Jokin päivä sitten katsoin ohjelman, jossa parisuhdeterapeutti sanoi voivansa ennustaa asiakkaidensa avioeron melkein heti.
Oli monia seikkoja, joita hän pystyi lukemaan ja melko monesta hankalastakin "karikosta" on mahdolllista ammattiavulla päästä yli, mutta äärimmäisen vaikeasti halveksunnasta.
Hän sanoi, että jos kumppani halveksuu puolisoaan (puhuessaan tästä, kommentoidessaan tai kuunnellessaan tätä) ruumiinkieli kertoo sen, eli vasen suupieli nousahtaa ylös.
Kävin peilin edessä kokeilemassa. Minulla pakkas oikea nousemaan ja sitten molemmat. Mitähän sen kertoo... Seuraavaksi pitänee pistää kumppani tarkkailuun.
Onko teillä tietoa/kokemusta?
Oli monia seikkoja, joita hän pystyi lukemaan ja melko monesta hankalastakin "karikosta" on mahdolllista ammattiavulla päästä yli, mutta äärimmäisen vaikeasti halveksunnasta.
Hän sanoi, että jos kumppani halveksuu puolisoaan (puhuessaan tästä, kommentoidessaan tai kuunnellessaan tätä) ruumiinkieli kertoo sen, eli vasen suupieli nousahtaa ylös.
Kävin peilin edessä kokeilemassa. Minulla pakkas oikea nousemaan ja sitten molemmat. Mitähän sen kertoo... Seuraavaksi pitänee pistää kumppani tarkkailuun.
Onko teillä tietoa/kokemusta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asiaa. Halveksunnasta pääsee heikosti eroon. Mutta pelkästään vasemman suupielen varaan en jättäisi arviointiani halveksiiko kumppani minua. Vaikken tähän mennessä ole joutunut juurikaan pohtimaan asiaa kohdallani, niin voisin helposti kuvitella, että halveksunnan TUNTEE sisimmässään. Ruumiin kieli ja välillä puhekielikin vahvistaa tämän tunteen. Kerran kuulin, kun mies sanoi vaimolleen vastaukseksi johonkin "niinhän SINÄ sanot". Eläessäni en ole niin kolmessa sanassa ja ilmeessä niin paljon halveksuntaa. Hyhhyh.
Voi kuinka elävästi muistan, miten vahvastu halveksin exääni... Kuvottava, sairas, kusipää... Mulle oli yhden tekevää mitä hän sanoi, loppuvaiheessa. En kuitenkaan uskonut, jos hän sanoi jotain hyvää. Edelleen halveksin häntä. Erosta on jo vuosia. Onneksi.
Nykyisessä liitossani en koskaan halveksi kumppaniani. Toki joskus on riitoja ollut, mutta ei milloinkaan halveksuntaa.
Niin. Minun mielestäni halveksunta on se viimeinen tunne vähän ennen rakkauden lopullista kuolemaa. Kai se voi jatkua sen jälkeenkin, toivottavasti ei kuitenkaan kovin kauaa, sillä silloin ei kai ole päässyt täysin yli... miten lie, mutta äärimmäinen tunne se on, jolla ei taida olla peruutusvaihdetta.
Sanoisin, ettei täysillä joskus rakastamaansa kumppania voi halveksia koskaan. Eroni exästä oli melko kinkkinen. En halua olla exän kanssa missään tekemisissä, mutta en myöskään halveksi häntä.
No onhan se aivan selvää, ettei kukaan halveksi rakastamaansa ihmistä. Ei tarvitse olla terapeutti tietääkseen sen.
Totta puhut. Rakastamaansa ei halveksi. Halveksitun kanssa kuitenkin saatetaan elää.
Suhteissa tapahtuu, on kyllästymistä, pettämistä, päihdeaineiden väärinkäyttöä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa yms. ja niistä syntyy negatiivisia tunteita. Ymmärsin tämän niin, että niistä voi päästä yli, jos tahtotilaa on jäljellä ja erilaisia teitä siihen on käytettävissä.
Jos/kun suhde on mennyt niin pitkälle, että mikään ei muutu, ongelmiin korjauskeinot ei ole auttaneet tai niitä ei ole/käytetty, loppuu kunnioitus ja tahtotila ja syntyy viimeinen ja tuhoisin tunne: halveksunta. Siihen ei sisälly vähääkään kunnioitusta. Silloin tie on pystyssä. Raja on ylitetty ja paluu on äärimmäisen vaikea.
Ihmisen sanat ei kaikkea kerro, niitä kaunistellaan, vääristellään, valehdellaan jne ja ruumiinkieltäkin on hyvä osata lukea.