Joup. Sinkkuus tässä iässä onkin sitten ihan toinen juttu. Ymmärrän ton "tuskan" nuorilla kun on sellainen olo kelpaanko enää koskaan. Mutta hei pää pystyyn teillä on elämä edessä ja nuoren ehtymätön energia. Mutta mites nyt sitten meikäläiset.
Toinen rundi menossa. On kiärrätetty sekä itseään että muita, on muksuja maailmalla jne. Tukka vähän takana ja pesulautavatsa ihan pikkasen ruosteessa vaikka tallella. MUTTA Charmia ja elämänviisautta piisaa. Ei tarttee enää koheltaa talouskin jo vakaammalla pohjalla :)
MUTTA silti tuntuu siltä, että nyt se vasta vaikeeta on löytää seuraa. Discot ja keppulat ei just jaksa sytyttää. Töissä ja ympärillä kaikki "parhaat palat" on ajat sitten naimisissa. Mistä ihmeestä seuraa siis ?
Toinen rundi menossa. On kiärrätetty sekä itseään että muita, on muksuja maailmalla jne. Tukka vähän takana ja pesulautavatsa ihan pikkasen ruosteessa vaikka tallella. MUTTA Charmia ja elämänviisautta piisaa. Ei tarttee enää koheltaa talouskin jo vakaammalla pohjalla :)
MUTTA silti tuntuu siltä, että nyt se vasta vaikeeta on löytää seuraa. Discot ja keppulat ei just jaksa sytyttää. Töissä ja ympärillä kaikki "parhaat palat" on ajat sitten naimisissa. Mistä ihmeestä seuraa siis ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
todella tutttu tunne...ikään kuin heittäisi hukkaan hyviä päiviä...potentiaalia vielä vaikka mihin...mutta kukaan ei edes osaa kaivat...siis
liikenteeseen...mutta minne?
Ompas tuttu juttu,tää on ihan toivotonta.
Mies 51
PS.Eiköhän perusteta oma sinkku klubi,jos vaikka sitä kautta sitten
Oli tosi hyvä idea!Laitappa alulle,mutta laita pääsymaksuksi aitous.
siihen mahdolliseen klubiin! Meidän pitäisi keksiä keinot löytää paremmin toisemme. Ihmisen ei ole hyvä olla yksikään.
En puhu omasta kokemuksesta, koska olen itse nuari mutta vanhempieni toilailuja olen kyllä seuraillut.
Molemmat olivat erotessaan siinä viidenkympin tietämille, toinen yli ja toinen vähän alle. Äitini teki tietoisen valinnan ja on jatkanut jo useamman vuoden sitä linjaa, että on sinkku ja on tyytyväinen elämäänsä.
Miun isä taas löysi elämänsä ilon, vaikka on yli viidenkymmenen. Löysi sen syntymäpaikkakunnaltaan ja täytyypä sanua etten häntä niin onnellisena ole vuosiin nähnynnä. ja kaiken hyvän päälle miekin tulen tämän "äiipuoleni" kanssa toimeen, kun yhdessä nauramme samoille vitseille.
Että toivosta ei kannata luopua.. jos isänikin on valon löytänyt 20 vuoden jälkeen, niin miksei muukkin? :)
Yli 40 on oikein hyvä ikä hakea elämänkumppania! Niistä aiemmin mainituista naispuolisista loistopakkauksista moni alkaa vapautua "nuoruuden virheestään" juuri tässä iässä, kun lapset aikuistuvat.
Jotkut naiset valitsevat sitten sinkun elämän, mutta väittäisin kokemukseni ja monien naisten kanssa käymieni valaisevien keskustelujen perusteella että ne miehen kannalta kiinnostavimmat eli makuuhuoneaktiiviset (lue myös olohuone-, keittiö-, sauna-, sovituskoppi- jne. -aktiiviset) kauhistuvat ajatustakin pitkästä sinkkuudesta. Sinkuiksi jäävät siis ne, joiden kanssa viriilillä miehellä tulisi muutenkin ruumiillishengellisiä yhteensopivuusongelmia. Oikein menee siis.
Olen sitä mieltä, että seksipuoli kyllä alkaa kiinnostaa paatuneintakin vanhaapiikaa, ja hoituu ikäänkuin itsestään, jos suhde on muutoinkin antoisa. Probleema on usein siinä, että miehet painottavat nopeaa seksin hankintaa silloinkin, kun ovat liikkeellä "tositarkoituksella". En väitä etteikö yhden yön panojutusta saattaisi myöhemmin kehkeytyä Ihmissuhdettakin. Useimmilla miehillä (ehkä Repelläkin) seksi on päällimmäisenä mielessä ja siksi "heti petivalmiit" naiset kiehtovat heitä enemmän. Jos nainen ei heti tarraa miehen haaroihin, hänet tulkitaan frigidiksi. Nämä sinkkunaiset, jotka haluavat liukua suhteeseen naisenluontonsa mukaisesti eli hitaasti toisen (mahdollista) sielunelämää tutkaillen ja omaansa hänelle hamotellen, joutuvat usein kulkemaan yksin.
Jostain muistelen lukeneeni, että mies ja nainen tulevat suhteeseen eri teitä: mies näkee kiinnostavan naisen ja pyrkii terhakkaasti suoraan "asiaan" eli sänkyyn, kun taas nainen haluaa tutustua kumppaniehdokkaaseen ensin henkisenä ihmisolentona ja sitten vasta miehenä. Siksipä viisas mies ymmärtää "odottaa" naista ja vieläpä nauttii tästä. Näinä maailmanaikoina "luomuilu" ihmissuhteissa on kietämättä pirun vaikeaa! Niin paljon tehokkaampaa on vain hoitaa muodollisuudet pikaisesti pois eli ensin pikaesittely, sitten pikakänni ja eikun sänkyyn pikapanolle! Eri asia sitten, mitä siitä kukin saa irti.
Olen kuullut muutamankin tarinan eronneista naisista, jotka ovat oikein päättäneet olla enää ottamatta miestä riesakseen. Heitä - onneksi vähemmistöä - tarkoitin. Voi tietty olla, että monien heidänkin sydämiinsä on väylä ja sitten se sinkkuaate saa lentää.
On ikävää murjoa teorioitasi, mutta nykyinen naiseni on juuri sitä tyyppiä, joka halusi ensin rauhassa tutustua henkiseen maailmaani, siis sikäli kuin sitä oli, ja vasta siihen tykästyttyään "hän antoi kaikkensa" kuten Marja-Liisa Hämäläinen Sarajevossa. En todellakaan tarkoittanut tapaa ja nopeutta aloittaa suhde vaan perimmäistä eroottista orientoitumista ja tarvetta. Vaikea sanoa miten nautinnollista se "todennäköisen oikean" ihastumisen odottaminen sitten oli kun hätäisempääkin fiksua tarjokasta oli liikkeellä ja vieläpä hetkellisesti ylivoimaisin houkutuksin, mutta - loppu hyvin, kaikki kelvosti, ja käsittääkseni (heh) olemme aika onnellisia.
Kyse oli siis tutustumisesta netti-ilmoituksen perusteella, eli naamatusten tapaamisia ei ennen vuoteen (ja sovituskoppien ym.) iloja ollut kuin kaksi. Se henkinen tutustuminen sujui alkuun lukuisilla pitkillä meileillä ja aika monilla puheluilla.
Tuo nikkisi on muuten hankalan pitkä ja tavaramerkkinäsikin ajan mittaan epäkäytännöllinen...
PS. Äläpäs kerro mulle "paatuneimman vanhanpiian" suhtautumisista kovin syvällä rintaäänellä, voisin kertoa tarinaa siitä millaista on roikkua naisessa joka kerta kaikkiaan ei pysty *sitoutumaan* parisuhteeseen vaikka miesystävänsä seisoisi päällään ja laulaisi Hoosiannaa!
Hei tunteet on tärkeää naiselle, seksissäkin. Ei se ole kun uuden auton koeajo...
Ja moni nainen yllättyy, kun miehen laita voi olla samoin...
Kun olen nyt sinkkuna muutaman vuoden ollut niin luulen että parhaan naisen saa kun etenee hitaasti, siihen saa sitten laskea kuluvan näköjään vuosi tai pari, jotkin naiset on ihan lukossa surkean avioliiton jälkeen ja pelkäävät miestä, se luottamuksen voittaminen on haastava juttu, mutta ajan kanssa...
niin meihin poikiin kuin tyttöihinkin, että jos on syystä tai toisesta kehkeytynyt epäluottamus vastakkaiseen sukupuoleen, niin sitäpäs ei ihan hetkessä korjatakaan.
Hei"pojat"olemme menossa näköjään parempaan päin,olette oivaltaneet asian ytimen.Olemme kai kaikki saaneet joskus siipeemme,joten se tekee varovaiseksi.Mutta meidän kaikkien ptäisi vain uskaltaa olla joskus jopa"sinisilmäisiä"vaikka se,sittenkin sattuis.
Iltiksestä lainattu ;)
Vanhassa vara parempi!
Tuoreen tutkimuksen mukaan nelikymppiset naiset suhahtavat sänkyyn uuden partnerin kanssa huomattavasti vikkelämmin kuin parikymppiset. Harjoitus tekee mestarin! Kypsemmät naiset viittaavat yleensä kintaalla myös ehkäisylle ja lähes puolet heistä kellahtaa vaakasuoraan asentoon jo viiden ensimmäisen tapaamiskerran aikana.
Miehellä ei ole asiaan mitään sanomista. Häh?