Tarina jonka uskaltaa kertoa vain anona.

huonovuosi2011 kirjoitti:

Tämä on tarina omasta elämästäni, jota en ole uskaltanut kertoa. Totuus. Vuonna 2011 menetin neitsyyteni vuoden vanhemmalle pojalle ollessani kuudennella luokalla. Luulin, että olin todella rakastunut ja olisimme loppuelämämme yhdessä. No. Ei todellakaan oltu. Hän oli väkivaltainen ja joskus jopa hakkasi päätäni lattiaan, koska olin lähdössä kotia syömään ja en ollut vielä antanut hänelle. Hän uhkaili mattopiiskalla ns.leikillä, mutta se oikeasti pelotti. Olin myös saanut häneltä paljon vaikutteita ja poltin tupakkaa ja olin mukana ns.kovassa jengissä. Sen kautta olen päässyt tutustumaan paljon ihmisiin jotka ovat nykyisin suoraan sanottuna narkkareita. Olin niin sokea, että tajusin vasta myöhemmin suhteen loputtua, ettei minua kohdeltu hyvin ja suhteen EI pitäisi olla sellainen.

Nyt tästä on jo aikaa viitisen vuotta ja en enään mieti asiaa, mutta nyt tämä kyseinen henkilö seurustelee parhaan kaverini kanssa. Hän tietää mitä tämä on tehnyt minulle, mutta hän on muka muuttunut. Se että hän on minun entinen poikakaveri ei ole väliä, mutta se että joudun miettimään mitä parhaalle kaverilleni käy on eri asia. Nyt hän on jo alkanut ryyppäämään ja arvosanat on tippunut 9:stä 4:seen. Ei tosiaankaan hyvä alku.

Mutta tässä on vain murto-osa tarinasta jonka ajattelin jakaa, mutta ehkä jätän tämän vielä tähän. Vaikka tämän piti olla vain kokemus, tästä tulikin kysymys. Kerro. Mitä minun pitäisi tehdä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä