Yritän kertoa yksityiskohtaisesti, mutta lyhyesti ongelman.
2013 Lokakuussa olimme ystävieni kanssa juomassa, tapasin naisen sinä iltana. Hän liftasi kyytiä, pysähdyimme ja veimme hänet kotiin. Sain tytön puhelinnumeron ja aloimme viestittelemään. Pyysin häntä samana iltana minun ja ystävieni kanssa baariin. Eipä tyttö suostunut. :D Sovimme kuitenkin seuraavana päivänä näkevämme uudestaan ja aloimme tapailemaan. Luulin tytön olevan 20 kuten oli väittänyt. Todellisuudessa muutaman viikon päästä hän kertoi että on 17vuotta. Minä olin 25. Jatkoimme silti tapailua, olin kerennyt tyttöön jo rakastumaan.
Seurustelimme 2 vuotta. Naiseni tuli raskaaksi, mutta sai keskenmenon.. Olimme kauan surullisia, sitten alkoi riitely.. Miltei päivittäinen riitely.. Miltein KAIKESTA.. Riidoista alkoi tulla väkivaltaisia ja todella julmia.. Myönnän että olemme molemmat käyneet toistemme päälle.. En enään jaksanut, joten muutin yhteisestä kodistamme pois. Ei ollut kyse siitä ettenkö naistani olisi rakastanut mutta ne riidat.. Meille oli syntynyt viha-rakkaus suhde.. Enkä halunnut sitä.
Erosimme 2015 Kesäkuussa. Aloin tapailemaan toista naista. Ja exä tapaili toista miestä. Exäni alkoi soittelemaan perääni kännissä vihaisia puheluita.. Jopa murtautui asuntooni.
Emme tavanneet saatika jutelleet muutamaan kuukauteen yhtään. Kunnes aloimme taas pitämään yhteyttä Exäni kanssa, tapasimmekin useaan otteeseen ja rakastelimme. Kerroin hänelle aina kuinka paljon häntä rakastankaa, ihmettelin usein että kuinka meistä tuli sellaisia hirviöitä toisillemme.. Satutimme tietoisesti toisiamme..
Exäni olisi halunnut palata minun kanssa yhteen mutta minä en. En jaksanut enää niitä riitoja vaikka kuinka paljon välitin hänestä. En halunnut olla sellainen ihminen jollaisen exäni minusta sai esiin..
Nykyiseni sai tietää että tapailin satunnaisesti exäni kanssa. Suuttui tietenkin (ymmärrettävää). Aloimme nykyisen kanssa riitelemään myös. Useimmiten exästäni. Hän ei silti koskaan pyytänyt ettenkö exääni tapaisi. Emmehän me kuitenkaan seurustelleet vaan olimme ns. Vain. Aloin ikävöimään exääni paljon. Olin hänestä mustasukkainen mutta en sitä kenellekään näyttänyt kovin suorasti..
Nykyiseni kanssa yhtenä päivänä sovimme että minä ja hän, meistä ei milloinkaan voi tulla mitään sillä minulla ja exälläni oli vielä selvittämättömiä asioita. Nykyisenkin taisi tietää että rakastan exääni vielä ja kaipasin häntä. Sen jälkeen emme tavanneet enään nykyisen kanssa..
Olin hetken aikaa yksin.. Kunnes näin Exäni uudestaan.. Sain kuulla että hän oli tapaillut minun parasta ystävääni.... Mutta silti... Silti minä halusin hänet takaisin, hän oli niin erilainen kuin kesällä, tuntui kuin hän olisi muuttunut jotenkin. Mukavemmaksi ja sellaiseksi samanlaiseksi kuin oli ennen meidän riitoja. Vuonna 2013 ja 2014.
Mutta voisiko mikään enään toimia tämän jälkeen?
Nyt minä ja exäni joka on myös nykyiseni, aloimme Tammikuussa 2016 seurustelemaan uudestaan. On ihmeellistä kuinka voin kaiken jälkeenkin rakastaa exääni aina vain enemmän ja enemmän. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin kunnes... dins dins.. Olin mennyt aivan pääjäässä laittamaan kesäheilalleni viestin jossa luki "Ikävä on".. En muistanut aamulla tuota viestiä mutta naiseni oli sen lukenut puhelimestani.. Minä en ikävöi kesäheilaani eikä minulla ole häntä kohtaan ollut vahvoja tunteita koskaan. Eikä ole vieläkään. Nyt naiseni muistuttaa ja kyseenalaistaa rakkauttani häneen tuon viestin takia.. Kuinka saan hänet uskomaan että minulle ei ole tunteita kesäheilaani kohtaa? Olin kesällä muutenkin yksinäinen en halunnut olla yksin enkä pystynyt olla riitojen takia rakastamani naisen kanssa.
Olen yrittänyt ja yrittänyt selittää tätä viestiä ja koko kesää naiselle mutta hän ei tajua.. Miten ihmeessä saan hänet uskomaan etten halua ketään toista?
En ymmärrä miksi naiseni ei tajua.. Sillä jos haluaisin kesäheilani takaisin yrittäisin kyllä selvittää asiat hänen kanssa enkä naiseni..
2013 Lokakuussa olimme ystävieni kanssa juomassa, tapasin naisen sinä iltana. Hän liftasi kyytiä, pysähdyimme ja veimme hänet kotiin. Sain tytön puhelinnumeron ja aloimme viestittelemään. Pyysin häntä samana iltana minun ja ystävieni kanssa baariin. Eipä tyttö suostunut. :D Sovimme kuitenkin seuraavana päivänä näkevämme uudestaan ja aloimme tapailemaan. Luulin tytön olevan 20 kuten oli väittänyt. Todellisuudessa muutaman viikon päästä hän kertoi että on 17vuotta. Minä olin 25. Jatkoimme silti tapailua, olin kerennyt tyttöön jo rakastumaan.
Seurustelimme 2 vuotta. Naiseni tuli raskaaksi, mutta sai keskenmenon.. Olimme kauan surullisia, sitten alkoi riitely.. Miltei päivittäinen riitely.. Miltein KAIKESTA.. Riidoista alkoi tulla väkivaltaisia ja todella julmia.. Myönnän että olemme molemmat käyneet toistemme päälle.. En enään jaksanut, joten muutin yhteisestä kodistamme pois. Ei ollut kyse siitä ettenkö naistani olisi rakastanut mutta ne riidat.. Meille oli syntynyt viha-rakkaus suhde.. Enkä halunnut sitä.
Erosimme 2015 Kesäkuussa. Aloin tapailemaan toista naista. Ja exä tapaili toista miestä. Exäni alkoi soittelemaan perääni kännissä vihaisia puheluita.. Jopa murtautui asuntooni.
Emme tavanneet saatika jutelleet muutamaan kuukauteen yhtään. Kunnes aloimme taas pitämään yhteyttä Exäni kanssa, tapasimmekin useaan otteeseen ja rakastelimme. Kerroin hänelle aina kuinka paljon häntä rakastankaa, ihmettelin usein että kuinka meistä tuli sellaisia hirviöitä toisillemme.. Satutimme tietoisesti toisiamme..
Exäni olisi halunnut palata minun kanssa yhteen mutta minä en. En jaksanut enää niitä riitoja vaikka kuinka paljon välitin hänestä. En halunnut olla sellainen ihminen jollaisen exäni minusta sai esiin..
Nykyiseni sai tietää että tapailin satunnaisesti exäni kanssa. Suuttui tietenkin (ymmärrettävää). Aloimme nykyisen kanssa riitelemään myös. Useimmiten exästäni. Hän ei silti koskaan pyytänyt ettenkö exääni tapaisi. Emmehän me kuitenkaan seurustelleet vaan olimme ns. Vain. Aloin ikävöimään exääni paljon. Olin hänestä mustasukkainen mutta en sitä kenellekään näyttänyt kovin suorasti..
Nykyiseni kanssa yhtenä päivänä sovimme että minä ja hän, meistä ei milloinkaan voi tulla mitään sillä minulla ja exälläni oli vielä selvittämättömiä asioita. Nykyisenkin taisi tietää että rakastan exääni vielä ja kaipasin häntä. Sen jälkeen emme tavanneet enään nykyisen kanssa..
Olin hetken aikaa yksin.. Kunnes näin Exäni uudestaan.. Sain kuulla että hän oli tapaillut minun parasta ystävääni.... Mutta silti... Silti minä halusin hänet takaisin, hän oli niin erilainen kuin kesällä, tuntui kuin hän olisi muuttunut jotenkin. Mukavemmaksi ja sellaiseksi samanlaiseksi kuin oli ennen meidän riitoja. Vuonna 2013 ja 2014.
Mutta voisiko mikään enään toimia tämän jälkeen?
Nyt minä ja exäni joka on myös nykyiseni, aloimme Tammikuussa 2016 seurustelemaan uudestaan. On ihmeellistä kuinka voin kaiken jälkeenkin rakastaa exääni aina vain enemmän ja enemmän. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin kunnes... dins dins.. Olin mennyt aivan pääjäässä laittamaan kesäheilalleni viestin jossa luki "Ikävä on".. En muistanut aamulla tuota viestiä mutta naiseni oli sen lukenut puhelimestani.. Minä en ikävöi kesäheilaani eikä minulla ole häntä kohtaan ollut vahvoja tunteita koskaan. Eikä ole vieläkään. Nyt naiseni muistuttaa ja kyseenalaistaa rakkauttani häneen tuon viestin takia.. Kuinka saan hänet uskomaan että minulle ei ole tunteita kesäheilaani kohtaa? Olin kesällä muutenkin yksinäinen en halunnut olla yksin enkä pystynyt olla riitojen takia rakastamani naisen kanssa.
Olen yrittänyt ja yrittänyt selittää tätä viestiä ja koko kesää naiselle mutta hän ei tajua.. Miten ihmeessä saan hänet uskomaan etten halua ketään toista?
En ymmärrä miksi naiseni ei tajua.. Sillä jos haluaisin kesäheilani takaisin yrittäisin kyllä selvittää asiat hänen kanssa enkä naiseni..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rakastat naistasi nähtävästi. Paljon.
Tuo ei ole rakkautta, vaan riippuvuussuhde. Kasvakaa aikuisiksi. Ei teidän suhteella ole tulevaisuutta.
Itse elin 8 vuotta sekalaisessa suhteessa, jossa oli mustasukkaisuutta, molempien mokia jne. Mukamas kovaa rakkautta... Lapsikin saatiin. Kun lopulta tajusimme pistää suhteen lopullisesti loppuun, alkoi eheytyminen. Voi että miten upeaa on tänä päivänä elää rakastavassa ja tasapainoisessa suhteessa nykyisen mieheni kanssa! Exästä olen täysin yli.
On helppoa loukata toisen ihmisen tunteita, ja erityisen helppoa se on silloin, kun kyseessä on ns. rakkaussuhde eli suurten tunteiden ja draaman näyttämö. Sen saa kaaokseen kyllä vähemmälläkin säheltämisellä.
Luottamus rakennetaan ennen kaikkea vastuun kantamisen kautta. Pienin ja suurin teoin ja sanoin, joista ei horjuta. Jokainen horjahdus tekee aina vain vaikeammaksi korjata rikkoutunutta luottamusta. Ja ilman luottamusta ei ole aitoja tunteitakaan. Ilman luottamusta on vain epäluottamus, menettämisen jatkuva pelko ja epäilys, se kumppanin kännykän tarkastaminen ja "kesäheiloille" viestittely, vaikkei niitä kohtaan muka tunneta mitään.
Ilman vastuunkantamisen jaloa taitoa parisuhdekin on pelkkää leikkiä, jossa riitoja ja jopa keskenmenojakaan ei uskalleta käsitellä loppuun asti ja jossa kumppanin oletetaan kykenevän antamaan anteeksi mitä vain, jotta uusilta riidoilta vältyttäisiin, jne.
Paljon on teillä vielä opittavaa, ennen kuin teistä tulee mitään kestävämpää. Tekee mieli sanoa vielä, että pitäkää nyt edes huolta siitä ehkäisystä, ettei teistä tule sentään vanhempia jo ennen kuin te olette oppineet kantamaan vastuuta edes itsestänne.
Vaikeita asioita.. Riitely satuttaa ihmisiä. Ymmärrän. Miksi kummassa täytyy riidellä ihmisen kanssa josta välittää ja jota rakastaa?
Tollasiahan ne sinkut on, jakojäännöksiä.
todellakin, kasvakaa ja aikuistukaa kumpikin erillänne ja yksin!
Vaikka olettekin sukukypsiä ja hormoonit pelaa, henkisellä tasolla olette täysin raakileita. Te täydellisen tarpeettomasti satutatte itseänne ja toista.
Laske tytto menemään ja ole ilman naisia kunnes opit tuntemaan itseäsi enemmän.
Kumpikin: pysykää erossa VIINASTA. Se näyttää tekevän kummastakin aivan sekopään!