei tässä mene kauan, kun olen pian ollut miehen kanssa yhtä pitkään kuin eksä, mutta silti olen vain koko ajan se “uusi”, jota ei hyväksytä juttuihin mukaan.
Kohtalontovereita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anna heille aikaa sopeutua. Pakkoko niihin kaikkiin vanhoihin piireihin on tunkea edes. Keksikää uusia kivoja yhteisiä juttuja ja harrastuksia. Ehkä osa näistä keljuilijoista jo elätteli toiveita miehesi suhteen, eli ovat sulle mustasukkaisia?
Tosi ikävä tilanne. Ehkä he ovat miehesi exän hyviä ystäviä ja pitävät ''hänen puolta'', ihan periaatteesta. Ja jos ryhtyisivät sinun ystäväksi, niin tuntisivat pettävänsä ystävänsä. Ja kyllähän se niin tahtoo olla, että vähänkään kiinteään piiriin kun tulee uusi, niin siinä tuntee itsensä ulkopuoliseksi kun ei ole alkuperäinen jäsen.
Siihen vaikuttaa varmaan sekin, ettei sinulla ja miehesi ystävillä ole yhteistä historiaa. He ovat määrittäneet sinut jo edeltä käsin, olet tulokas. Asiaan tulee sitten muutos, kun / jos saat heidän kanssaan yhteisiä kokemuksia, voit käydä keskusteluja esim, ja tätä kautta tutustua paremmin.
Olisiko niin, että naispuoliset miehesi ystävät ovat saaneet sisäpiirin tietoa riitaisen eron yksityiskohdista? Jotenkin vaan he sitten siirtävät sinuun tuntemuksiaan sinuun koska haluavat olla uskollisia miehen exälle vaikkei sinulla ollutkaan mitään osuutta eroon?
Voisiko olla myös, että mies on ottanut niin erityylisen naisen verrattuna entiseen, ettei tämä yksnkertaisesti vaan istu näihin vanhoihin piireihin.
Ajatellaan vaikka, jos entinen on olut vaikka korkeakoulutettu ja urakeskeinen ja uusi onkin enemmän anorakkityyppiä, tai entinen on ollut vanhempi ja nykyinen on reilusti nuorempi.
Tuossa voi olla perää.. Ja tuttavanaiset nyt tuppaavat olla lojaaleja sille entiselle hautaan asti. Valitettavasti.
Vaikka onkin lapsellista ajatella niin ehkä aloittaja on myös fyysisesti erityylinen kuin exä. Jos ex on ollut ns.muodokas (eli reilusti ylipainoinen) ja nykyinen onkin hoikempi, nuorempi jne tai juuri toisinpäin niin eipä ole hyvät näkymät mahtua "piireihin" millään. Kokemusta on.. Noilla ei saisi olla merkitystä mutta ompas niillä naisten maailmassa. Mies on tehnyt "vakavan virheen" vaihtaessaan naismakuaan :D
Jos exä on ollut muiden mielestä kuin luotu miehelle niin sitäkään mielikuvaa on vaikea rikkoa vaikka erosta olisi ikuisuus.
Itse ratkaisin asian aikoinaan vetäytymällä pois niistä menoista, joissa oli miehen entisen naiskavereita mukana. Helpompaa silleen. Vieläkään en n.10 vuoden jälkeen ole mahtunut edes miehen siskon tuttavalistalle joten vierailut sukulaisissakin saa mies hoitaa omineen. Anoppikin aina näyttelee kuvia exästä "kun se oli niin eloisa ja naisennäköinen nainen!".. siellä nyt vain on pakko välillä käydä. Mutta mies on ymmärtänyt hyvin ja pääasia ettei suhteeseen kehitä ongelmia noista muista ihmissuhteista. Välillä on vaikeaa mutta kai se kuuluisa ihme eli rakkaus auttaa tässäkin.
Miten miehesi suhtautuu tilanteeseen?
Juu, olen kokenut samanlaista kohtelua, mieheni seurusteli eksänsä kanssa n. 3 vuotta. Minua ei koskaan oikein hyväksytty siitä huolimatta etten rikkonut välejä. En edelleenkään oikein "sovi" siihen porukkaan ja meillä on mieheni kanssa nyt yhteistä historiaa 21 vuotta.
Itse käänsin heille selkäni kun miehen ex alkoi puputtamaan minusta pa*kaa, puhukoot minkä lystäävät, edes mies ei lotkauta puheille korviaan, onhan meillä jo pitkä historia.
Tuosta miehesi ja hänen exänsä yhteisestä harrastuskaveriporukasta tuli mieleen, että voisiko nuivuus liittyä siihen, että lajia harrastamatonta ei oteta piireihin (eli ei liittyisi sinuun persoonana)? Itsellä kokemusta esimerkiksi kamppailulajipiireistä, jossa tyttöystävä-hang aroundeihin suhtaudutaan nihkeästi... piireihin pääsee vain harrastamalla itse, pelkät treenikavereiden tyttäystävät on aina ulkopuolisia...naisten ei-harrastavat poikaystävät taas edes yritä porukoihin tyttöystävän "siivellä".
Täällä AP, kiitos kaikille asiallisista ja mielenkiintoisista vastauksista. Tuohon eroavaisuuteen eksästä en osaa ihan hirveästi sanoa, kun en ole häntä henkilökohtaisesti tavannut. Sanoisin, että kooltamme/tyyliltämme olemme aika samanlaisia. Minä olen koulutetumpi, mutta luulen, että olemme suht samasta maailmasta. Minulle on kyllä tullut olo, että eksä on ollut tosi pidetty tyyppi - vähän sellainen juhlien ilopilleri. Harrastuspiirit liittyvät omaankin historiaani, liippavat jonkun verran työhönikin, joten ihan aloittelija en siellä ole, vaikka vuosien tauko tässä ehtikin olemaan välissä. Syrjintä ei siis siellä puolella voi oikein johtua siitäkään, etten sopisi joukkoon. Tämä ko. porukka ei ole harrastuksesta minulle kuitenkaan ennestään tuttu.
Silti, kun aika kuluu ja eksäkin siis on jo vuosia ollut uudessa parisuhteessa, niin tämä nihkeys tuntuu tylsältä. Mies ei ole oikein sanonut juuta tai jaata, todennut vain, että eiväthän kaikki aina tule toimeen keskenään. Kun olisikin siitä kysymys - edelleen on olo, etten ole ikinä päässyt edes tutustumaan näihin ihmisiin. Miehen miespuoliset kaverit ovat olleet minulle ystävällisiä, samoin kaveripiirin pari muuta "uutta" naista.
Eron riidoista on varmasti tihkunut tietoa näille nihkeille kavereiden tyttöystäville, mutta kaiken järjen mukaan heidän pitäisi kokea silloin angstia miestäni kohtaan, ei minua. Luulen tosin, että eksäkin varmaan ajattelee minusta negatiivisesti, vaikka emme ole ikinä tavanneet. Varmaan näillä minua syrjivillä tytöillä kyse on osittain lojaaliudesta kaveria kohtaan, osittain kyvyttömyydestä hyväksyä muutosta. Epäkypsää kyllä.
Aika paljon nykyään jo välttelen näitä tilanteita. Tulevat aina vaan vappujen ja uusien vuosien jne. ajankohtaisiksi. Haluaako sitä mennä juhlimaan omien vanhojen kavereiden kanssa vai lähteä syrjittäväksi miehen tuttavapiiriin...
miksi eksä ajattelisi sinusta negatiivisesti jos kerran..
a) et ole ollut miehesi kuvioissa mukana silloin kun mies ja eksä olivat yhdessä
b) et ole syy miehesi ja hänen eksänsä välisiin eroihin, jos tutustuit mieheen vasta vuosi heidän eronsa jälkeen
c) et ole ottanut kantaa suuntaan etkä toiseen heidän parisuhteestaan tai erostaan
d) jos eksä ei ole enää samassa harrastepiirissä mukana, etkä ole häntä edes koskaan tavannut henk.koht. niin mistä sinä tiedät että eksä suhtautuu sinuun negatiivisesti.
Vaikuttaa siltä, että et kerro kaikkea.
Itse en pidä kaksinaamaisista ihmisistä. Sellaista jotka puhuvat yhtä ja tekevät kuitenkin toisin. En pidä myöskään ihmisistä jotka valehtelevat tai nostavat itsensä muita ylemmäksi tai kuvittelevat muiden puhuvan pahaa selän takana.