Asfalttisoturi

Tajuan tilaisuuteni koittaneen ja hyppään autooni. Ajan paikalle vain huomatakseni pettymyksekseni, että kaikki hyödyllinen tavara on jo viety. Helikopterimies vaikuttaa elottomalta, kun olen kävelemässä pois kuulen vaimean äänen takanani sanovan -"auta minua" ääni saa minut pysähtymään. Mietin hetken aikaa ja päätän jatkaa kävelemistä, kun ääni jatkaa -"tiedän missä on bensaa, paljon bensaa" käännyn ympäri ja kuljen kohti helikopterimiestä, kun saavun hänen luokseen hän hymyilee ja menettää tajuntansa. Nostan hänet olkapäälleni ja kannan autolleni, kun olen saanut ahdettua hänet takapenkille, hyppään autoni rattiin ja sytytän tupakan. Vilkaisen sivulleni ja huomaan Moosen kadonneen, sätkähtäen katson takapenkille ja huomaan Moosen nuolevan helikopterimiehen verta vuotavaa peppua. Tartun Mooseen vihaisesti toruen -"paha tyttö Moose, paha tyttö!".

Purppuransininen taivas on täynnä tähtiä, on yö ja istun nuotion ääressä. Moose istuu sylissäni kerjäten rapsutuksia. Poltan tupakkaa ja katson unissaan vaikeroivaa helikopterimiestä, joka on toipunut todella hitaasti. On mennyt jo kolme päivää, eikä hän ole tullut tajuihinsa. Nukahdamme Moosen kanssa nuotion ääreen.

Aamulla herään herkullisen pekonin tuoksuun, avaan silmäni ja huomaan helikopterimiehen paistavan jotain pannulla. Helikopterimies sanoo korkealla lähes naisellisella äänellään -"hyvää huomenta sankari" ja ojentaa minulle lautasen täynnä höyryävää lihaa, vastaan -"huomenta, ei mulla ole kyllä synttärit tänään" ja alan syömään lihaa kuin villieläin, olen ollut kaksi päivää syömättä. Helikopterimies katsoo ahmimistani ja naurahtaa sanoen -"rauhassa sankari, lihaa on vaikka kuinka".

Hän katsoo minua ja sanoo -"nimeni on muuten Gabriel Rythmeggs, mutta ihmiset kutsuvat minua Eggsiksi." Vastaan -"Max" ja jatkan syömistä. Syötyäni vähän aikaan, tähyilen ympärilleni, huudan -"Moose syömään!" Ihmettelen missä Moose on ja lasken lautasen maahan. Nousen ylös ja vihellän, sitten huudan uudelleen -"Moose!", katson Eggsiä ja kysyn huolestuneena -"oletko nähnyt ruskeavalkoista Chihuahuaa?" Eggs raapii päätään ja vastaa -"en ole nähnyt, mutta näin kyllä yöllä kojootin" kysyn hämmentyneenä -"kojootin?" Eggs vastaa naurahtaen -"niin juuri sankarini, mitä luulit että söit" kysyn -"miltä tämä kojootti näytti?" Eggs miettii hetken ja vastaa -"niin se onkin tässä outoa että, pyydystämälläni kojootilla oli pinkki panta" kysyn -"pinkki panta?" Eggs nauraa ja sanoo -"niin juuri pinkki panta, varmaan joku homo kojootti" kysyn hämmentyneenä "missä tämä panta on?" Eggs vastaa -"tuossahan se, nuotion vieressä" katson nuotion viereen ja huomaan pinkin pannan, jossa on kiinni hopeinen metallinen luu ja teksi Moose. Räjähdän ja huudan -"saatanan idiootti, sinä tapoit Moosen!" Eggs kysyy -"kuka on Moose, se kojoottiko?" Tartun paistinpannuun ja lyön sillä Eggsiä päähän, sitten hyppään hänen päällensä iskien häntä toistuvasti päähän paistinpannulla, hoen itkien -"sinä tapoit Moosen" noin kymmenen minuutin hakkaamisen jälkeen rojahdan kuolleen Eggsin viereen verisenä ja itken.

JATKUU MYÖHEMMIN.

Herään auringonsäteiden osuessa silmiini, päätäni särkee julmetusti kun käteni hakeutuu automaattisesti silmieni auringonsuojaksi. Noustessani ylös, huomaan vierelläni tyhjän bensakanisterin, olen impannut bensaa suruuni kolme päivää aavikolla, huomaan korppikotkat herkuttelemassa Eggsin silmämunilla ja päätän lähteä pois.

Nousen autooni polttavan nälän saattelemana, käynnistäessäni auton muistan Moosen koirankeksit ja repäisen hanskalokeron auki, -"Melkeen täysi paketti" totean iloisena nähdessäni keksit . Keksinmurut putoavat syliini, kun ahmin keksit eläimellisesti silmänräpäyksessä.

Kaasuttaessani pois, katson peiliin ja huomaan pukeneeni Moosen kaulapannan itselleni, kaikkea sitä tekeekin kun impannut bensaa, ajattelen riisuessani kaulapantaa. Heitän kaulapannan hanskalokeroon ja painan jalallani lisää kaasua, kuiva aavikko pölisee taustallani.

Ajettuani hetken, huomaan saapuneeni rauniokaupunkiin. Pysäytän autoni ja noustessani ulos autosta, nappaan katkaistun haulikon mukaani. Lähden tutkimaan kaupunkia, pitkään näyttää siltä, että klaanit ovat vieneet kaiken hyödyllisen, kuljen liiketilasta ja asunnosta toiseen löytämättä mitään.

Olen jo lähdössä pois kun huomaan rakennuksen, jossa lukee "työttömien päiväkeskus." Ovi näyttää olevan auki, joten pääsen vaivatta sisään. Paksu pölykerros peittää koko tilaa, tongin koko paikan läpi löytämättä mitään.

Olen aikeissa lähteä, kun kuulen vaimean äänen sanovan alapuolellani -"Olkaa hiljaa se lähtee." Mietin mistä kummasta ääni tuli ja alan tutkimaan paikkoja tarkemmin. Hetken aikaa tutkittuani, löydän rappuset, jotka johtavat alakertaan.

Tarkistan, että haulikoni on ladattu ja astun ensimmäisen rapun alas, mitä alemmaksi kuljen, sitä voimakkaammaksi virtsan sekä eritteiden tuoksu käy -"Hyi vittu." Totean ja kiedon Moosen vanhan bandanan nenäni suojaksi. Ammoniakki polttaa silmiäni, kun kapuan rappusia alas.

Saavuttuani portaikon ala-ovelle, huomaan sydämeni hakkaavan kuin viidakkorumpu. Pysähdyn hetkeksi ja varmistan haulikkoni olevan edelleen laduttu, sitten potkaisen oven auki, astuen sisään huoneeseen. Sietämättömän hajun keskellä, huomaan ihmishahmoja, jotka istuvat ympyrässä keskellä huonetta. Huudan -"Mitä vitun porukkaa te olette?" Yhtäkkiä joku laittaa huoneeseen valot. Huomaan seisovani huoneessa, joka on täynnä paskaa. Paskan keskellä on arviolta kymmenen ihmistä, he kaikki istuvat, heidän jalkansa ovat surkastuneet olemattomiin, näky saa minut oksentamaan.

Pitelen haulikkoani ja oksennan, sitten eräs heistä sanoo -"Nimeni on Kent Aurinko ja me olemme valitut." Vastaan -" Olkaa mitä olette, mutta oletteko koskaan harkinneet siivoamista." Kent jatkaa -"Ennen sotaa suurinosa meistä asui vanhempiensa kellareissa, kokoonnuimme chatissa, jossa vietimme vuosikymmeniä ratkiriemukkaita hetkiä poistumatta koskaan ulos, siksi selvisimme ydinsodasta, lopulta keräännyimme tähän paikkaan, joka on meille kaikille rakas ja tuttu."
Kysyn -"Millä te olette selvinneet kaikki nämä vuodet?" Kent jatkaa -"Matkalla tänne löysimme Pirkka-rekan, joka oli täynnä euro-shopper energiajuomaa, lisäksi harrastamme kannibalismia." -"Kannibalismia." Vastaan huolestuneena ja tähyän ympärilleni. Kent vastaa -"Niin juuri kannibalismia, ymmärräthän siis ettemme voi antaa 80kg laatulihaa poistua." Samassa kuulen sivultani huudon -"ninangnangdiuhjeah!" Ja tunnen kuinka silmälasipäinen mies jyrää päälleni toimistotuolilla. Huudan -"Saatanan runkkari minkä teit." Ja lyön häntä haulikkoni perällä päähän." Lyöntini voimasta mies lentää nurkan paskakasaan. Samassa tunnen kuinka, joku puraisee munaani nahkahousujeni läpi, katson eteeni ja huomaan Kentin munani kimpussa. Potkaisen Kentin toimistotuolin eteenpäin ja laukaisen haulikkoni molemmat piiput perään, Kent lösähtää päin seinää ja putoaa tuoliltaan maahan kuolleena.
Tulee hiirenhiljaista, virtsankatku polttaa silmiäni. Sitten muut "valitut" alkavat hokemaan kuorossa -"Valittu, valittu, valittu." Lopulta eräs heistä sanoo -"Vie meidät pois", muut yhtyvät hänen toivomukseensa -"Niin juuri, vie meidät pois." Pakitan hiljaa kohti ovea ja tähtään heitä samalla haulikollani, ovelle tultuani sanon -"Tulen hakemaan teidät 30min kuluttua." ilmoitukseni saa heidät iloiseksi. Poistun ulos ja ja telkeän oven kiinni, juoksen ulos ja riisun bandanan nenäni edestä. Kaadun maahan ja haukon ilmaa kuin kala kuivalla maalla, makaan selälläni päiväkeskuksen edessä ja sytytän tupakan, silmissäni mustenee kunnes, menetän tajuntani.

Jatkuu..

käytät hä?

Herään varmistimen kliksahdukseen, katson ylöspäin ja huomaan kuinka edessäni oleva hahmo poistaa peukalolla varmistimen konepistoolistaan. Katson ympärilleni ja huomaan oudon klaanin saartaneen itseni, heidän asuvalintansa näyttää olevan nahkapainotteinen. He muistuttavat suuresti Poliisiopiston "Blue Oyster Bar" kohtauksen nahkamiehiä. Edessäni oleva hahmo potkaisee kylkeäni ja huutaa -"Ylös!" Nousen hitaasti ylös. Noustessani ylös huomaan, että he ovat löytäneet myös kellarissa piileskelleet "valitut" ja sitoneet heidät kiinni ajoneuvoihinsa. Hahmo osoittaa minua konepistoolilla ja viittoo menemään kohti autoani, jonka he ovat myös löytäneet. Saavuttuani autolleni, hahmon seuratessa tiiviisti perässäni, hän sanoo -"Pura." Kysyn -"Mikä?" Hahmo vastaa -"Pommi. " Vastaan -"Ohje on piilotettu musiikkikappaleeseen ja koska olette näköjään tuhonneet kasettimankkani yrityäessänne purkaa pommia, en voi tehdä sitä." Hahmo raivostuu ja iskee minua konepistoolin perällä takaraivoon, tipahdan iskun voimasta maahan.

Hahmo raivoaa hetken ja huutaa sitten -"Tuokaa Pekka!" Kuulen kuinka autonmoottori käynnistyy ja paikalle ajaa auto, jonka konepellissä on suuri pylväs mihin on sidottu eräs "valituista".

Hahmo tulee uudestaan luokseni ja osoittaa minua uhmakkaasti konepistoolilla, -"Mikä biisi?" Hän kysyy vihaisen oloisena. Vastaan Journey Don't Stop Believin'. Hahmo hymyilee ja kääntyy pois kävellen tolppaan sidotun miehen luokse ja sanoo sylki roiskuen -"Esitä Don't Stop Believin.'" Tolpassa oleva mies vastaa sekavan oloisena -"En esitä mitään, mikä muuten oli maailmaan suurin perunantuottajamaa ennen ydinsotaa?" Hahmo raivostuu ja tarttuu tolppamiestä munista ja vääntää tavaten -" E-s-i-t-ä Don't Stop Believin.'" Tolppamies vaikeroi tuskissaan ja sanoo lopulta -"Okei, okei." Sitten hän aloittaa laulamisen -"Just a small town girl livin' in a lonely world she took the midnight train goin' tässä vaiheessa hahmo keskeyttää esityksen sanoen -"Näin pääset ylä-ääniin." ja vääntää tolppamiestä lisää munista. Tolppamies ulvoo tuskasta, mutta jatkaa silti sinnikkäästi laulamista -"Anywheree eeee." Klaanilaiset räjähtävät nauramaan, huomaan tilaisuuteni koittaneen ja kierähdän nopeasti autoni alitse ja hyppään ohjaamoon, silmänräpäyksessä saan autoni käyntiin ja kaasutan pois, klaanilaisten ampuessa perääni. Hahmomies huutaa -"Hän pääsee karkuun, perään!" Katson sivupeiliin ja huomaan kokonaisen laivueen autoja ajamassa itseäni takaa.

Pian kaksi autoa pääsee rinnalleni, katson oikealle sivulle ja huomaan, nahka-asuisen miehen tähtäämässä eturengastani jalkajousella, reagoin salaman-nopeasti ja jarrutan rajusti. Nahkamies laukaisee jalkajousen ja osuu vasemmanpuoleisen autoni renkaaseen, naurahdan auton renkaan räjähtäessä, kiihdytän ja kiilaan autollani kohti nahkahomoa, joka yrittää virittää hädissään jalkajoustaan. Tartun nahkahomoa kaulasta ja vedän hänet ulos autosta, pian autoni hypähtää vähän ilmaan nahkahomon murskaantuessa renkaideni alle.

Katson peiliin huomatessani muiden autojen luopuneen takaa-ajostani, nauraen sytytän röökin ja painan lisää kaasua kadoten aavikolle.

Olisi mielenkiintoista kuulla minkä arvosanan annat itsellesi tuon tekstin perusteella?

... maailmaan suurin perunantuottajamaa.... :D :D :D

Tarina oli hyvä. On erittäin vaativaa kuvata toimintaa ja tapahtumia näissä rajoitetuissa olosuhteissa.

Minusta tämä on versio Mad Maxista, joka on kenties parempi kuin alkuperäinen tarinauniversumi. Pystyn tässä tapauksessa menemään tarinaan sisään paremmin. Lukijaa johdatellaan arkipäiväisyyksillä ja viitteillä nykypäivään, vaikka tapahtumat sijoittuvat selkeästi johonkin muuhun aikaan ja paikkaan.

On olemassa tietty syy, ettei elokuvamaailmasta tuttu action/toiminta ole kirjallisuuden muoto. Visuaalisesti monimutkaiset toimintakuvaukset vaatisivat tuhansia sanoja tullakseen kuvailluksi lukijoille seikkaperäisellä tavalla.

Jos tarinan juonellisena pointtina on toiminnallinen kohtaus, tulee siiheen kiinnittää erityistä huomiota kerronnan tarkkuudella. Muussa tapauksessa, toiminnan tulisi tapahtua vain lukijan korvien välissä.

Kaikkea ei siis tarvitse kertoa.

Toisaalta kaiken kerrotun tulisi olla suhteessa jo kaikkeen kerrottuun.

Minä en ole tarinamestari. Rakastan kuitenkin hyvää tarinaa ja yritän aina luoda hyvää sellaista.

Hyvässä tarinassa kuulijaa/lukijaa puhutellaan jollain tavalla, toisin sanoen häneen yritetään vaikuttaa jollain tavalla.

Tarinaa kertomalla yritetään siis sanoa jotain, se sanoma on vain naamioitu tarinan muotoon.

lisäääääääääääääääää...