Jos joku tuttu ihminen (kaveri, sukulainen, pomo jne.) kohtelee teitä epäreilusti? Minulle se on aika vaikeaa, kun haluaisin välttää konflikteja miltei hinnalla millä hyvänsä. Nyt kuitenkin nostin kissan pöydälle yhden ihmisen kanssa ja mulla on kauhea tuskanhiki ja vapina, kun pelottaa, millaisen reaktion viestini saa aikaan. Onko täällä muita samanlaisia, vai onko teistä helppoa vetää rajat sille, miten teitä kohdellaan tosielämässä?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Riippuu ihan tilanteesta ja olosuhteista, mutta jos toisen outoilu jatkuu pidempään, niin itselle on ihan sama kuka ja missä asemassa se toinen on, eli "kissa nousee pöydälle" ennemmin tai myöhemmin..nyt pyrin välttämään turhia kontakteja sellaisten yksilöiden kanssa, jotka aiheuttavan pahaa oloa ja huonoa mieltä.
En pystyisi enää olemaan esim. suhteessa tai sellaisessa työpaikassa, jossa joutuu liiaksi tälläiseen kohteluun - Se ei ole sen arvoista, ennemmin olisin sitten ilman suhdetta tai työpaikkaa jne.
Ihailen tuollaista asennetta. Mulla eniten päänvaivaa tuottaa tällä hetkellä eräs sukulainen ja se tuntuu niin pahalta, koska sukulaisista ei pääse samalla tavalla eroon kuin muista ihmisistä.
Asenteella on oma hintansa, mutta se toinen vaihtoehto johtaa pahaan myrkytys tilaan, joten muuta vaihtoehtoja ei loppujen lopuksi ole.
Sukulaiset ovat oma juttunsa, mutta loppujen lopuksi kyse on täsmälleen samasta asiasta, jos/kun saat pohdintasi ja mietiskelysi loppuun, niin huomaat sen itsekin.
Sylkiämpäriksi, hyväksikäytettäväksi jne. ei yksikään voi toista pakottaa ja vaatia - Vaikka tälläisi yksilöitä paljon onkin ja heidän mielestään se on usein ihan normaalia ja hyväksyttävää, eivätkä he tunne syystä tai toisesta huonoa omatuntoa tästä, vaan pikemminkin päinvastoin..ovat usein myös enemmän tai vähemmän laskelmoivan kylmiä persoonia ja minäminä yksilöitä.
"Sukulaiset ovat oma juttunsa, mutta loppujen lopuksi kyse on täsmälleen samasta asiasta, jos/kun saat pohdintasi ja mietiskelysi loppuun, niin huomaat sen itsekin."
Kiitos vastauksestasi. Tämä keskustelu on antanut minulle paljon hyviä näkökulmia omanarvontuntoni kehittämiseen.
Ei ole. Ei edes silloin kun siitä että ei liikaa puolusta itseään olisi hyötyä.
Viimeksi näpäytin työhaastattelussa potentiaalista työantajaa kun alkoi vittuilemaan eräästä puutteesta liikaa, äijällä napsahti suu kiinni mutta naamasta näkyi että tämä auktoriteetin varpaille astuminen vei tällä erää duunimahdollisuudet, vaikka ihan asiasta sinänsä näpäytinkin.
Minkäänlainen nöyryys tai lähtökohtainen alistuminen ei ole leipälajini.
Ps. voisit edelleen olla vaimoni. (ei siis ole kosinta, vaan toteamus että kovin olette samanlaisia monissa asioissa).
Olenko jossain muussakin tilanteessa kuulostanut vaimoltasi? On mennyt varmaan itseltäni ohi. Terveisiä vaimollesi, kuulostaa hyvältä tyypiltä. :)
Ihailen tuota sinun asennettasi kuten edeltävänkin kirjoittajan. Se, että antaa toiselle palautetta, on oikeastaan jopa rakkaudellinen teko, koska siinä antaa toiselle mahdollisuuden kehittää itseään. Tietty se on sen toisen päätös, että katsooko tarpeelliseksi kehittyä, vai miten asiaan reagoi.
Toivon, että tämän tyytymättömyyteni tiedostaminen auttaa minua siinä, että alan myös oikeasti käytännössä katsomaan, millaista kohtelua otan vastaan. On minulla jonkinlainen omanarvontunto, mutta sen vaikutuspiiriä pitäisi laajentaa koskemaan sukulaissuhteitakin.
" haluaisin välttää konflikteja miltei hinnalla millä hyvänsä"
Tuttua on. Kerran yhdellä työpaikalla työkaveri alkoi käyttäytymään täysin epäasiallisesti jota siedin pitkään mutta lopulta sanoin asiasta esimiehelle jonka johdosta pidettiin ns virallinen kiusaamiskokous ja se epäasiallinen käytös loppui siihen. Oli kyllä todella kuumottava tilanne se kokous kun kaikki vuorollaan pitivät omat puheenvuorot, kun haluaa välttää konflikteja niin tuollaista kasvokkain kiusaajan ja esimiesten kanssa tapahtuvaa keskustelua ei haluaisi kokea montaa kertaa.
Voin uskoa, että tuo oli aika jäätävä kokemus. Hienoa, että hoidit kuitenkin asian ja tilanne parantui. Silti olisi mahtavaa, jos ihmiset voisivat ihan ilman muiden sanomista kantaa vastuun omasta käytöksestään ja kohdella muita hyvin. Vältyttäisiin tällaisilta todella epämiellyttäviltä tilanteilta.
Aika harvoin moista on tapahtunut. Olen tullut aina pomojeni kanssa hyvin toimeen. Sanon kyllä mielipiteeni, mutta viime kädessä laulan sen lauluja, kenen leipää syön tai vaihdan työpaikkaa. Joskus on ollut työkavereita, joiden kanssa en ole oikein samalla aaltopituudella ollut, jolloin olen rajoittanut yhteydenpidon pakolliseen. Entisessä työpaikassa oli 20 vuotta alaisia ja vastaan tuli muutamia ihmisiä, joille piti kaapin paikkaa näyttää.
Kavereiden kanssa on otettu yhteen viimeksi alaikäisenä. Jokaiselle on kaveripiirissäni muodostunut vuosikymmenten saatossa oma roolinsa. Sukulaisten kanssa tulen hyvin toimeen ja oikeastaan äitini on ainoa, jolle pitää välillä muistuttaa, etten voi enkä halua elää kuin 70-vuotias eläkeläisnainen, joten pulinat pois. Jos ei mene perille, en vastaa puhelimeen.
Heilojen kanssa tuli tietysti monenmoista kinaa aivan kuin Rouva Ratikankin kanssa. Nuorempana erehdyin mielistelemään liikaa, mutta siitä on jo kauan. Lopputulos on parempi, kun pitää puolensa.
se on ihan sama kenen leipää syö, eli on eri asia tehdä asiat tietyllä tapaa, eli tietyin ohjein, kuin se että se tarkoittaisi huonoa kohtelua, alistamista etc.
jos siihen leivän syömiseen kuuluu näitä outoiluja tai muita sellaisia juttuja joissa joku valuttaa paskaa niskaasi saaden siitä vielä mielihyvää, niin ei se kuulu hyviin tapoihin, ei työntekijä ole mikään terapeutti tai paskan imeytysastia, kyllä se on niin että tälläinen yksilö on hyvä ja varaa ajan sitten terapeutille, psygologille tai vastaavalle kun hänellä selvästi olisi sellaiselle tarvetta.
Kuten sanoin, minulla on ollut hyviä ja oikein hyviä pomoja. Yleensä niitä on kiinnostanut enemmän mitä olen saanut aikaiseksi kuin se, miten.
Työpaikka, pomo ja työkaverit tahtoo olla sellainen porukka joiden kanssa tälläisiä konflikteja koittaa viimeiseen asti välttää. Jos niitä tulee, niin koitan hammasta purren hoitaa asian asiallisesti, sisälläni voi kiehua. Ulospäin kaiketi olen hermostunut ja myös sisälläni jännitän kuinkahan tämä homma tästä oikenee. Olen kyllä lopulta mittani täytyttyä saanut sanotuksi epäkohdista, joita jutussa koen ja näen.
Tuttujen kanssa kehtaan kyllä nostaa kissan pöydälle helposti. Luulen, että tulevaisuudessa kun olen luonnettani ja olemustani miettinyt saatan olla muokkaantunut suuntaan, etten enää pysty nielemään niin paljon kuin ennen. Eli nostan kissan nopeammin esille, ehkä jopa heti. Huomaan äkkiä, kun tykkään huonoa ja asiasta palautteen antaminen on helpompaa, kuin vaikka 7 vuotta sitten. :)
Kommenttisi luo toivoa siitä, että tulevaisuudessa on helpompaa vetää omat rajat. Kiitos. :)
Ole hyvä. :)
Kyllä se ikä ja jotkut elämänkokemukset osaltaan vähän "kovettaa" tai "lujittaa" luonnetta, ainakin itsellä on mennyt super sensitiivisestä vuosi vuodelta siihen suuntaan, että joskus melkein pelottaa ettei vaan tule liian "kovaksi".
Perheenjäsenien mielestä tälläistä vaaraa ei ole olemassa, tiedä häntä. :)
Ainakin kaikki muiden miellyttäminen on jäänyt vähemmälle, on vaan mitä on eikä se enää hierrä kuten joskus ennen. Ennen ei tiennyt mitenpäin olisi, että olisi mahdollisimman mieleinen mm. työympyröissä. Siihen hännän heiluttamiseen väsyy. :)
Toki mä luulen, että seurakin vähän voi vaikuttaa. Jos on seurassa missä ihmiset kestää avointa, rehellistä ja suoraakin puhetta, niin se osaltaan kehittää suuntaan että kykenee muuallakin paremmin pysymään mielipiteessään ja olemaan mitä on mielipiteineen.
Olen huomannut, että mm. nykyisellä kumppanillani on minuun edellämainitunlainen vaikutus. Koen, että se on positiivinen vaikutus verrattuna entiseen ja jatkuvaan epämukavaan mielinkielin olotilaan.
:)
Kotona pystyy olemaan mitä on ja se on iso asia kaikessa.
Kyllä. Tyypillistä minua. Edellisen liiton kaatuminen johtui varmaan ainakin osittain siitä, etten ihan alusta asti pitänyt puoliani ja tilanne johti siihen, mistä Heli Vaaranen on viime aikoina ollut esillä.
Työelämässäkin on oppinut, ettei joo-miehet etene.
Tietysti taistelut mihin osallistuu kannattaa valita, mutta jees-miehet eivät anna mitään työhön tai parisuhteeseen.
Tuttavani oli töissä ison elintarvikeyrityksen tuotannossa. Saatuaan asuntolainansa maksettua hän sanoi, että nyt hän antaa sanallisen säilän työpaikalla heilua. Kolmessa vuodessa hän yleni tuotantojohtajaksi.
Jos on oikea narsu vastassa, tuuliviiri tai muuten liiaksi minä yksilö, niin eipä se mitään auta tai ei ainakaan välttämättä, vaan luo jatkuvien konfliktejen kehän, koska toinen ei ymmärrä, välitä tjms. Eli voi myös pahentaa tilannetta vaikka ei se toinenkaan vaihtoehto hyvä ole, mutta kuten sanottua, niin eipä se puolien pitäminen mikään tae mistään ole, jos vastapuoli on enemmän tai vähemmän tietynlainen yksilö.
Jos olisit pistänyt hanttiin, suhde ehkä olisi kestänyt, mutta silloin ns. jännäsuhteena, eli jatkuvaa draamaa, tunteiden vuoristorataa ja muuta "jännää".
Ihan kiva, mutta jos olet henkisesti yli 5 vuotias, sellainen saa aikaan poistumareaktion, jos taas alle, niin olet kuin kotonasi.
Tuo suhde oli kyllä sellainen, ettet olisi voinut voittaa siinä.
Ja mitä olen raporttejasi lukenut, olet voittanut paljon sen jälkeen. :)
"Ihan kiva, mutta jos olet henkisesti yli 5 vuotias, sellainen saa aikaan poistumareaktion, jos taas alle, niin olet kuin kotonasi."
Omalla kohdallani tässä poistumareaktion kuuntelemisessa on vielä oppimista. Tunne on vahva, että "tällaista en niele enää hetkeäkään", mutta sitten hyppää pupu pöksyyn kun pitäisi toimia. BEMin tapaus käy hyvin todisteeksi siitä, että hyviä asioita voi tapahtua, kun uskaltaa repäistä. Vielä en tosin tiedä, miten tätä poistumista voisi soveltaa sukulaisiin ilman, että tulee samalla aiheutettua joku massiivinen sukuriita. Kaipa siihenkin pitäisi vaan suhtautua välinpitämättömämmin.
"BEMin tapaus käy hyvin todisteeksi siitä, että hyviä asioita voi tapahtua, kun uskaltaa repäistä. "
Tosin enhän se minä ollut joka repäisi vaan tuo psykonarttu löysi vielä parempitulosemman miehen. Itse jos olisin tehnyt saman, niin tuskin olisin lapsiani nähnyt ikinä.
No olen ollut ikionnellinen elämän saamasta uudesta käänteestä:-)
en tiedä haluatko vastata mutta kiinnostaisi tietää pelailitko jotain pelejä muiden naisten kanssa kun olit suhteessa vai olitko täysin uskollinen ja et puuhastellut edes mitään pientä tai arveluttavaa muiden naisten kanssa? ja miten käyttäydyit muuten häntä kohtaan? aattelin vaan että olitko itse täysin puhdas pulmunen vaikka ei se tietenkään kaikkeen ehkä oikeuta.
""Kun verta kaivaa nenästään, sitä luonnollisesti aina saa sieltä."
Se onnistuu silloin jos toinen ei yritä väen vängällä esim. hyötyä sinusta jatkuvasti tai muuten kohdella huonosti tjms..
Jos kieltäydyt ja/tai sanot vastaan, niin tälläiset yksilöt eivät välttämättä sitä purematta niele - Varsinkin jos ovat jo tottuneet siihen, että voivat tietyllä tapaa toimia.
Vai tarkoititko, että sinä annat mieluummin kohdella sinua huonosti, kun puuttuisit asiaan vai mitä oikein ajoit tuolla takaa?
Olet oikeassa tuon asian suhteen.
Pistän totta kai hanttiin, mutta lähinnä kyseessä on se, että ei sitten ole tälläisten yksilöiden seurassa yhtään enempää kuin on pakko.
Ja silloin kun, on pyrkii pitämään huolta osaltaan että juttu pysyy rauhaisall alueella.
Totta on, ettei se aina toimi.
Ei ole vaikeaa.
Koska en ole ilkeä, vaikka vastapuoli olisikin, voin aina jälkeenpäin olla ylpeä itsestäni. Ei mua pelota pysäyttää tilanteita, joissa joku asia särähtää mun korvaani, ja pyytää vastapuolta selittämään asiansa tarkemmin. Johtuu siitä, etten ole kauhean tunteellinen ihminen vaan järkeen uskova ja sitä käyttävä.
Mulle "helpoimmat vastukset" ovat tunneihmisiä, jotka kompuroivat sen tunteensa vallassa möläytellen kaikenlaista - varsinkin suutuspäissään. Niille on helppoa vaan nauraa ja poistua tilanteesta, odottaa jahka ne rauhottuu, ja mennä sitten tenttaamaan tarkemmin niiden mielipiteistä. Yleensä ne vain antavat heti periksi, esittävät mykkää, eivätkä suostu tunnustamaan edes sitä, jos olivat väärässä, jne.
tunteettomat (vähäinen empatiakyky) tapaukset ovat päinvastoin mielestäni niitä mitkä ovat monesti juuri niitä hyväksikäyttäjiä ja laskelmoivia sekä kylmiä, johtuukohan se osittain siitä että omaatuntoa ei ole tai sitten se on hyvin alhaisella tasolla?
Mielestäni kunonälliä puhui ihmisistä, jotka heittäytyvät kauhean dramaattisiksi, ei niinkään sellaisista, jotka hallitsevat tunteitaan. Siis jos ihminen vaikka loukkaantuu, ja alkaa kiukutella huolimatta siitä, että asiallisesti on sanottu, eivät ole sen empaattisempia kuin joku muu, joka ymmärtää kun aiheesta sanotaan. Tulipa ymmärrettävää tekstiä taas. Mutta tottamaar epäempaattiset ihmiset ovat kylmiä, eikä sellaisten kanssa halua olla tekemisissä useimmissa tilanteissa. Mielestäni tässä ei tarkoitettu kuitenkaan tunneihmisellä empaattista ihmistä, vaan sellaista, jolla tunteet ajaa järjen yli 6-0.
"Siis jos ihminen vaikka loukkaantuu, ja alkaa kiukutella huolimatta siitä, että asiallisesti on sanottu, eivät ole sen empaattisempia kuin joku muu, joka ymmärtää kun aiheesta sanotaan."
Hyvin oli sanottu ja ymmärrettävästi.
"Mielestäni tässä ei tarkoitettu kuitenkaan tunneihmisellä empaattista ihmistä, vaan sellaista, jolla tunteet ajaa järjen yli 6-0."
Mulla menee nämä sekaisin, kun välillä tuntuu, että tätä käytetään myös haukkumasanana herkistä ihmisistä jotka tuntevat yleensä vahvemmin kuin taas ei niin herkät...ja sitten vielä kun herkkyyttä ja tunneihmisiä on laidasta laitaan empaatikkoja, psykopaatteihin ja kaikkea muuta, kun se herkkyys kohdistuu eri tavalla ja eri juttuihin...
Mutta tuosta olen samaa mieltä..tosin ei se väärinkään kaikissa tilanteissa ole, koska joskus/monesti voisi olla "järkevämpää" toimia esim. moraalia ja etiikkaa vastaan, varsinkin jos ajattelee vain omaa napaa.
Ymmärsitkä yhtään mitä ajan takaa?...mielestäni tämäkään asia ei ole yksiselitteinen, vaan aika moniuloitteinen ja riippuu aina hieman tilanteesta mikä on "hyvä" ja mikä on "paha" kun jutellaan tunneihmisistä.
Siksipä monesti kun termi "tunneihminen" otetaan käyttöön arvostelevasti, niin monesti sen takana on sellainen ihminen joka on jotain aivan muuta ja halutaan nostaa itseään paremmaksi vaikka tosiasiassa voikin olla niin että itse ei toimi kovinkaan empaattisesti, eikä myöskään moraalisesti ja eettisesti oikein vaan oma etu edellä.
Tunneihminen, tai kuten ennen vanhaan naisista anottiin suoraan: hysteerikko (feministeistä 100% on näitä, mutta uuden nimityksen alaisina), oli henkilö joka oli tunteellinen, mutta lähinnä itsekkäällä tavalla, ja tunteeton sekä moukkamainen muita kohtaan, sillä "hän ja hänen tunteensa on maailman napa".
Se on ihmistyyppi jonka kanssa olen useimmiten ilmiriidoissa, ja emme mahdu samaan tilaan. Minua vituttaa jos se yrittää pompottaa minua, enkä kyllä kärsi katsoa jos se henkinen 5 vuotias terrorisoi sitten muita.
Kiitos selvityksestä, Marrrnie, ymmärsit nopean postaukseni prikulleen.
Ymmärsin. :)
Koen itsekin olevani tunneihminen ja minulle on sanottu olevani varsin empaattinen myös (tämän sanoi ystävä, joka samaan hengenvetoon totesi, että empaattisille ihmisille on äärimmäisen helppoa suuttua/kiukutella, joten se ei ole pelkästään hyvä ominaisuus vaan on siinä haittapuolensakin). En myöskään halua, että rikkaan tunne-elämän omaavia ihmisiä arvostellaan tunneihminen-ilmaisulla, vaan sitä pitäisi enemmän pitää neutraalina asiana. Meidän ajattelumallimme lännessä on antiikin Kreikasta ja varmaan vielä kauempaakin painottanut järkeä yli tunteiden ja viimeistään Valistuksen aikana järki nostettiin arvoasteikolla korkeimmalle. Tämä on johtanut tunteikkuuden halveksumiseen, tai ainakin vähättelyyn. Lopulta kuitenkin olen sitä mieltä, että ilman tunteita elämässä ei olisi mitään järkeä. Molemmilla on paikkansa tässä kokonaisuudessa.
Asia on tosiaankin moniulotteinen, ja toisinaan toisen hyvä on toisen paha. Olemme varmaan kuitenkin kaikki täällä samaa mieltä siitä, että ihmisten on mahdollista sopia ja joustaa vaikeistakin asioista, kun kommunikaatio ja molemminpuolinen kunnioitus on kohdillaan. Kuulostaa hieman idealistiselta, mutta menkööt. :)
"samaan hengenvetoon totesi, että empaattisille ihmisille on äärimmäisen helppoa suuttua/kiukutella, joten se ei ole pelkästään hyvä ominaisuus vaan on siinä haittapuolensakin"
Tämä on niin totta varsinkin jos olet enemmänkin empaattinen ja sen lisäksi vielä enemmän tai vähemmän herkkä..koska et voi kauhean helpolla sivaltaa ainakaan samalla tavalla takaisin, koska ajattelet myös sitä toista ja ajattelet sivalluksen tuntuvan siitä toisesta samalta kuin joku tekisi sen sinulle (mikä ei tietenkään läheskään aina pidä paikkansa paitsi jos toinen on saman kaltainen), koska yksilö alitajuntaisesti luulee muiden tuntevan ja ajattelevan kuin itse - Tämä on ollut yksi asia jonka oppimisessa meni aikaa ja ns. Siperi opetti , että näin ei oikeasti ole..nyt osaan tiedostaa tämän asian, joka vaikuttaa siihen, että tietyissä tapauksissa ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos/kun itseä puolustaa eikä sallia outoa käytöstä itseään ja/tai muita kohtaan..eli takaisin sivaltaminen on helpompaa ja tiettyjen asioiden poistaminen lähipiiristä.
Itseasiassa jos on tunneihminen sillä kantilta, että omaa vahvaa empatiaa muita kohtaan, sekä vahvaa herkkyyttä, niin se on juuri se asia joka estää sinua menemään liiallisuuksiin näissä asioissa, koska mielestäni nämä ovat ainakin yksi suuri tekijä vahvaan omaantuntoon mitä tulee ainakin siihen miten toimit muita ihmisiä kohtaan ja mitä pystyt heille tekemään....jos toimit "väärin", niin saat sen vähintään yhtä pahana kokea itsekin, eli heijastus vaikutus kimpoaa takaisin sinuun itseesi jopa vahvempana, kuin miltä se siitä toisesta oikeasti tuntuu, koska monikaan ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan samanlainen kuin itse on.
Takaisin sivaltaminenkin ja toisen kohteleminen niin kuin hän kohtelee muita vaatii yleensä ainakin itseltäni sen, että olen tunnistanut kyseisen yksilön varmuudella sellaiseksi persoonaksi ja luonteeksi, että voi antaa takaisin ilman omantunnon tuskaa kovemminkin...tämä ei kuitenkaan tarkoita tällöinkään liiallisuuksiin menemistä, eli hyväksikäyttöä yms.
Vältän viimeiseen asti sanaharkkkaa, konflikteja jne. Aivan turhaa touhua.
Ikävä kyllä osaan kai liian hyvin näpäyttää, halutessani. Siitä jo nuorempana vanhemmat mainitsi ja viisas tätini suositteli olemaan ennemmin hiljaa ja vetäytymään. Pari työpaikkaa meni ja muutamissa tuli tukalat oltavat kun se "nössö" avautui hieman. Vanhemmiten väistelen ja mielummin hymyilen tyhmänä idiooteille.
Jos joku käyttäytyy huonosti, ei siihen tarvitse lähteä mukaan. (näin neuvoin lapsillekin) Mutta jos käsiksi käydään niin silloin ei toista poskea tarvitse kääntää..
"Käsiksikäymistä" on jo huonosti kohtelu ja hyväksikäyttö jne. Minäkin olen harrastanut tuota hymyillyä ja tyhmänä esiintymistä, mutta se vie pitkällä juoksulla liikaa voimia, enkä koe sitä sen arvoiseksi. Tosin jos kyseessä on sellainen ohimenevä kohtaaminen tai muuten mitätön juttu, niin sitten asia on yleensä eri. Ja se on ihan eriasia kuin lähteä itse siihen samaan juttuun mukaan eli alkaisi hyväksikäyttämään tai kohtelemaan huonosti jne. Kyse on siitä ettei salli muidenkaan kohtelevan itseään niin, eikä alistu siihen kohteluun.
Olen hidas suuttumaan. Suhteellisen hidas.
Yleensä olen joustava, inhimillisellä tavalla ymmärtäväinen; annan toiselle benefit of the doubtin, jos hänellä vaikka on huono päivä.
MUTTA - tiedäkin sä se - että jos väärinkäytökset alkavat näyttää siltä, että kyseessä on tapa, silloin minä toimin.
Osaan ladata verbaalisen kanuunani täyteen naulapommin aineksia osaan ilmaista itseni ja tehdä selväksi että missä menee rajat.
Totta kai, on myös fiksua valita taistelunsa, yksinkertaisesti ekonominen lähestymistapa on paras, etenkin jos ympäristö ei ole eduksi. Esim. jos vaikka olet yksin ja sinulla on vastassa porukka, on tietysti ihan tieto että peli on sinua vastaan erittäin suurilla kertoimilla. Joskus tosin joudut ottamaan senkin haasteen vastaan. Tämä skenaario voi tapahtua niin koulussa, työpaikalla kuin kadullakin.
Useimmiten kuitenkin ihmiset ovat asiallisia, ja ihmisperseet ovat vain se äänekäs vähemmistö, joten pitää vain paikallista tuo kyseinen "ali-ihmisistä se kaikkein alin" ja hoitaa se. Usein ne ovat sen tyypin ihmisiä, että ne vain eivät malta pysyä piiloissaan, vaan ovat naamassasi - ja sitä käytäntöä kai tässä aloituksessa tarkoitettiinkin?
Olin eilen yhden pariskunnan autokyydissä ja kuulin kun ne riiteli rahasta ja siitä että autoon pitäisi ostaa öljyä. Nainen ajoi ja mies haukkui naistaan kun se tuhlaa kuulemma liikaa rahaa ja tuli kinaa siitä öljystä että sitä ei ole sen miehen mukaan pakko ostaa vaikka auto tarvii ölyä kun öljyn merkkivalo paloi. Se mies on juoppo ja työtön ja nainen työssä käyvä ja tarvii autoa töihin menoon. Se oli ihan älytön riita ja sen miehen mukaan autoon menee liikaa rahaa vaikka menee naisen mukaan vähemmän kun miehen juopotteluun
Vaikeaksi menee vain niillä jotka aukoo päätään väärälle henkilölle väärässä paikassa väärään aikaan.
Väärällä asenteella väärällä palstalla. Komppaan.
Sanoi ns. huono persoona, alistaja, hyväksikäyttäjä jne?
Yritetään, yritetään - anteeksiannetaan, muttei unohdeta.
Siveysvyö päälle niin kuin naisien, jotka eivät halua tulla raiskatuiksi, kuuluisi
Nuorempana oli todella hankalaa, olin liian kiltti ja empaattinen, ulkoisesti rauhallinen, ja läheisillä oli kiusallinen tapa kävellä ylitseni, aina uudelleen. Nielin asioita aivan liikaa, kunnes painetta oli liikaa, ja tilanne räjähti. Suuttuessani osaan olla verbaalisesti kova. Heille saattoi olla myöhäistä ymmärtää omaa osuuttaan. Eikä se rakentavaa enää siinä vaiheessa ollutkaan, vaan äärimmäinen puolustautumisreaktio. Paloi muutama silta, varmaan kyläkin.
Olen opetellut purkamaan tilanteet ajoissa, vetämään rajat ajoissa, ja oikaisemaan vääriä luuloja. Ennen kuin tunteet puskevat pintaan, ja pystyy asiallisesti keskustelemaan. Itse ainakin.
Omaa lasta on ollut aina helpompi puolustaa, siinä samalla on oppinut jotain omasta arvostaankin. Hänen tavastaan hoitaa ristiriitatilanteita olen hyvin ylpeä, ei koskaan sorru nillittämään tai solvaamaan, vaan sanoo ajoissa, asiallisesti ja rauhallisesti toiselle, ettei tilanne ole noin ja nyt pitää rauhoittua, puhutaan sitten lisää. Ihmissuhdetaitoja olen hänelle aina yrittänyt opettaa. Ne määräävät hyvin pitkälle elämässä onnistumisen.
Näin kurppiksena olen edelleen kiltti ja empaattinen, mutta myös sisäisesti rauhallisempi, en pelkästään ulkoisesti.
Jos toinen ihminen ei kaikesta keskustelusta huolimatta kykene jostain syystä (syy todennäköisesti et ole sinä itse) kunnioittamaan sinua ja rajojasi, voi olla parempi sulkea sellainen ihminen pois, voivat tehdä suurta tuhoa. Liian kiltit ja empaattiset ihmiset ovat kuin magneetteja narsistisesti häiriintyneille ihmisille, hiekkasäkkejä. Mutta ei kukaan ole niin arvoton, että sellaiseksi pitäisi ryhtyä tai jäädä.
"Jos toinen ihminen ei kaikesta keskustelusta huolimatta kykene jostain syystä (syy todennäköisesti et ole sinä itse) kunnioittamaan sinua ja rajojasi, voi olla parempi sulkea sellainen ihminen pois, voivat tehdä suurta tuhoa. Liian kiltit ja empaattiset ihmiset ovat kuin magneetteja narsistisesti häiriintyneille ihmisille, hiekkasäkkejä. Mutta ei kukaan ole niin arvoton, että sellaiseksi pitäisi ryhtyä tai jäädä."
Juuri näin, tätä olen itsekin jo ikuisuuden yrittänyt täällä sanoa, että jos olet tietynlainen, niin jotkut etsivät sinunlaista ihan tarkoituksella ja se mitä tulee saamaan voi olla maanpäällinen helvetti ja sitä se myös usein on..riippuu hieman siitä kuinka lähelle tälläinen huono persoona on suhteessa sinuun päässyt.
Nämä ovat suojaamattomimpia yksilöitä, niin kauan kunnes huomaavat, että mitä itse on verrattuna moneen muuhun. Ja toivottavaa olisi huomata tämä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa..mitä kauemmin menee ja mitä pahempaan paikkaan on joutunut, niin sitä suuremmat kärsimykset..toivon, että mahdollisimman moni näistä selviää mahdollisimman vähin seurauksin, mutta usein eivät selviä ja osa ei välttämättä selviä enää ollenkaan, vaan voivat päätyä jopa sellaisiin toimenpiteisiin, mitä ei saisi ikinä tapahtua..tai sitten vain ajautuvat todella pohjalle, jos päihteet yms. tulevat kuvioihin mukaan..
Toivottavasti mahdollisimman moni keiju ja menninkäinen ajautuu kaltaistensa seuraan, kun he ovat niitä, jotka aidosti ja luontaisesti ymmärtävät toisiaan, jopa ilman puhetta ja tuntevat, niin kuin toinenkin tuntee....ja muutenkin onnistuvat pysyttelemään tarpeeksi kaukana tietynlaisista yksilöistä..- Vaikka tosin tämäkin joukko sisältää enemmän tai vähemmän erillaisia yksilöitä riippuen monestakin tekijästä, eli eivät ole toistensa klooneja hekään.
https://www.youtube.com/watch?v=1PvBsUWryCY
Melko välinpitämätön ottamaan itseeni huonosta kohtelusta. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kait se johtuu suhtautumistavastani ympäristöön. Ts. en oikein enemmälti välitä muista. Tyyliin aivan sama, onko joku työkaveri tai läheinen vaikka jäänyt auton alle. Mutta näitähän ei mennä ääneen sanomaan. ;)
Riippuu tilanteista. Nykyään osaan erottaa asiat ja tunteet toisistaan. Töissä törmää silloin tällöin hankaliin ihmisiin, mutta kun ottaa asiat asioina, erottaa sen ihmisen tunteet siitä asiasta ja käyttäytyy itse hyvin, tilanteet kääntyvät lähes aina hyviksi.
Elämänohje "kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen" on ihan hyvä suuntaviitta. Jos joku kovasti ärsyttää, niin voi itse katsoa peiliin ja miettiä miksi se niin ottaa hermoon. Aika usein se syy löytyykin lopulta itsestä. Ikäviä ihmisiä voi vältellä ihan kohteliaastikin. Ei ainkaan kannata laskeutua sille samalle alatasolle. Silloin on itse vielä huonompi kuin se joka aloitti. ;)
Huonon käytöksen takana on jokin henkilökohtainen syy. Inhimillistä.
Enpä tiedä, itsetuntoni ei ole niin huono, että jonkun huono käytös sitä enää huojuttaisi. Työelämässä puutun kyllä hanakan kohteliaasti huonoon käytökseen, kohdistuu se sitten kehen tahansa. Yksityiselämässä vapaa-ajalla en ole huonoon käytökseen törmännyt aikoihin, en edes muista koska viimeksi.
Ei välttele itseni puolustamista vaikka inohan konflikteja. Tuntuu että jotkut tykkäävät konflikteista, heistä elämän on ilmeisesti tylsää jos eivät pääse "haastamaan" toisia.
Kiusaaminen, vittuilu, syrjiminen, väkivalta yms. ovat hyökkäyksiä, eli sodan julistamisia tuhansin eri tavoin.
Tapoja hyökkäyksen torjumiseen on myös lukemattomia. Oikean taktiikan valitseminen riippuu aina toisesta osapuolesta, tilanteesta ja omista kyvyistä käyttää eri puolustuskeinoja. Ei ole yhtä ainoata oikeaa taktiikkaa torjua hyökkäys ja mahdollisesti tuhota vihollinen. On erittäin hyvä jos ensin tietää miksi toinen käyttäytyy tietyllä tavalla ja mikä on mihin tavoitteeseen toinen pyrkii käyttäytyessään epäasiallisesti.
Eräitä taktiikoita tilanteesta riippuen ovat (näitä voi myös yhdistellä)
-tilanteeesta perääntyminen ja yhteydenpidon täydellinen lopettaminen
-vastahyökkäys moneninkertaisella teholla samoja keinoja käyttäen
-toisen elämän tekeminen hankalaksi ja tuhoaminen kulissien takana, esittäen kuitenkin hyvää ystävää tavattaessa
-fyysinen väkivalta
-epäreilun kohtelun tuominen julkisesti kaikkien tietoon
-täydellinen reagoimattomuus
-toisen mielestä epäreilujen keinojen käyttäminen (sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, eikä hyökkääjän pidä antaa määritellä pelin sääntöjä)
Lukekaa kirjat Sunzi: Sodankäynnin taito ja Carl von Clausewitz: Sodankäynnistä. Soveltakaa niitä oppeja elämäänne, niin olette mahdollisesti voittajia konflikteissa.
Vittuiluun voi vastata suunnilleen samantasoisella vittuilulla, ja lyöjää saa mielestäni lyödä takaisin puolustaakseen itseään, mutta saako mielestäsi syrjintään vastata väkivallalla? Entäs tuo kulissientakainen elämän tuhoaminen ja kaksinaamaisuus? Melko näätämäistä, passiivis-aggressiivista ja no...mikä on suoraselkäisen vastakohta, en keksi termiä. Oikeutettu ehkä jossain joukkomurhatapauksessa.
"saako mielestäsi syrjintään vastata väkivallalla?"
Saa jos haluaa, mutta silloin ei ole tilanteen voittaja. Toiset tuomitsevat teon ja tuskin itsekään olisin tyytyväinen tekooni.
"Entäs tuo kulissientakainen elämän tuhoaminen ja kaksinaamaisuus?"
Tietyissä tilanteissa tehokasta ja täysin sallittua. Sitä keinoa pitäisi käyttää vain pahimpia tapauksia vastaa joihin muut keinot eivät toimi. Valitettavasti moni käyttää tuota keinoa sellaisia vastaan jotka eivät ole kyseistä kohtelua millään tavalla ansainneet.
"Melko näätämäistä, passiivis-aggressiivista ja no...mikä on suoraselkäisen vastakohta, en keksi termiä. Oikeutettu ehkä jossain joukkomurhatapauksessa."
Joskus huonoin keino on ns. oikeudenmukainen ja suoraselkäinen taistelu, etenkin jos ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä. Joidenkin mielestä terroriteot ja sissisota ovat epäreiluja, mutta sallisin molemmat siinä tapauksessa jos esim. vihollinen olisi valloittanut Suomen.
Ja kuten manitsin, toimitatapa pitää valita tilanteen mukaan. Muuten kyse voi olla hätävarjelun liitoittelusta.
Hyvä postaus.
Ja tämä tuli myös mieleen: "sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, eikä hyökkääjän pidä antaa määritellä pelin sääntöjä"
Hyökkäjän ei myöskään pidä antaa määritellä sitä, milloin sota on ohi.
Tämä pätee niihin "lyö ja lähde karkuun"-tyyppeihin joihin törmää.
"Hyökkäjän ei myöskään pidä antaa määritellä sitä, milloin sota on ohi."
Tuo tosiaan unohtui. Hyökkääjä, joka meinaa hävitä yrittää usein muuttua tuomariksi, joka määrittelee säännöt ja lopettaa itse aloittamansa taistelun. Jos haluaa antaa hyökkääjälle kunnon opetuksen, niin kannattaa vähän nöyryyttää, mutta ei liikaa. Yleensä kannattaa antaa toisen säilyttää kasvonsa, muuten homma ajautuu helposti koston kierteeseen.
Ei ole vaikeaa, päinvastoin. Välillä pitää topputella itseään, ettei kynsi vastapuolelta silmiä päästä. Toisaalta jos en sano tai tee mitään kyseiseisissä tilanteissa nostaa verenpainetta niin, että paras sanoa jotain mutta ei ehkä niin kärkkäästi. Kilahdusherkkyyden lisäksi löytyy niin vankkumaton oikeudentaju, että puolustan myös muita vaikka menisi suunnilleen työpaikka alta.
"vankkumaton oikeudentaju, että puolustan myös muita vaikka menisi suunnilleen työpaikka alta."
Niin tuttua...mulle joskus joidenkin pikatestien jälkeen annettiin ymmärtää, että olen "liian" oikeudenmukaisuudentajuinen....ja samaan viitaten ohjeistettiin olemaan diplomaattisempi näissä asioissa, mutta minkä sitä itselleen voi, jos sapettaa, niin sapettaa ja sylettää... ;P
Ainoa mikä sinulta löytyy on kilahdusherkkyys, mutta oikeudenmukaisuutta sinulla ei ole sillä olet nainen ja vieläpä femakko.
Sinun oikeustajusi on suoraan riippuvainen siitä, mistä sinun tunteesi alkavat, sillä siihen muiden oikeudet lakkaavat. Ihan kuten kaikki muutkin femakot toimivat.
Kokemus on osoittanut, että on ihan turha puolustella itseään, kun se on kuitenkin joku muu joka päättää. Ei minulla ole päätösvaltaa, joten silloin kun vaivaudun vänkäämään vastaan niin siitä seuraa vain harmia, mutta lopputulos itse asian osalta on sama.
On ja ei. Tykkään harmonisesta elämisestä ja sen takia välttelen ihmisiä, jotka tuntuvat tykkäävän draamasta. Minua ei saa hermostumaan oikein millään ja olenkin saanut kuulla olevani ylikiltti ihminen. Koska en vain kykene suuttumaan kovin helposti enkä toisaalta jaksa riidellä "turhasta" on minun tavallaan vaikea pitää puoliani.
Valitettavasti säyseä luonne aiheuttaa joskus sen, että ihmiset luulevat voivansa kohdella minua ihan miten tahansa, koska eihän Rose mitään kuitenkaan sano. Mutta jos joku räikeästi kohtelee minua huonosti tai haukkuu päin naamaa niin temperamenttinen puoleni herää. Ei tässkään moodissa tosin tarvitse sanoa pahasti. Riittää, että äänensävy ja olemus muuttuvat toisenlaiseksi ja annan tiukasti palautetta kohtelusta. Silloin ihmiset usein pelästyvät ja perääntyvät, koska ymmärtävät minun olevan kykenevä pitämään puoliani tarvittaessa.
Tuo on hyvä kuulla, että osaat estää sinuun kohdistuvan huonon kohtelun, mutta sen lisäksi on tärkeää myös sitten osata tai oppia estämään hyväksikäyttö, eli jos jotkut olettavat tai pyytävät sinulta asioita, niin pidä huoli, että se on edes sinnepäin vastavuoroista. Tämä ei tietenkään tarkoita kaikkea ja kaikkia tilanteita, vaan sellaiset selvät tilanteet/olosuhteet, joissa huomaa olevansa jonkun itsestään poikkeavan yksilön imettävänä tavalla tai toisella.
Kyllä olen oppinut hiljalleen välttämään hyväksikäyttöäkin. Tykkään auttaa ihmisiä, mutta jos huomaan, että minua kaivataan vain silloin kun minulta tarvitaan jotain, alan ottaa pikkuhiljaa etäisyyttä.
Tätä juuri tarkoitin..oot niin samanlainen, mutta hyvä kuulla, että sulla on nämä asiat kunnossa ja hallussa..ei tarvitse murehtia sunkaan takia.. =)
Ilmankos tykkään sinusta. Minun 20v säätöni kuvailee itseään myös siten, ettei hän osaa suuttua.
Joskus kiusoittelen häntä, ja hän nauraa tikahtuakseen ja on suuttuvinaan. Sen sijaan että koskaan vakavissaan olisin häntä kohtaan julma, tuntuu hyvin vieraalta ajatukselta, sillä hän pikemminkin herättää miehiset suojeluvaistoni edukseen.
Kaiken kaikkiaan tulemme tästä syystä hyvin toimeen, ja pidän häntä NAWALT:ina, sillä hän ei ole draamakuningatar, ja täten henkisesti epäkypsä, vaan nainen jonka kanssa voi olla ja elää.
Henkilökohtaisesti minulla on hyvin lyhyt toleranssi näille naisille, jotka ovat draaman janoisia. He oppivat kerralla että minulta sitä ei kannata tulla hakemaan.
Mikä on NAWALT?
Minulla on hyvin pitkä toleranssi, koska usein en jaksa kiinnittää huomiota dramailuun ja asiat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.Tosin pidän sitten muuten etäisyyttä hankaliin ja riidanhaluisiin ihmisiin. Mutta kyllä minäkin sitten ärähdän jos sietokyky ylitetään.
Hehee, vastakohta miellyttää. Tiedät olevasi itse melkoinen draamakuningatar.
Teatraalinen.
Olet itse draamakuningatar il. Ihan uskomtonta paskaa suollat tänne vielä.
Olet itse draamakuningatar IRL. Ihan uskomtonta paskaa suollat tänne vielä.
Itte oot -defenssi :''D
Mä nautin itseni puolustamisesta. Se on vaan niin miellyttävää kun ensin niin rehvakas lopulta vaikeneekin kun pohja vietiin pois. :D
Valuuk sun öljypohja vai mitä sää tarkotit? =D
Sen rehvakkaan pohja. On sitten öljy- tai mikä tahansa.
No kylmää sen tiesii.. kuha ny kiusin vaa.. ;D
Onhan se vähän hankalaa ainakin jossain määrin. Itsekin mieluummin elelen ilman rähinöitä kuin niiden kanssa. Pidän niitä vain niin helvetin perseestä olevina turhanpäiväisyyksinä. Siis minkä helkkarin takia tapella ja päristä jostain asiasta, vielä kun ne yleensä on ihan simppeli juttuja, jotka selviää huutamattakin tms.
Mutta kyllä mä nykyään elämän opettamana pidän puoleni kyllä vaikka tulistumalla, jos ei vähemmällä pääse. Ehkä se on just sitä, että ärsyttää vain, että asiat täytyy tehdä niin helkkarin vaikeiksi ja niitä pitää pitkittää ihan kiusallaankin(tai siltä ainakin usein tuntuu) siihen pisteeseen, että ne hermot menee ja riita tulee.
Mä olen sellainen, että sanon asiallisesti jostain asiasta jonkun kerran ja koitan puhumalla muutenkin saada tolkkua asiaan. Mutta jos tosiaan pari asiallista sanomista ei tuo tolkkua asiaan ja tilanne muutenkin alkaa pitkittymään, niin mä pärähdän kunnolla. Yleensä sanon vielä helvetin pahasti ja loukkaan toista, ihan sillä että asia tosiaan menisi perille toiselle.
ja tällaiset ihmiset, jotka usein aiheuttaa riitoja, kuten esim. meillä töissä on pari tyyppiä, niin niille yleensä ärähdän jo yhen asiallisen sanomisen jälkeen. Ja tietysti taas vapaalla olen välejäkin poikki tällaisten kroonisten riitapukareiden kanssa. ja useinhan tuollaiset riitapukarit nälvii itse ja ihan turhista asioista ja myös sellaisista, mistä he ei tiedä mitään eikä ne kuulukaan heille.
Onhan tää aika persekäytöstä itseltäkin, mutta minkäs teet..:/?
Ja kun kyllähän sitä asiallisellakin käytöksellä saa paljon aikaan, jos vain viitsii nähdä sen eteen vaivaa. Ja kun kenenkään paskat ei parane sillä, että ärsytät muita ja pilaat niidenkin olemisen ja mielen.