Voi jehna. Mitenköhän tässä nyt näin pääsi käymään. Olen 3 ihanan tytön yh-äiti, sinkkuna ollut jo jonkin aikaa. Paras ystäväni, miespuolinen sellainen, on ollut mun tukena ja turvana tilanteessa kuin tilanteessa ja aina valmis auttamaan. Koskaan aikaisemmin en ole antanut itseni ajatella asioita yhtään minään muuna kuin ystävyys suhteena mutta nyt on pakko tunnustaa itselleni. Olen rakastumassa.. Mies on kauhean kiltti ja kunnollinen, uskova. Ulkonäöltään ei juuri minkään näköinen mutta se onkin ihan pikku juttu. Ajatusmaailma mielipiteet kaikki tämän miehen kovien välissä on jotain aivan uskomatonta. Me voidaan jutella asiasta kuin asiasta.. Tämä juttu on vain nyt sellainen jota olen yksinäni pyöritellyt mielessäni, enkä nyt oikein tiedä miten etenisin vai etenisinkö ollenkaan. Jos teitä on muitakin samassa tilanteessa, niin olisi mukava vaihtaa ajatuksia..
Uskova mies ja minä
Hämmentynyt
11948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älä hyvä ihminen ala uskovaisen kanssa ystävyyttä kummempaan suhteeseen! Siitä tulee ennenpitkää ongelmia ja pahan kerran. Vaali ystävyyttäänne, sillä se on arvokasta, mutta älä pilaa tilannetta rakastumalla.
Tämä on mielipide mieheltä, joka perusti perheen uskovaisen naisen kanssa ja joutui kokemaan karvaan pettymyksen tultuaan hylätyksi "tärkeämpien" asioiden tieltä.
Miten sä voit yhden tapauksen perusteella sanoa noin? Ihan kuin kaikki uskovaiset olisivat samanlaisia. Se nyt ei mitenkään pidä paikkaansa, toki he ovat inhimillisiä ihmisiä siinä missä muutkin, monessa asiassa ehkä yrittävät kuitenkin elää nuhteettomammin. Minun mielestäni ei ole kyllä mitään syytä painaa jarrua, kysyjä voi päin vastoin viimeinkin löytää jotain todella hienoa ja arvokasta elämäänsä.
Pakko tyytyä melko suppeaan otokseen, kun ei riitä rahat elatusmaksuihin laajemman kartoituksen tekemiseksi. Näkyy noita saman suuntaisia kokemuksia olevan toisillakin:(
Ja mulla on uskova nainen joka on nyt raskaana mutta minä en kelpaa kuin elatusmaksuja maksamaan kun tarttis löytää uskova mies...
mutta mieheni. En ole nähnyt mitään ongelmaa suhteessaamme. En pakota ketään uskomaan, en ystäviäni enkä miestäni. Usko on oma asia ja tulee jos on tullakseen.
Sen, että uskoo, pitäisi oikeastaan olla vain positiivinen asia ihmisessä. Olet varmaan tuntenut jo tämän parhaan ystäväsi kauan ja tiedät varmasti itsekin sanoa, että tulisiko siitä mitään. Mieti, onko hän tuputtanut sinulle omaa uskoaan.
Rakkautta ja voimia sinulle. Kuuntele sydäntäsi. Ystävyys on hyvä alusta rakkaudelle :)
Itse uskovana nuorena aviovaimona (mieheni myös uskova) haluaisin sivusta seuranneena kertoa, että ristariitaisuudet mielipiteissä ei uskovan ja uskovan välillä voivat pidemmän päälle käydä ylitsepääsemättömiksi... Voi olla että jossain vaiheessa jompikumpi haluaa alkaa muuttamaan toista ja näin on soppa valmis... Mielestäni sun ei kannata pilata hyvää ystävyyssuhdettanne. Kysyisinkin oletko rakastumassa häneen persoonana vai vain hänen mielipiteisiinsä siellä korvien välissä??
Samat on havainnot; jokseenkin poikkeuksetta uskovan ja ei uskovan välille muodostuu vastakkain asettelu, jossa toinen alkaa painostaa toista. Olen myös huomannut, että useimmiten se painostava osapuoli on nimenomaan uskova, joka pyrkii käännyttämään toisen oman ajatusmallinsa muottiin. Kerropas sinä uskovana, miksi niin on.
Onko ihan mahdoton hyväksyä ihmistä, joka näkee asiat toisin? Kokeeko uskovainen toisinajattelijan uhkana "oikeassa" olemiselleen?
Mietin ja pähkäilin vastausta kysymykseesi...
Se on vaan niin vaikea tilanne... Oma mielipiteeni on, että kyse on viimekädessä moraalieroista jotka poikkeavat usein jyrkästi toisistaan. Kun ihminen tulee ns. uskoon hän kokee elämässään täydellisen muutoksen ja alkaa elämään täysin uudella tavalla kieltäymyksineen kaikkineen... Jos rinnalla on ihminen jonka periaatteet ja elämäntavat ovat täysin erilaiset kaikkine vapauksineen on tilanne varsinkin uskovan osalta vaikea. Houkutukset tulevat liian lähelle... Ihmisen liha on heikko... miksi kiduttaa sitä tieten tahtoen?
Tuohon käännyttämiseen en lähtisi edes parisuhteessa... ketäänhän ei voi eikä saakkaan pakottaa mihinkään. Annan oman elämäni ja tapojeni puhua puolestaan. Mahdollisuuttahan muutokseen on hyvä pitää esillä tiettyyn rajaan saakka...
Siis olet löytänyt ihanan miehen, jonka kanssa sujuu tosi hyvin.
En kyllä nyt yhtään ymmärrä missä sulla on se ongelma??? Sekö että hän on uskova? Et kai ole tosissasi?
Ottaisitko mieluummin kaljaa kittaavan, örveltävän umpimielisen idiootin, kunhan hän vaan ei ole uskova?
En kyllä käsitä näitä nykynaisia. Kun hyvä mies löytyy, niin siitä etsitään etsimällä vikaa ja näytetään ovea. Sitten tavataan lähibaarissa joku täydellinen haaska, jonka kanssa mennään naimisiin kun se on niin ihanan villi ja vaarallisen näköinenkin.
Ajattele edes lastasi, äläkä päästä menemään aidosti hyvää miestä kun sellaisen olet löytänyt!
Jos tuomitset hänet hänen uskonsa perusteella, sehän on sama kuin tuomitsisit vaikka äidinkielen perusteella.
Se on kyllä totta, että siitä uskovien joukosta ainakin päällisin puolin pidenpään tuntematta löytyy enemmän niitä "hyviä miehiä", mutta totuus on se että suhteessa tulee olemaan paljon ongelmia tämän asian suhteen. Riippuu tietenkin paljon minkä sortin uskovainen on ja miten paljon on sitoutunut siihen uskontoonsa. "Pahimmat" tapaukset ovat niitä, jotka ovat syntyneet tähän uskontoryhmään. Tiedän sen sillä perusteella, jonka olen joutunut kokemaan erottuani n 30. vuoden jälkeen lahkosta, johon olen syntynyt.
Mikään asia maailmassa ei tule vaikuttamaan elämään yhtä radikaalisti. Ei sitä ollut lapsen syntymä, ei toisen kuolema, ei avioero. Mikäli tämä mies ei olisi valmis luopumaan uskostaan takiasi, todennäköisesti hän on valmis muokkaamaan mielipiteitäsi haluamaansa suuntaan, tai joka tapauksessa joudut monissa tilanteissa puolustamaan asemaasi eri uskoisena. Näin se vaan on.
nyt olen varmaan antanut ymmärtää itseni väärin. Ongelma ei todellakaan se että mies uskoo. Paras mieshän se sellainen on mitä toivoa voi. Ongelmahan on siinä että tämä ihana mies on paras ystäväni, ja siinä että minulla on nämä 3 ihanaa tytärtä enkä tiedä miten hän mahdollisesti suhtautuisi uskovana tilanteeseen jossa hän alkaisi suhteeseen jo lapsia tehneen naisen kanssa.