Miten naiset näette asian: Olen pari vuotta sitten luovuttanut siittiöitäni klinikalle ja oletettavasti näitä on luovutettu edelleen niitä tarvinneille, hedelmättömille pareille. Arviolta käsittääkseni noin 5 eri parille.
Meillä on aviovaimoni kanssa esikoinen nyt matkalla, eli raskaus on puoli välissä. Olemme kolmekymppisiä kumpikin eikä kummallakaan ole aiemmista suhteista lapsia eli tämä on esikoislapsi.
En ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa tähän asti siitä, että olen joskus ennen tapaamistamme päätynyt tällaiseen ratkaisuun eli halunnut auttaa hedelmättömiä pareja. Nyt kuitenkin mietyttää pitäisikö minun kertoa asiasta? Mitä mieltä olette ja voisitteko perustella kantanne?
En halua salailla mitään, mutta toisaalta tuo tuntuu henkilökohtaiselta valinnalta, jonka olen joskus tehnyt. Enkä sitä sinänsä kadukaan kun tiedän auttaneeni näin jotain pareja saamaan lapsia. Pelkään vaimon reagoivan ikävästi ja tulevan surulliseksi, koska ne muutamat kerrat kun olemme vitsillä sivunneet aihetta, ovat päätyneet siihen, että vaimo on heittänyt jotain tyyliin "en kyllä haluaisi, että miestäni on jaettu muualle lasten merkeissä" naurahtaen asialle.. Ei sitten ole tehnyt senkään vertaan mieli asiasta puhua.
Meillä on aviovaimoni kanssa esikoinen nyt matkalla, eli raskaus on puoli välissä. Olemme kolmekymppisiä kumpikin eikä kummallakaan ole aiemmista suhteista lapsia eli tämä on esikoislapsi.
En ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa tähän asti siitä, että olen joskus ennen tapaamistamme päätynyt tällaiseen ratkaisuun eli halunnut auttaa hedelmättömiä pareja. Nyt kuitenkin mietyttää pitäisikö minun kertoa asiasta? Mitä mieltä olette ja voisitteko perustella kantanne?
En halua salailla mitään, mutta toisaalta tuo tuntuu henkilökohtaiselta valinnalta, jonka olen joskus tehnyt. Enkä sitä sinänsä kadukaan kun tiedän auttaneeni näin jotain pareja saamaan lapsia. Pelkään vaimon reagoivan ikävästi ja tulevan surulliseksi, koska ne muutamat kerrat kun olemme vitsillä sivunneet aihetta, ovat päätyneet siihen, että vaimo on heittänyt jotain tyyliin "en kyllä haluaisi, että miestäni on jaettu muualle lasten merkeissä" naurahtaen asialle.. Ei sitten ole tehnyt senkään vertaan mieli asiasta puhua.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinun avullasi syntyvät lapset voivat halutessaan 18-vuotiaina pyytää saada tietää, kuka oli heidän biologinen isänsä, joten sillä tavalla asia saattaa tulla vaimosikin elämän piiriin.
Sinuna minä en kertoisi vaimolle asiasta juuri nyt. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka eivät voisi elää päivääkään kertomatta kaikkia elämänsä pikkujuttujakin puolisolleen, joten tämä on jokaisen henkilökohtainen valinta.
Mutta mikään ei estä sinua myöskään odottamasta, eli valitsemasta parempaa aikaa siitä asiasta uskoutumiselle. Nyt, perheenlisäystä odotellessa, se aika ei varmasti ole oikea. Tunteet ovat nyt pinnassa ja vaimon hormonitkin vähän "sekaisin", joten ehtiihän sitä jutella tällaisista asioista sitten myöhemminkin...
Nauttikaa nyt vaan raskausajasta ja sitten uudesta elämänmuutoksesta, uusista rooleistanne vanhempina, ja ole huoleti sen sihteen, ettet sinä ole epäreilu tai epäluotettava, kun pidät omat muinaiset ratkaisusi omana tietonasi. Vielä tulee aika jolloin te olette vahvempia ja suhteenne on tasapainoisemmassa tilassa kuin juuri nyt, joten silloin on huomattavasti helpompaa muistella myös menneitä.
Hyvin kirjoitettu. Olen samaa mieltä.
Ei kaikkea kehiin yhdellä kertaa.
Itse en kertoisi, edes vaimon raskauden jälkeen. Kuuluu piiriin: henkilökohtaiset asiat ennen suhdettanne (eikä kuulu suhteeseenne mitenkään). Vähän samaan sarjaan kuin millaista seksi oli exien kanssa tai monen kanssa harrastanut seksiä.. Eivät kuulu nykyiseen suhteeseen.
Voit myös olla vastaamatta jos tulisi joskus aikuisena noilta hedelmöittämiltäsi muilta lapsilta yhteydenottoja, sekin on päätöksesi. Ainahan voit vaikka vastata puhelimeen ja sanoa ettet tiedä koko asiasta, eikö? Ymmärrän hyvin jos et halua olla tekemisissä heidän kanssaan.
Kyllä ja lastenne/lapsenne täytyy tietää että jossain saattaa olla sisaruksia, että kun valikoi kumppaniaan, ei valitse sisarustaan.
Lisään vielä että vaikka se on ollut henkilökohtainen valinta, se ei ole sitä enää, koka se saattaa vaikuttaa lastesi elämään. Jos lapsesi tekee lapsen toisen lapsesi kanssa, siitä saattaa seurata murheita.
DNA testit käyttöön ennen virallista liittoa ja välttyy poliisikuulusteluista.
Hyvin mahdollista epäilysi, jotkut haluaa harrastaa seksiä ilman kumia ja jos kumia vaaditaan, saattaa repiä kortongin suojaosan pois ja pelkkä rengas peniksen juuressä. Myöhemmin nainen huomaa olevansa raskaana, eikä isästä tietoakaan. Kun tuo jatkuu,löytyy useampi sisarpuoli ja sisarpuolet saattaa tavata toisensa jonka jälkeen soppa on valmis ja syyte sukurutsasta.
Olen minäkin luovuttanut siittiöitä milloin vittuun, milloin peräsuoleen, häpykummulle, vatsalle, rinnoille, naamalle, omaan hanskaan, talouspaperiin, kalsareihin ja milloin mihinkin. Pitäisiköhän kertoa naislle tästä?
Ei pidä kertoa. Mahdollisuus, että lapsenne alkaisi seurustelemaan puolisisaruksen kanssa on jotain luokkaa 0,00001 eli pienempi kuin voittaa Euro Jackpotissa. Ei kannata aiheuttaa pahaa mieltä turhaan, kaikkea ei kannata kertoa. Kuten ei sitä seksipartnereiden määrääkään.
Ei pidä paikkaansa.
Ihmiset usein ihastuu muutenkin vähän samannäköisiin ja oloisiin kuin itse ovat, sitä suuremmalla syyllä pitää kertoa. Katso vaikka parien kuvia. Hääkuvia ym.
Periaatteeni on, että aviopuolisolle ei valehdella. Sensijaan aivan kaikkea ei ole tarpeellista kertoa, jos pelkää, ettei puoliso osaa suhtautua asiaan toivotulla tavalla. Jos joskus parinkymmenen vuoden päästä nuori nainen tai mies ilmestyy ovellesi ja kertoo olevansa geneettinen jälkeläisesi, niin sen kun moikkaat iloisesti ja kerrot silloin asian vaimollesi. Erittäin todennäköistä on, ettei kukaan geneettinen jälkeläisesi koskaan tule kolkuttamaan ovellesi. Siittiöiden sen enempää kuin munasolujenkaan luovuttaminen ei ole rikos, päinvastoin, ja kun se kuuluu aikaan, jolloin et vielä seurustellut tulevan vaimosi kanssa, se on sinun yksityisasiasi, josta et ole tilivelvollinen. Siittiöistäsi alkuun lähtenyt lapsi/lapset ei ole perillisesi eikä vaikuta avioliitossasi syntyneiden lasten asemaan millään tavoin.
En kertoisi, teidän perhe on ihan oma perheensä. Mukavaa raskautta vaimollesi ja hyvää elämää! :) Vaikutat kunnolliselta mieheltä.
Hyviä hetkiä sukurutsa-lastenlapsien kanssa joilla kehitysvammoja sen takia. :)
Odota rauhassa. Teille voi tulla ero, ja voit miettiä asioita silloin uudestaan..
Itse en kestäisi koko touhuu
En vaan kestäisi...
Omien lasten sisaruksia jossain....(*_*)
Olisin ylpeä miehestä, joka valmis auttamaan noin isossa jutussa lapsettomuudesta kärsiviä. Hieno juttu!