Nyt se sitten iski

Millä lailla vaikea elämäntilanne hänellä on? Joskus se energia menee sen oman elämän selvittelyyn eikä ole enää jäljellä sitä energiaa seurustelua varten. Olisiko itselläsi mitään mahdollisuutta tukea häntä tilanteessaan, että ymmärtäisi sen, että todella hänestä välität. Rakkaus on sitä toinen toisensa tukemista, arvostamista ja kunnioittamista ja myös niiden vaikeiden aikojen sekä vaikeuksien kohtaamista. Yritä olla järkevä, vastaanottavainen ja kuunnella mitä hänellä on sanottavanaan. Luulenpa näin, että hän ajattelee tilanteessa myös sinua ja sinun parastasi. Älä päästä omia tunteita valloilleen, äläkä ala syytellä tai riidellä, koska aina kuitenkin voi kompromissejakin tehdä tai löytää yhdessä niitä ratkaisukeinoja ja päätyä kuitenkin jatkamaan sitä yhteistä taivalta. Ei kannata luovuttaa...

Kiitos lohduttavista sanoista. Hänellä on ollut nyt todella rankkaa opiskelujen takia ja koki rakkaan ihmisen menetyksen vuosi sitten, ja tein kyllä selväksi että haluan vain auttaa häntä tässä kivisellä taipaleella, enkä halua jättää häntä yksin tunteittensa kanssa. Hän on torjuvan oloinen, mutta yritän jutella järkevästi ja loppupeleissä en haluaisi muuta kuin että hän on onnellinen ja hänellä olisi vihdoin hyvä olla, oli se sitten minun kanssa tai ilman. Tuntuu vain niin pahalta, kun vielä viikko sitten hän oli vierelläni ja avautui kuinka ihana olen ja kuinka hän luottaa minuun. En usko, että tunteet häviävät viikossa, mutta hän sanoi itse että ei haluaisi tällä hetkellä tuntea yhtään mitään vaan keskittyä elämäänsä.

Kiitos taas sinulle. Nuo sanat helpottavat kummasti, vaikka tilanne ei ole vielä liikkunutkaan mihinkään. Ajattelin ehdottaa parin viikon katkoa, ettei oteta yhteyttä tai nähdä, että hän saa rauhassa setviä ajatuksensa läpi, ja sitten mietitään haluaako hän jatkaa vielä.

Sitten tuosta yhteydenpidosta vielä: kyllä me joka päivä juteltiin puhelimessa tai viestiteltiin edes vähän, mutta tämäkin tapahtui aina iltaisin ja ei todellakaan pommitettu toisiamme kesken päivää. Minä olin kyllä useimmiten se aloitteentekijä, joten voin ehkä syyttää tässä itseänikin, että olen ollut liikaa saatavilla.