Työskenteen kunnassa ja työaikamuoto on jaksotyö. Jaksot kolme viikkoa.
Millaiset mahdollisuudet minulla on vaatia listantekijää suunnittelemaan sellaiset työvuorot, jotka tukisivat työssä jaksamistani kun ikä alkaa lähestyä kuuttakymmentä? Onko kaksi vapaapäivää viikossa liikaa vaadittu ja mahdoton toteuttaa? Tai toivomus maksimissaan viiden päivän työputkesta?
Tarkoitus kuitenkin olisi vielä jaksaa tehdä 100% työtunnit. Onko osatyökyvyttömyyseläke ainoa vaihtoehto keventää työtaakka, se kuitenkaan ei liene työnantajalle se paras vaihtoehto. Ammattiliiton luottamusmiehellä ei ollut muuta vastausta kuin neuvoltella asiasta listantekijän kanssa, joka kuitenkin levittelee käsiään ja kertoo et ei ole mahdollista eli ei voida järjestää.
Millaiset mahdollisuudet minulla on vaatia listantekijää suunnittelemaan sellaiset työvuorot, jotka tukisivat työssä jaksamistani kun ikä alkaa lähestyä kuuttakymmentä? Onko kaksi vapaapäivää viikossa liikaa vaadittu ja mahdoton toteuttaa? Tai toivomus maksimissaan viiden päivän työputkesta?
Tarkoitus kuitenkin olisi vielä jaksaa tehdä 100% työtunnit. Onko osatyökyvyttömyyseläke ainoa vaihtoehto keventää työtaakka, se kuitenkaan ei liene työnantajalle se paras vaihtoehto. Ammattiliiton luottamusmiehellä ei ollut muuta vastausta kuin neuvoltella asiasta listantekijän kanssa, joka kuitenkin levittelee käsiään ja kertoo et ei ole mahdollista eli ei voida järjestää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kysele työsuojeluvaltuutulta hänen arvioita teidän osaston työvuorosuunnittelusta, että onko se sellaista kuin kunnassa muualla vai jotenkin huonompaa. Kysy onko kunnassa päätetty toimenpiteistä työssäjaksamisen parantamiseksi ja työurien pidentämiseksi ja tehdäänkö niitä. http://www.kuntatyonantajat.fi/fi/tyoelaman-kehittaminen/tyohyvinvointi/jatkaminen/Sivut/default.aspx
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Otankin seuraavaksi yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun ja työterveyshuoltoon, sillä jotain oman työssäjaksamisen eteen on nyt tehtävä.
Meidän naisvaltaisessa yksikössä on kolmivuorotyö ja usein hyvinkin hektistä fyysistä työtä. Keski-ikä päälle 50.
Ongelmaksemme on muodostunut nämä kuudenkympin iässä olevat "työrajoitteiset", jotka tarvitsevat kevyempiä vuoroja/viikkoja. Yötyön jälkeen on marmatusta seuraavat viikot ja hektisen iltavuoron jälkeen työkaveri on läpeensä puhki, kun saa tehdä kaverinkin työt omien lisäksi. Työkaveri lepuuttelee vuoroin hermojaan jutellen mukavia puhelimessa ja niveliään istuen tv katsellen.
Samoin aamuvuoroissa toiset joutuu tekemään työrajoitteisten hommia.
Yhtiössä on yksiköitä, joissa voi tehdä joko istumatyötä ja/ tai kevyellä liikkumisella olevaa työtä. Kummassakin löytyy joko pelkkää arki aamua tai halujen mukaan kevyttä iltaa klo 19 asti.
mutta kun ei kelpaa ei sitten millään, muiden vain täytyy jaksaa, ymmärtää ja kuunnella.
Niin se vaan menee, kun eläkeikiä nostetaan ja työntekijöitä ei ole riittävästi! Tilanteelle ei kukaan voi mitään. Täytyy vaan kaikkien vuorollaan kärvistellä ja sitten reporankana eläkkeelle jäädä, jos ei tuoni seisovilta jaloilta korjaa.
Meidän työpaikassa ongelmana on nämä kolmenkympin kahta puolta olevat pissikset joita ei työnteko biletysjuttujen kertaamisen lomassa juurikaan kiinnosta. Vanhat ja kokeneet joutuvat olemaan kaikki juhlapyhät töissä kun tarvitaan kokenutta ja vastuullista väkeä työvuoroihin.
Luonto järjesti sitten pidemmän kesäloman syövän muodossa.
kommenttisi on asiaton.
Kyseenalaistatko kirjoittajan kokemuksen?
kokemusta en, mutta että pissikset oikein? Nimittely ei ole koskaan asiallista.
Ehkä olet väärällä alalla jos et fyysisesti ja henkisesti jaksa. Toisaalta, tuskin kukaan on sinua pakottanut tuolle alalle. Joten vastuu on ihan itselläsi. Näin jälkiviisaasti sanoen, olisit valinnut itsellesi toisenlaisen ammatin, toisenlaisen koulutuksen, paremmat työolot, kevyemmät työvuorot jne. Pitkälti siis ammatinvalintakysymys.
Jos vapaa-aikaa kadehdit, voithan aina heittäytyä työttömäksi tai opiskella aikuisiällä paremman ammatin.
No voi hyvänen aika sentäs. Kirjoituksesiko on vastaus työelämän pahoinvointiin ja siinäkö on konstisi vaikuttaa siihen että ihmiset pysyisivät työelämässä pidempään. Mikä on vastauksesi neljäkymmentä vuotta alalla olleelle ja tämän työn kehityksen nähneelle. Olisit valinnut paremmin kaikki, jälkiviisautta todella :D.
Eikös näissä asioissa työnantajan rooli ole keskeine? Ja massa on työttömiä palkattavaksi.
Yksityinen sektori, suoritusperustetyö, ja ihan muuten kiva mutta narskunsorttinen, ja vielä hidas kuusikymmentä ylittänyt työtoverina.
Ehkä se menee, jos asiakas tämmöisestä maksaa. Kaikki vaan eivät maksa, ja nuorempi saa ne kaikki kateuden ryöpyt. sekä muuten asiattomat puuttumiset, kun rajoitteinen puuttuu jopa yksityiselämään. Törkeintä jos läheisen kuoltua päättäisi milloin hänelle sopisi asioidenhoidon ajankohdat. Loppusuoralla... onkin minä jo yli viisi vuotta ihmetellyt sitä miten yksin tehden, kahdestaan, niin eri asiakasajat.
Kun seuraa hetken, ymmärtää. Toinen aloittaa työt- konkreettisesti. Toisella menee...
Sitten sitä jo kinataankin joskus.
Motivaatio epäammattimaisessa hitailukulttuurissa on joskus... alempana, mutta- jonkun se aika on paikattava.
Joskus ihan vaihdettiin työparina hommiakin, kun ehdotin. Ei muuttunut..
Ei tuota voi listantekijältä vaatia. Ainoa keino on saada työterveydestä sellaiset tutkimukset ja paperit, että sinun työolojasi aletaan sopeuttaa kykyihisi.
Listantekijän on kuitenkin huomioitava kaikki työntekijät tasapuolisesti ja työaikalakeja ja työpaikan työaikoja noudattaen.
Sinä vaadit oman työkykyäsi koskevan arvion perusteella listantekijää sopeuttamaan kaikkien listaa sinun arviosi mukaan. Ei käy. Pitää ollä työterveydestä tutkimukset, mahdollisesti myös erikoissairaanhoidon lääkäreiden arviot työkyvystäsi, ja yhteistyössä työnantajan, sinun ja työterveyden kanssa sitten tarvittaessa ruvetaan hakemaan sinun työkykysi mukaisia työjärjestelyjä sinulle... tässä vain on sekin vaara, että niitä järjestelyjä ei pystytä toteuttamaan....