Onko keltään hävinnyt jotain ihmeellisesti? Multa hävisi eilen työhanskat aivan mystisesti
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Multa on jatkuvasti jotain kateissa. Mutta ne löytyy kyllä, aika usein sieltä missä niiden pitikin olla. Vaan jostain syystä en heti nähnyt. Muutama merkitty työvuoro tunteineen on kadonnut kännyn kalenterista aika mystisesti. Niitä en ole löytänyt.
Ja sitten on tuo aika. Sekin vaan on yhtäkkiä hukkunut jonnekin. Just oli juhannus ja joulu, ja taas kohta. Just oli aamu ja taas pitää mennä nukkumaan. Mihin se aika katoaa?
Luulen että hanskatkin jostain yllättäen löytyy
Älä hyvä nainen vielä mene nukkumaan, vai meinaatko herätä neljältä aamuyöllä?
En, vaan puoli kolmelta ;) Aamulla ehtii vaikka mitä ennen töihin/kouluun lähtöä, kun on reipas :D
Alan ymmärtää, miksi olet sinkku..
Mikä tuossa on vikaa? Itse teen useinkin sitä, että menen jo 7 aikaan illalla nukkumaan ja herään aamuyöstä. Mikäs sen parempaa ja mikä estää? Paljon kivempi se on herätä luonnostaan eikä kellon kirkunaan. Ja juoda parin tunnin aamukaffet kaikessa rauhassa ennen töihinmenoa. Tää on sitä sinkkuudesta nauttimista, voi tehä mitä lystää.
Näinpä :) Voi tehdä ihan mitä ja miten itse haluaa. Jos haluaa, voi nukkua rauhassa koko päivän, tai vaikka valvoa koko yön. Kukaan ei häiriinnyt eikä häiritse.
Parasta on aamulenkillä, kun aurinko vasta alkaa nousemaan... Lähtö pimeällä, takaisin valoisalla. Se on osa elämän parhaista paloista.
Luulen että yöntimo asialla
Ei oo timoja näkynyt
Johonkin ne vuodet tuntuu häviävän, yksi kerrallaan.
Kokemus vaan lisääntyy
Pääasiassa huonot kokemukset lisääntyvät ja saa tietoa koko ajan enemmän sellaisista asioista, joista ei olisi ikinä halunnutkaan tietää mitään.
No joo. Mutta toisaalta se myös lisää sitä asennetta, että oppii arvostamaan aitoja asioita ja kaikki nuoruuden pinnallisuus karsiutuu pois.
Kaikki henkilöautoa pienemmät esineet on aika usein kadoksissa. Mutta ei siinä ole sinänsä mystiikkaa, koska en vain muista mihin olen ne viimeksi jättänyt.
Multa hukkuu kyllä autokin kaupan parkkipaikalle... :-/
Sama vika, joskus luulin et auto varastettu, olikin vaan toisessa paikassa missä muistin
Jotkut parkkitalot on kavalia: sinne ajaa sisään ja muistaa hyvin että rampista yksi kerros ylöspäin ja sitten siinä pohjoisseinällä melkein keskellä. Sitten kävelee ulos ja muistaa että ehkä kolmet portaat alaspäin. Ja sitten takaisin tullessa tuleekin kävellen toisesta ovesta joka onkin kerrosta alempana ja ylempänä ja jumalauta siinä missä auton pitäisi olla on vaan joku ooppeli ja nissani ja niiden välissä kolme ruutua tyhjää.
Olin kerran jo soittamassa poliisille, kunnes onneksi muistin että olin vuokra-autolla liikeellä, kun omani oli huollossa. Auts.
Sitten ne ihan saman väriset saman vuosimallin autot jotka on kanssa aika pahoja jos ne on melkein viereisessä ruudussa tai viereisessä rivissä. Kun eihän se oma avain sovi niihin. Keskuslukitus voi pelastaa nololta tilanteelta.
Tuollastakin on muistaakseni joskus käynyt
Vielä nolompia tilanteita voi tulla, jos avain sattuukin sopimaan. Joskus niin kuulemma kävi ainakin vanhoissa japseissa, että likaantuessaan ja kuluessaan ne kävivät toisiin saman mallin autoihin.
Jossain kesätapahtumassa kun syöt vähän pannulla ja aurigossa paahtunutta pyttipannua niin se alkaa kiertämään mahassa yhdessä huoltoaseman aamulla pitkään seisseen kahvin kanssa. Tekisi mieli vähän päästellä pahaa ilmaa ulos, mutta kun kadulla kulkee koko ajan ihmisiä samaan tahtiin ja eri tahtiin ja vastaan, niin ei sitä oikein kehtaa. Mutta onneksi on auto parkissa viereisessä korttelissa, joten sinne. Reipasta kävelyä autolle, ovi auki, kuskin pukille ja olon helpotus. Ja siinä vaiheessa sitten huomaat, että takapenkillä istuu ihan vieraita kersoja ja yksi vielä turvaistuimessa jota sinulla ei ole.
Eikä ole tapahtunut itselle, koska en ole mikään jännämies.
:,D
Sama täällä toisinaan. Nyt olen ottanut tavaksi aina katsoa autosta noustessa, että missä rivissä se on ja painan sen mieleeni. Mutta jos on kiire ja stressaantunut ja sitten kaupassa tulee tuttuja vastaan ja mielenkiinoitsia asioista, joihin hetkeksi syventyy, niin parkkipaikalle palatessa iskee melkein paniikki: missähän se tällä kertaa olikaan ja tajuaako nyt kaikkki kun kävelen nää kassi kädessä rivejä pitkin, että taas on auto hukassa..
Pöydänjalat kateissa. Ei edes ole vitsi.
Naapuriskuugessa roikkui yksi ainoa työhanska puun oksalla.
Ja jonkun pikkarit.
Aika outo yhdistelmä
Joskus häviää vähän tärkeempääkin tavaraa mut toistaseks ne on aina löytyny jostain jälkeenpäin. Olen yrittänyt läksyttää tavaroita että pysysivät siellä missä niiden paikat on mut eivät ne usko mua.
Olen varmaankin liian ruma tai liian lyhyt.
Jostain syystä tavarat ja kaikki kodin asiat näyttää tottelevan naisia paremmin kuin mua. Noitavoimiako niillä on?
Aika usein tietokoneohjelma joka simuloi tätä todellisuutta, unohtaa jonkin esineen, vaikka nimenomaisesti olen katsonut, että esine on tietyllä paikalla. Sitten jälkikäteen on ilmestynyt samaan paikkaan, vaikka juuri äsken ei siinä ollut. Ilmeisesti ohjelma korjaa itseään ja huomaa virheensä, että palauttaa kadonneet esineet sitten paikalleen.
Tavarat on kaikki tallessa, mutta itseni kanssa olen koko ajan hukassa. Siihenkin tottuu.
Sinun pitää vaan löytää itsesi
Taitaa mennä loppuelämä etsiessä. Mikäpä siinä, ihan mukavaa hommaa.
Joo se on kyl kumma ku illall menee sänkyy muijan kaa ja aamull herää yksin vuoteelt. Minne lie häviävät yön aikana. :D
Muijas lähtee varmaan aamulla töihin
Tavarat ei ole elämässä tärkeitä. Voispa vaihtaa kaikki tavarat vaikka rakkauteen.
Multa taas hävisi työhalut viikonlopun aikana. Menen huomenna ruinaamaan saikkua.
Multa hävis elämä. 8-0
Sinkut palstalle tekemäni aloitus feministien viimeisimmistä saavutuksista verottomien tamponien suhteen hävisi mystisesti.