Siis mietin tuossa syväananalyyttisen mietelmän. Ensimmäiset vakavat parisuhteethan solmitaan siinä kakskymppisenä. Sit naimisiin, talo, muksut asuntolainat yms. Jos suhde kestää nuo, niin hyvä, jos ei, niin tulee kaksi exää. Mutta siis exää. Toinen vähintään ei ole tyytyväinen toisen jne. No miettikääpä mikä prosentti näistä sattuu olemaan sellaisia, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä. Ja joku syyhän siinä on että se toinen ei miellytä.... Eli plus kolmekymppisillä on aikas pienet mahkut löytää sellainen ihminen, jonka kanssa vielä voi elää ja nauttia parisuhteesta.
Ainahan voi sanoa, että suhde kariutui, kun miehestä tuli juoppo tai että lopetin suhteen naiseen, kun mikään ei kelvannut ja maris kaikesta. Olisiko syy vaikka siinä itse ihmettelijässä? Ja vaikka laitoin tämän tänne naisosioon, niin ei tarkoita, että tämä koskisi sukupuolisesti ketään...
Ainahan voi sanoa, että suhde kariutui, kun miehestä tuli juoppo tai että lopetin suhteen naiseen, kun mikään ei kelvannut ja maris kaikesta. Olisiko syy vaikka siinä itse ihmettelijässä? Ja vaikka laitoin tämän tänne naisosioon, niin ei tarkoita, että tämä koskisi sukupuolisesti ketään...
Vastaukset 4
Vanhimmat
siis mitä :D
Niin, siis periaatteessa tulee kaksi eronnutta ihmistä jotka ovat kaiken tuon elämisen jälkeen varovaisia ja paatuneita, että on vaikea solmia avointa ja puhdasta suhdetta. Siksi näillä kaikilla treffisivuilla ja palstoilla on katkeroitunutta väkeä.
Moni manaa exäänsä... No tottakai exät on ärsyttäviä... sikshän ne on exiä.
Itse miehenä olen törmännyt paljon exä-naisiin, joilla on hirveän vaikea tutustua ihmiseen. Varmaan 95% näistä on ollut tosi arkoja. Halutaan avoin rehellinen ja lämmin uusi suhde, mutta toisaalta itse ei uskalleta avautua ja tuoda sitä omaa itseä mukaan touhuun. Ainahan sitä voi syyttää ja sanoa, että ne exät on aikaansaanut sen...mutta todellisuushan on, että lotossakaan ei voi voittaa, jos ei osta lottokuponkia edes...
Oletat ja yleistät aivan liikaa, jotta tuota sinun kirjoitustasi voisi ottaa vakavammin tai pohdinnan alle.
Tuo sinun esimerkkisi ei ole mikään normitilanne. Se on vähän kuin esimekkiydinperhe, jossa on isä, äiti, poika ja tyttö. Tilastojen mukaan niitä on todella vähän.
Nykyisin tullaan vanhemmiksi noin kolmekymppisenä ja puolet ei ole silloin vielä edes aviossa. Minunkin kaveripiirissäni lähes kaikki oli avoliitossa vähän yli kaksikymppisenä. Kolmekymppisenä suurin osa oli ehtinyt erota ja löytää uuden kumppanin kanssa, jolloin vasta alkoi avioituminen ja lasten teko.
Eikä kenestäkään ole tullut katkeraa eikä kylmää. Ei edes niistä, joilla on jo toinenkin kierron loppunut ja eletään jo kolmatta uusioperheessä. Edellisen johdosta en usko puheisiin, että tietyn iän jälkeen olisi vaikeaa tai peräti mahdotonta löytää uutta ja hyvää suhtetta. Moni löytää suuren rakkauden vielä eläkeikäisenäkin.