No nyt se sitten tapahtu.

Nyt se tapahtui mitä olen aina kaikkein eniten pelännyt.
Mieheni halusi lasta ja paiskasi mut sen jälkeen pihalle, kun tulin raskaaksi.
Mä en jaksa enää itkeä vaan jaksan vaan ikävöidä sen perään.
Miten mä voin enää jatkaa??
121897
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

AIKAST TOUHUU KYLLÄ JOS ON TOTTA ........... JA SYY OLI ????

Äänestä
  • Tämä on väärä ajankohta alkaa syyttelemään ketään tai etsimään syyllisiä. Nyt on mietittävä miten toimitaan.

    Äänestä

  • hetkinen.... kirjoitti:

    Tämä on väärä ajankohta alkaa syyttelemään ketään tai etsimään syyllisiä. Nyt on mietittävä miten toimitaan.

    NII JOS VAIKKA SE EI OLE SEN ULOS HEITTÄJÄN ............. NII TAI ON JAETTU SITÄ BEBAA SIELLÄ JA TUOLLA ........

    Äänestä

  • 302CID kirjoitti:

    NII JOS VAIKKA SE EI OLE SEN ULOS HEITTÄJÄN ............. NII TAI ON JAETTU SITÄ BEBAA SIELLÄ JA TUOLLA ........

    toivottavasti sulle ei koskaan käy niin että olet sellasessa hädässä, että ainoa keino on kysyä neuvoa chättipalstalta. ja sitten jotkut oikein nauttii kun saa lisää piinata ja aukoa päätään. Toivottavasti nukut yösi hyvin paskiainen...katos elämä opettaa.Onneksi mä en ole sä.Kyllä vituttaisi olla tuollainen mulkku.

    Äänestä

Jatkat tästä tyynen viileesti eteen päin, päätät ensin mitä teet.
1. Kaksi vaihtoehtoa, joko pidät lapsen tai et pidä.

a)jos pidät lapsen, alat suunnitella elämääsi eteenpäin sen mukaan mitä äitys tuo tullessaan.
Vastuuta, työtä mutta myös rakkautta ja iloa.

b) Varaat raskauden keskeytyksen, jos taloudellinen tilanteesi heikko sekä kumppanin suhtautuminen asiaan erittäin kielteinen. Yksinhuoltajuus on rankkaa, mutta siitä monet selviävät ok (upeita esimerkkejä runsaasti)

Joka tapauksessa et ole ensimmäinen etkä viimeinen nainen maailmassa joka on ollut samassa tilanteessa tai pohtii juuri nyt näitä kahta vaihtoehtoa.Yksin niin kuin sinäkin, ilman miehen tukea joka on vetäytynyt vastuusta ja tilanteesta.
Moni näistä naisista jatkaa pää pystyssä eteen päin ratkaistuaan asian, niin sinäkin.

Äänestä
  • Kiitos, mä en halua aborttia tehdä, onneksi löytyy ihmisiä kenen luokse voin mennä asumaan. Kyllä tämä tästä vielä :).

    Äänestä

  • Raskaana oleva kirjoitti:

    Kiitos, mä en halua aborttia tehdä, onneksi löytyy ihmisiä kenen luokse voin mennä asumaan. Kyllä tämä tästä vielä :).

    Moikka.Läheltä liippaa munkin tilanne,jokatapaukses raskaana ja jätetty.Jätkä läx takas exän ja perheensä luo...kiva jutska.lapsen pidän jos luoja suo.sit vain päivä kerrallaan eteenpäin...vaikka ikäväkin on hirveä.
    Pärjäämisiä meille,kyl me tästä selvitään!!!

    Äänestä

  • jätetty kans kirjoitti:

    Moikka.Läheltä liippaa munkin tilanne,jokatapaukses raskaana ja jätetty.Jätkä läx takas exän ja perheensä luo...kiva jutska.lapsen pidän jos luoja suo.sit vain päivä kerrallaan eteenpäin...vaikka ikäväkin on hirveä.
    Pärjäämisiä meille,kyl me tästä selvitään!!!

    Mitä sä siitä runkusta enää välität, jos ei uskalla kantaa vastuutaan. Vaan neidit tekee tuollaista, todellakin NEIDIT. Voimia sulle, sä oot nainen ja siksi sä selviät ;) Naiset on tuplasti parempia kuin miehet. Ne ottaa vastuunsa asioista tuhat kertaa useammin kuin miehet ja ne kärsii kipua joita miehet ei voi koskaan aavistaa (kuukautiset & synnytys).
    Voimii sulle, yh:t rules! :)

    Äänestä

  • jätetty kans kirjoitti:

    Moikka.Läheltä liippaa munkin tilanne,jokatapaukses raskaana ja jätetty.Jätkä läx takas exän ja perheensä luo...kiva jutska.lapsen pidän jos luoja suo.sit vain päivä kerrallaan eteenpäin...vaikka ikäväkin on hirveä.
    Pärjäämisiä meille,kyl me tästä selvitään!!!

    Menin suurin toivein naimisiin pari vuotta sitten. Aloin odottamaan lasta - esikoistani. Muutaman kuukauden naimissaolon jälkeen mies palasi...minnekä muuallekana kuin ex-vaimonsa luo, jonka kanssa hänellä oli lapsia. Onnellinen tarina heidän kannaltaan, mutta minun ei. Olen saanut henkistä tukea ja apua ja nyt menee jo paremmin - joskus katkeruus herää, mutta sitten ajattelen, että näin olen kuitenkin onnellisempi.

    Sinulle, ja teille saman kokeineille; miksi mies pakenee?

    Äänestä

  • Myös raskaana jätetty kirjoitti:

    Menin suurin toivein naimisiin pari vuotta sitten. Aloin odottamaan lasta - esikoistani. Muutaman kuukauden naimissaolon jälkeen mies palasi...minnekä muuallekana kuin ex-vaimonsa luo, jonka kanssa hänellä oli lapsia. Onnellinen tarina heidän kannaltaan, mutta minun ei. Olen saanut henkistä tukea ja apua ja nyt menee jo paremmin - joskus katkeruus herää, mutta sitten ajattelen, että näin olen kuitenkin onnellisempi.

    Sinulle, ja teille saman kokeineille; miksi mies pakenee?

    Meidän toinen lapsemme oli vasta 5 viikkoa vanha, kun mieheni päätti yhtäkkiä lähteä...
    Olen kuullut paljon vastaavanlaisia tarinoita ja miettinyt tätä asiaa usein...
    Kaipa niitä miehiä alkaa ahdistamaan lapsen mukana tuoma vastuu ja kaikki, onhan se iso kriisi ihmisen elämässä, kun lapsi syntyy. Ja joillakin, useimmiten miehillä, ei ole sitten minkäänlaisia kykyjä käsitellä kriisejä (hyvä esimerkki:hypätään suhteesta toiseen) ja siksi pakenevat, ja useimmiten jälkeenpäin kaduttaa ja ollaan itkemässä takaisin...
    Meidän erosta on vuosi ja hyvin olen selvinnyt ja jaksanut lasten kanssa. Voimia teille kaikille, kyllä me pärjätään

    Äänestä

Hei,miettikääpäs.Miehen alku on vielä lapsen kenkissä.Henkisesti.Nainen joka rakastui juuri siihen "lapseen".Se se viehätti.Nyt jälkeen päin tosi asioden kohdatessa vasta valkeni,ettei ko,kaveri olekkaan kypsä isäksi.On eri asia leikkiä isäksi tulemisella.Rooli saattaa viehättää.Nyt kyllä täytyneen todeta,ettei näisen kypsyyskään ollut sitä oikeaa.Hänen ummistaessaan silmänsä tosiasioilta,sillä kyllähän sen nyt luulisi tulleen ilmi,tavalla tai toisella.Saattaahan loukussa kokeva lapsi isä heretä kasvamaan aikuiseksi!Paineet ovat kovat.Hankala elämän valinta tilanne.Rahkeet kuin lapsella.Mitäs teet.Pulmia kerrakseen!
Jollakin tapaa hiipii mieleeni ajatus jossa pyörisit lopun elämääsi,mikäli jatkannet ko.kaverin kanssa.Hänellä näyttäisi olevan malli jonka mukaan ikäviä asioita käsitellään noin.Saattaisi hyvinkin olla viisasta lähteä jatkamaan omaasi elämää nyt.Kyllä siitä toipuu,et ole ainoa.Tämä päättyi näin.Uskoisin sinun olevan nyt niin viisas tehdessäsi sen nyt kuin 10-20,en vuoden päästä todeten tehneesi vielä suudemman virheen.Kyllä elämä antaa vielä uusia mahiksia ja parempia.Kasvata lapsestasi vastuunottaja.Niin teillä tulee olemaan haskoja ja mukavia hetkiä tulevaisuudessa.Rohkeutta,rohkeutta sillä uusi elämä odottaa sinua.Pystyt kyllä on kait sinulla ystäviä jotka voisivat auttaa ja neuvoa sinua alkuun.Jos ei käänny virannomaisten puoleen saat sieltä neuvoja miten menetellä ko. tilanteessa.
He kyllä auttavat.Älä missään nimessä jää surkuttelemaan tilannettasi.Se ei auta nyt.Sinun pitää kyetä ottamaan itsestäsi niskasta kiinni.
Nyt on tärkeitten päätösten aika sinun on tehtävä päätöset heti!

Äänestä

Hei,miettikääpäs.Miehen alku on vielä lapsen kenkissä.Henkisesti.Nainen joka rakastui juuri siihen "lapseen".Se se viehätti.Nyt jälkeen päin tosi asioden kohdatessa vasta valkeni,ettei ko,kaveri olekkaan kypsä isäksi.On eri asia leikkiä isäksi tulemisella.Rooli saattaa viehättää.Nyt kyllä täytyneen todeta,ettei näisen kypsyyskään ollut sitä oikeaa.Hänen ummistaessaan silmänsä tosiasioilta,sillä kyllähän sen nyt luulisi tulleen ilmi,tavalla tai toisella.Saattaahan loukussa kokeva lapsi isä heretä kasvamaan aikuiseksi!Paineet ovat kovat.Hankala elämän valinta tilanne.Rahkeet kuin lapsella.Mitäs teet.Pulmia kerrakseen!
Jollakin tapaa hiipii mieleeni ajatus jossa pyörisit lopun elämääsi,mikäli jatkannet ko.kaverin kanssa.Hänellä näyttäisi olevan malli jonka mukaan ikäviä asioita käsitellään noin.Saattaisi hyvinkin olla viisasta lähteä jatkamaan omaasi elämää nyt.Kyllä siitä toipuu,et ole ainoa.Tämä päättyi näin.Uskoisin sinun olevan nyt niin viisas tehdessäsi sen nyt kuin 10-20,en vuoden päästä todeten tehneesi vielä suudemman virheen.Kyllä elämä antaa vielä uusia mahiksia ja parempia.Kasvata lapsestasi vastuunottaja.Niin teillä tulee olemaan haskoja ja mukavia hetkiä tulevaisuudessa.Rohkeutta,rohkeutta sillä uusi elämä odottaa sinua.Pystyt kyllä on kait sinulla ystäviä jotka voisivat auttaa ja neuvoa sinua alkuun.Jos ei käänny virannomaisten puoleen saat sieltä neuvoja miten menetellä ko. tilanteessa.
He kyllä auttavat.Älä missään nimessä jää surkuttelemaan tilannettasi.Se ei auta nyt.Sinun pitää kyetä ottamaan itsestäsi niskasta kiinni.
Nyt on tärkeitten päätösten aika sinun on tehtävä päätöset heti!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Raskaana oleva jätetty nainen kirjoitti:

Nyt se tapahtui mitä olen aina kaikkein eniten pelännyt.
Mieheni halusi lasta ja paiskasi mut sen jälkeen pihalle, kun tulin raskaaksi.
Mä en jaksa enää itkeä vaan jaksan vaan ikävöidä sen perään.
Miten mä voin enää jatkaa??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu