Päätin tehdä tälle oman keskustelun koska toisessa oli jo niin paljon viestejä, että...
Isäni kuoli 9.4. Ja minulla on ihan hirveä ikävä. En tule toipumaan tästä koskaan. Tuntuu kuin puolet minusta olisi lähtenyt siinä samalla. Isä kuoli sairauteen. Mitään ei ollut tehtävissä. Siltikään en hyväksy tätä. Isä olisi halunnut olla vielä minun ja äitini luona. Hän kuoli liian aikaisin. Olen niin katkera. Olen niin masentunut muutenkin ja käy myös näin. En jaksa enää.
En odota että ketään kiinnostaa tämä mutta halusin purkaa mieltäni.
Isän kuolema + masennus
Lintu_häkissä
17
360
Vastaukset
- Lasciel
Hei,
Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on erilaisia tukipalveluita, voisiko niistä olla apua sinulle?
Lainaus heidän vastauksestaan erääseen viestiin heidän sivuillaan:
"Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14–20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17–20."
Olen itsekin ollut aika pohjalla, joten pystyn jossain määrin tuntemaan tuskasi, vaikka minulla ei noin rankkoja kokemuksia ole ollutkaan.
Tsemppiä, selviät kyllä!Miten ne palvelut voisivat auttaa? Olen ollut masentunut jo vaikka kuinka pitkään. En siis usko että näin pohjalta voisi enää nousta. Ja nyt kun isä kuoli niin jouduin jäämään sairaslomalle lukiosta. En pysty nukkumaan kuin rauhoittavilla lääkkeillä nipin napin 4 tuntia.
- Jokutyttöjossain
Mooi! Mulla ei itselläni oo hirveästi kokemusta mutta paras kaverini jonka oon tuntenu 12 vuotta menetti myös isänsä pari vuotta sitten :( sitäkin alkoi masentaa ja sillä oli sama tilanne kun sulla :( tilanne vielä paranee! Puhu jollekkulle esim: sukulaisille tai kuraattorille :) se auttaa enemmän kuin luuletkaan! Mullakin on masennusta ja älä ala itsetuhoiseksi (kokemusta on) se ei ikinä ole hyvä ratkaisu! Toivottavasti olo helpottaa tulevaisuudessa <33
Äidille en voi puhua koska sitäkin masentaa.ja muut sukulaiset ovat niin etäisiä. Ja osa isän sisaruksista kiusasivat isää koko hänen ikänsä. Heitä emme kutsu edes hautajaisiin. Meitä ei ole hautajaisissa kuin vain minä ja äiti. Kuraattoria ei ole eikä koulupsykologia tmv. Opiskelen lukiota etänä joten tätä mahdollisuutta ei ole. Ei siis ole ketään jolle voisin puhua.
- Polynomi
Vaikka mielesi onkin nyt pahasti järkyttynyt, et saa jäädä maahan makaamaan - se ei hyödytä ketään, ei sinua eikä äitiäsi. Voisitko mennä esimerkiksi puhumaan koulupsykologille?
Ihmiset kyllä välittävät sinusta, vaikka siltä ei juuri nyt tuntuisi! Itsekin olen todella huolissani sinusta. Älä tee mitään harkitsematonta mitä tulet katumaan myöhemmin, sopiiko?Niin kuin aiemmin sanoin niin opiskelen lukiota etänä, ei siis ole mahdollisuutta mennä kuraattorille, koulupsykologille tmv. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta puhua kenellekään.
- marketta8
Voimia sulle täältä jostakin!Itsekin olen menettänyt isäni jo kauan sitten, jäljellä muistot ja kaipuu.Olette aika yksin surunne kanssa,vois olla hyvä puhua jollekin ettei ahista liikaa esim.seurakunta tai sairaalan henkinen ensiapu.
Kiitos, mutta en usko että voin mennä koskaan puhumaan seurakuntaan. Olen nykyään Jumalaa vastustava katkera ihminen. Vihaan Jumalaa tämän takia. Tunnen että Jumala on hylännyt minut jo ajat sitten.
- vanhemmatkuolleet
Älä sitten edes yritä itsemurhaa! Vaikka kuinka masentais niin ajattele vaikka että sun pitää elää sun isäs vuoksi! Kyllä siihen tottuu ajan myötä
Otan osaa suruusi! Oman rakkaan vanhemman menettäminen on aivan järkyttävän kauheaa. Kerroit toisessa ketjussa isäsi sairaudesta. Nyt se pahin sitten tapahtui. Ei ihme, että olet aivan sekaisin ja shokissa.
Kuten tässä monet ovat kehottaneet, olen samaa mieltä: nyt tarvitset kiireesti apua. Jollei muuta mahdollisuutta ole, hakeudu paikkakuntasi terveyskeskukseen nyt mahdollisimman pian. Sinulla on oikeus saada apua, älä kieltäydy siitä nyt. Myös oman seurakuntasi papit ja diakonit ovat sitä varten, että he osaavat tukea ja kuunnella. Heille voit purkaa suruasi ja vaikkei se tuo isääsi takaisin, se auttaa sinua käsittelemään surua.
Sinä selviät tästä kyllä. Mutta yksin ei kukaan jaksa tällaista. Siksi pyydän: hae apua itsellesi.
Halauksin
Pappi ElisabetEi ketään pappia tai diakonia kuitenkaan kiinnosta kuunnella murheitani. Mistä minä sitten niitä ihmisiä repäisisin kun ei kerta kaikkiaan ole ketään joka kuuntelisi. Joko ihmisiä ei kiinnosta tai sitten se ei kuulu heille. Terveyskeskukseen en mene, koska en ole millään tavalla sairas.
Sitä tässä ihmettelen että miten kehtaat vastata tähän keskusteluun? Tai mitä minä sitä ihmettelen. Kehtasit valehdellakin. Mutta ei siitä sen enempää. Olet takuulla lukenut kaikki viestit joita kävin sen yhden pojan keskustelussa. Et vaan kehdannut vastata mitään.
Ja en ymmärrä mitä järkeä on puhua että "älä vaan jää yksin". Se on ihan tyhjän puhumista. Ihan oikeasti. Joillakin ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Esimerkkinä minä. Itken netissä pahaa oloani koska muuta vaihtoehtoa ei ole.Hei
Ikävää, ettet halua hakea apua itsellesi. Sitä kuitenkin on saatavilla, mutta se vain vaatii sen, että ottaa itse ensimmäisen askeleen. Netissä auttaminen on aina ihan eri asia kuin kasvokkain tapahtuva kohtaaminen. Se, kun viittaat valehtelemiseen, on sinällään aiheellinen syytös. Mainitsemassasi tapauksessa tein poikkeuksen kysyttyäni asiaa esimieheltäni. Akuutti itsemurhavaara hyvin nuorella ihmisellä on aina todella vakava hätähuuto. Koin, että minun on vastattava siihen ja tarjosin siis henkilökohtaista meilikeskusteluapua. Tämä kyseinen henkilö ja minä olemme kuitenkin varmaan yhtä mieltä siinä, ettei se juuri asiaa ole muuksi muuttanut. Tämä sai minutkin ottamaan opikseni eli enää en tarjoudu yrittämäänkään juuri mitään henkilökohtaisempaa kuin tällä palstalla voi tapahtua. Joskus kun tarkoittaa hyvää, meneekin ojasta allikkoon. Siksi pahoittelen asiaa, ei todellakaan ole tarkoitus asettaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen.
Tiesitkö, että meillä on Feisbuukissa Kirkko Suomessa Chatti? Jos kirjoittaisit sinne ja mainitsisit olevasi tämä nimimerkki, voisimme kohdata siellä tämän päivän aikana? Siellä on monia muitakin "päivystäjiä", mutta se on astetta henkilökohtaisempi kuin tämä palsta.
Pappi ElisabetIltainen hei
Toivon sinulle jaksamista ja voimia selviytyä päivä kerrallaan eteenpäin. Onneksi täällä palstalla on hyviä ihmisiä kuten 15vpoikailmanisää . Hänellekin terveiset ja kiitos, että jaksat tukea muita saman kohtalon kokeneita.kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Iltainen hei
Toivon sinulle jaksamista ja voimia selviytyä päivä kerrallaan eteenpäin. Onneksi täällä palstalla on hyviä ihmisiä kuten 15vpoikailmanisää . Hänellekin terveiset ja kiitos, että jaksat tukea muita saman kohtalon kokeneita.En sitten päässyt missään vaiheessa siihen chattiin koska en vain päässyt läpi. Se oli koko ajan varattu.
- 15vpoikailmanisää
Itsellänikin kuoli isä kun olin 9vuotias se oli kesällä ja mun isä kuoli verenmyrkytykseen kun se oli mennyt talvella potkukelkalla kauppaan mutta sitten joku amis-sankari tulee ikivanhalla ooppelin romulla peräsivussa koko tien leveydeltä kun tie oli meilkein peilijäässä. Isä hyppää pois auton edestä potkukelkan kanssa ojaan ja toinen kelkan "suksista" tulee polveen ja avohaava tuli mutta ei kukaan ajatellut että se oli mitään erikoista pieni naarmu vain. Kesällä isä kuitenkin kuoli sairaalassa kun haava oli mennyt tosi pahaksi. Viimeiset sanat mitä kuulin isältä oli "Moikka! Olkaa kilttejä äidille ja totelkaa! Nähdään parin viikon päästä." Vaan eipä ikinä enään nähty ); Mua harmittaa nykyään kun mun perhe meni kattoon isää vielä sairaalaan kun se oli elossa mutta en mennyt koska mulla oli joku tyhmä peli jota pelasin. Ensi viikolla perhe menee uudestaan sairaalaan mutta en mennyt vieläkään mukaan koska pelasin sitä tyhmää peliä. Kun perhe palaa kaikki itkevät ja mietin mikä on ja isosisko tulee kertomaan että "isä on nukkunut pois" en tajunnut mitä se tarkoitti mutta kysyin vaan että mitä niin sisko karjui mulle "ISÄ ON KUOLLUT!" ja purskahtaa enemmän itkuun ja lähtee pois mä jäin vaan piirtämään jotain rumaa autoa ja muka odotin että isä tulisi takaisin. Nykyään en oikeastaan ajattele asiaa tai koitan vain unohtaa sen mutta aina välillä kun miettii kaikkea mitä on kokenut elämän aikana nämä tapahtumat tulee ensimmäisenä mieleen ja alkaa vaan itkemään. Ensimmäiset pari vuotta isän kuolemasta oli mulle rankimpia. Sanoin äidille että isästä ei saa puhua ja aina jos olin menossa kaverin luo yöksi aloin itkeä ja kun kaveri kysyi mikä on sanoin että "no kun mulla ei oo isää" ja sitten lähdiin kotiin itkien. Osa mun kavereista ei vieläkään tiedä tästä mutta haluaisin kertoa koska kaikki kertoo jotain hauskoja ja siistejä tarinoita mitä tekivät isänsä kanssa tai mitä heidän isät tekivät. Oon nyt 15vuotias ja oon poika
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692227
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012063- 781668
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411490- 781486
- 101377
- 311354
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?521248Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621190Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281179