Mitä tehdä , kun pitkässä liitossa kuollut ja tunteet kuopattu, sietokyky koetuksella ja kaikki puolisossa herättää vain vastenmilisyyttä. Olen lakannut yrittämästä koskapa hänkään ei halua kommunikoida asiatasolla eikä tee mitään toiveitteni mukaan.
Siispä kohdalle osui aikuinen kiltti mies ,joka vastaa kaikkeen mitä kaipaan.
Miten saan sanottua lapsille ja läheisille , etten enää jaksa olla tässä liitossa.
Haluan olla uskollinen tämän loppuajan hänelle, jota kaipaan ja rakastan.
Siispä kohdalle osui aikuinen kiltti mies ,joka vastaa kaikkeen mitä kaipaan.
Miten saan sanottua lapsille ja läheisille , etten enää jaksa olla tässä liitossa.
Haluan olla uskollinen tämän loppuajan hänelle, jota kaipaan ja rakastan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
tee niinkuin parhaaksi näet ja jos toinen puoliso ei halua korjata asioita tai mitään muutakaan niin eroat ja se siitä mutta älä muuta yhteen uuden kanssa ainakaa heti vaan vasta vaikka vuoden päästä.
Vanhemmillani oli samanlainen tilanne aikoinaan, itse olin silloin jo aikuinen. Kun toinen heistä vihdoin päätti lähteä, oli se valtavan helpottavaa kun loppui se jatkuva painostavan kireä tunnelma ja molemmat osapuolet pääsivät elämään sellaista elämää kuin haluavat. Molemmat ovat tahoillaan elämäänsä tyytyväisiä, lähtijä elää onnellisena yksin ja "jätetty" seurustelee itselleen huomattavasti sopivamman kumppanin kanssa.
Pettämistilanteessa valehtelu loukkaa, olkoon liittonne miten huono tahansa, joten reilu teko tulevaa exää kohtaan olisi erota. Itse puolestani olen vasta eronnut myös, ja syy oli, yllätys-yllätys, puolisoni salasuhde 20-nuorempaan naiseen.
Ei sun miehesi tarvitsekkaan hypätä sun toiveidesi ja halujesi mukaan. Oletko koskaan kysynyt, mitä miehesi oikeasti haluaa? Kunnioittanut ja arvostanut hänen toiveitaan?
Sä oot tyypillinen nainen. Et uskalla edes ottaa eroa puheeksi ennenkuin uusi suhde on valmiiksi taputeltu. Mikä pelottaa? Ootko ihan varma, että se sun salarakas huolii sut eroon jälkeen? Mikä se sellainen mies on, joka surutta panee varatun kanssa? Mun mielestä ei kovinkaan luotettava. Mutta ei se sulle sitten tule yllätyksenä, jos hän pettää sua jos nyt yhteen ikinä päädytte.
Vastaan arvioihin minun toiveista, että ne ovat yleensä turhia, miehen toiveet olen toteteuttanut yli 30 vuotta. Lapset olen huolehtinut yksin, asuntolainani, kodin ja paljon muuta. Tunnen itseni toivottoman typeräksi, pekuriksi. Vapaa mies odottaa minua, kuinka kauan?
Olen kanssasi samaa mieltä, että jos on parisuhteessa ja haluaa saada eron, niin siitä on itsekin kyllä uskallettava puhua miehen kanssa. Eihän omasta elämästäkään mitään tulisi, jos pitäisi aina odottaa, että joku toinen osapuoli tekee päätökset. Tietysti, jos parisuhde on kestänyt kauan, niin muut tekijät ja jo oma pärjääminen mietityttää. Mutta onhan niistä selvinnyt ennen sen parisuhteen alkuakin, miksei sen jälkeenkin.
Myönnetään, että me naiset (tai ainakin minä) katsellaan suhdetta salarakkaaseen hieman ruusunpunaisten lasien läpi. Ajatellaan, että ne salarakkaalta saadut hellyydet ja puheet ovat aina osoituksia rakastamisesta. Ei kannata aina niin luottaa siihen tai ainakin pitää osata suhtautua niihin hieman realistisemmin ja hieman epäillen.
Ihan kokemuksesta tiedän, kuinka kovaa on saada tajuta salarakkaan puheiden ja tekojen olleen vain siksi, että hän saisi minulta seksiä edelleenkin. Enkä etsisi sitä vaikka joltain toiselta mieheltä. Ja myös se, että salarakkaan kanssa kaikki oli hyvin siihen asti, kun olin liitossa toisen miehen kanssa ja minun & salarakkaan seksielämä toimi ja se oli jatkuvaa. Mutta sitten, kun aloitin juttelun hänen kanssaan siitä, josko alkaisin vain hänen kanssa kimppaan, niin totuus alkoi paljastumaan. Se toimintamalli ei tuntunut enää sopivan millään hänen senaikaiseen elämäntilanteeseensa. Ilmeisesti joitakin asioita pitää vain oppia ihan omatoimisesti kantapään kautta, että ymmärtäisi, että aina kaikki ei mene niinkuin Strömsössä.
Eiköhän ole enemmänkin miehelle tyypillistä että etsitään salarakas ennenkuin edes uskalletaan ajatella eroa. Mies pelkää yksinjääntiä ja yksin elämistä paljon enemmän kun nainen. Mitä kertoo treffipalstojen tarjonta. Sitä että puolet miehistä on varattu ja etsivät elämänsä naista vaikka vaimo ei tiedä edes jotain olevan pielessä. Mies ei osaa puhua että jokin mättää hänen mielestään suhteessa. Etsitään lohduttajaa muualta ja sitten itketään kun jäädään kiinni ja tuo uusi ei haluakaan oikeaa suhdetta. Säälittäviä.
Sellainen kokemusko sinulla on treffipalstoista, että vain puolet siellä olevista miehistä olisi varattuja. Luulin heitä olevan siellä valtaosa. Sinä taidat olla useinkin niillä treffipalstoilla, kun tunnut niin hyvin siellä olevan tarjonnan tietävän. Entä oletko havainnut, että kuinka paljon meistä niillä palstoilla olevista naisista on varattuja tai on sinkkuja?
Minä pidän noita treffipalstoja ihan huuhaana. Paljon helpommin saa seuraa livessä, kuin olemalla tyrkyllä jollain treffipalstalla. Tai no joo, jos on sen tyyppinen, että mielummin luo kontaktinsa jollain treffipalstan välituksellä kuin katsekontaktissa, niin ihan sama.
Stereotypioita. Kyllä vähän jokainen, joka on aikeissa vaihtaa oman puolisonsa toiseen, "katsastaa markkinoita". Paitsi sellaiset, joilla on aie alkaa iki-sinkuksi.
Miehet varmaankin testaavat omaa "markkina-arvoaan" toisen naisen kanssa ja jos jotain onnistaa, niin se touhu saattaa mennä pidemmälle kuin mies oli aiemmin ajatellutkaan. Näin minä sen olen ymmärtänyt. Tai voihan se jollain mennä toisellakin tapaa.
Voi olla valtaosa eli puolet ilmoittaa olevansa varattuja ja toinen puoli salaa sen. Minä vapaana voin olla tai olla olematta ja tarjonnan näkee aika äkkiä.
Parempi olisi kaikille jos tuon tarjonnan tarkastaa vasta kun entinen suhde on loppuun käsitelty. Vai onko se juuri sitä miehen pelkoa yksin jäännistä. :D
Tuo markkina-arvo on teinitouhua.
Miehethän ovat "ikuisia lapsia", joten ilmeisesti heille se heidän markkina-arvonsa testauttaminen on ihan sopivaa, sillä lapsihan se teinikin vielä on.
Niin, varmaankin se olisi parempi parisuhteessa ollessa, että sen tarjonnan tarkastaisi vasta kun suhde on loppu. Mutta ei se yleensä mene niin. Tuleehan sitä tarjontaa tarkisteltua muulloinkin. Enkä usko, että minä olen ainoa nainen, joka on saanut muiltakin kuin omalta mieheltään huomionosoituksia. Ja samalla ollut hyvin tietoinen siitä, että kysyntää on.
Kyllä, juuri näin. Lähes vastaavan kokenut.
Siis tuohon ylempään Coenichen kommenttiin oli vastaukseni.
Ne mies lapset on tajunneet niin kuin minäkin että parisuhteessa sen oman markkina-arvon testaaminen ja kehittäminen on hyvinkin fiksua ennen kuin tekee/harkitsee radikaalisia ratkaisuja.
Ei hyvässä parisuhteessa tarvitse testailla omaa markkina-arvoaan. Se on tarpeeksi hyvällä tasolla silloin, kun molempien yhteinen elämä on onnellista.
Sitä aletaan testailemaan yleensä vasta silloin, kun alkaa tulemaan niitä parisuhteen ongelmia ja ongelmien ratkaisumallit eivät ole toimivia. Tai tilanne on toisesta osapuolesta johtumattomista syistä johtuen muuttunut vaikeaksi tai mahdottomaksi ratkaista.
Tai ehkä se on hieman myös luonnekysymys, jos ei pysty ratkaisemaan omaa parisuhdeongelmaa oman puolisonsa kanssa. Vaan mielummin etsii tilapäisratkaisun sille kolmannen osapuolen avulla.
Niin, hyvä kysymys että onko se oma parisuhde hyvä. Sitä miettivät varmasti nekin kun hyvässä suhteessa elävät. Mutta joo kyllä mun mielestä miehen kannattaa testauttaa oma markkina-arvo ennen kuin lähtee vakaasta suhteesta. Se on vähän niin että kun sillä samalla tyylillä kuin 10v sitten pokattu oma muija niin ei välttämättä enää onnistu nykypäivän markkinnoilla. Näitä asioita en vaan viitti sanoa muualla kuin täällä, mutta moni kaveri vain roikkuu suhteessa koska pelkää ettei muutakaan saa. Sitten tehdään lapsi ja mennään naimisiin.
Onko se toinen mies varattu? Siinä rikkoutuu kaksi perhettä. Oletko varma, että hän huolii sut jos eroat? Onnea vaan matkaan.
Ota selvää tämän uuden rakkauden motiiveista ennen kun teet mitään. Eroa ensin ja paljasta tämä uusi rakkaus vasta kohtuullisen ajan päästä, jos näin päätät. Säätyy monelta pahamieli.
On typerää päästää itseään rakastumaan. Petossuhde on usein hyväksikäyttösuhde jommankumman osapuolen osalta.
Ei niistä tule mitään aviosuhteen kaltaisia huolettoman turvallisuuden linnakkeita, vaikka avioonkin menisitte. Menetät monia sellaisia asioita, joita et osaa arvostaa nyt. Niiden löytyminen js tasavertainen punnitseminen vaatisi irtioton suhteesta. Sen jälkeen jää vielä arvoitukseksi miten paljin petturikumppani on valmis sitoutumaan suhteeseen varsinkin jos hänellä on takanaan aviosuhde. Ihastus menee vanhemmalla iällä nopeammin ohi, varsinkin jos toive täyttyy. Toive ja totuus on eri asia.
Ulkopuolinen ihastuminen voi toimia myös siltana eteenpäin, silmät avaavansa kokemuksena. Ei kaikkien syvätason tavoite loppupeleissä ole rakentaa suhdetta sen "ihastuksen" kanssa, vaan irrottautua energiaa vievästä ja epätyydyttävästä suhteesta. Ei. Ole pakko uhrautua koko elämäänsä, jos on paska olla.
Ihastuminen on toiminut minulla siltana pois suosta, mahdollisuutena katsoa omaa tilannetta "ulkopuolelta", pääsynä pois uhrin asemasta. Vaikkapa mitään ei ole tapahtunut niin arvostan taas itseäni.
Nosta se laiska perseesi ylös ja tee asialle jotain. Joko eroat tai teet liittosi eteen sen verran että toimii. Katse peiliin vaan, olet itse osallistunut tuohon että tilanteesi on mitä on, sitä ei vieras mies pelasta. Voit toki kuvitella niin mutta tulet pettymään.
Minusta on outoa jopa, että mennään etsimään seksikumppania jos ollaan parisuhteessa.
Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että ensin pitää hoitaa se entinen suhde loppuun asti ja vasta eron jälkeen lähdetään uuden seuran hakuun. On valtava loukkaus mennä salasuhteeseen, sillä ns. salasuhdetta ei voi olla aina joku taho vuotaa sen ulos tavalla tai toisella ja aika usein sen tekee asianomainen itse käytöksellään. Kyllä puoliso aistii tällaiset jutut.
Ja mikä loukkaus tuo toiminta tullessaan ilmi, sillä niinhän siinä käy, että enää ei puolison kanssa mikään tunnu miltään, kun on luvattomilla alueilla liikkunut, ei se todellakaan puolisosta johdu, vaan pettäjästä, hänelle tuo ulkopuolinen ehkä juttelee muista asioista, eikä perhe ole painolastina. Kas vaan sekin loppuu, kun salaisuus tulee ilmi, jännitys on poissa ja nyt tämäkään ei enää tunnu miltään. Kannattaako särkeä kaikki, kun kaiken takana on oma tyhjyyden tunne, itsetunnon puutos ja usein myös vastuun kantamisen puuttuminen. Petollinen karkuri.
Ja se puoliso ei todellakaan ole ainut loukattu, omat lapsesi kärsivät lopun ikäänsä tuollaisesta sekä omat vanhempasi, loukkaat heitä syvimmin ja viet heiltä elämän, sen kun ymmärtäisitte, hoitaisitte sen eronkin ilman kolmansia, ilman salasuhteita ja petturuutta.
Vasta eron jälkeen olette vapaita etsimään uusia suhteita.
Olen mies, pitkä avoliitto takana mutta kumppani ei halua enää sitä yhtä tärkeää asiaa kanssani joten olen käyttänyt ulkopuolista tahoa ja helpotus on ollut huomattavaa. Silloin vielä kannattaa kun on terve...moraalin voi kuopata lähtöruutuun.
Voit erota ilman kumppanin suostumusta. Et uskalla?
Mitä luulet mistä johtuu, ettei vaimo halua? Millaista seksi sen toisen kanssa on, tyydyttävää, monimutkaista?