Mun olo on niin tuskainen että en tiedä mitä tekisin. Olen toivottoman ihastunut työkaverini. Pahinta on se, että hän on sinkku ja minä olen naimisissa ja minulla lapsia. Suhteeni on periaatteessa ok, mutta on isojakin ongelmia, joista en tahdo tässä kertoa.
Työkaverini kanssa minulla on ollut aina joku ihmeellinen yhteys. Tuntuu niin samanlaiselta ihmiseltä, etten ole koskaan kokenut vastaavaa. Vuosia olen pitänyt tunteeni kurissa enkä antanut itseni ihastua häneen. Kunnes viime kesänä jotain tapahtui (mun pään sisällä siis) ja tunteet lähtivät käsistä. Ensin hän alkoi tulla uniin ja sitten räjähti kunnolla.
Mitään en ole tietenkään tehnyt. En ees tiedä miehen tunteista mitään varmaa. Välillä hän on todella mukava ja meillä on se yhteys, katsoo pitkään ja punastuu. Sanoo asioita, joista olen lähes varma että on tykkää minusta todella paljon. Välillä taas, niin kuin viime päivinä, hänestä tulee etäinen. Hyvä jos puhuu minulle, murtaa, ei katso päinkään. Miksi joku tekee näin? Onko sitä että arvasi ihastuksen ja haluaa minusta eroon? Vai ajatteleeko ettei kuitenkaan voi mua saada?
Niin raastavaa kuin tämä onkin niin en haluaisi rikkoa perhettäni. Välillä taas on olo, että mitä jos tämä onkin joku ihan mieletön, se oikea ihminen? Ehkä olen naiivi, mutta silti..
Työkaverini kanssa minulla on ollut aina joku ihmeellinen yhteys. Tuntuu niin samanlaiselta ihmiseltä, etten ole koskaan kokenut vastaavaa. Vuosia olen pitänyt tunteeni kurissa enkä antanut itseni ihastua häneen. Kunnes viime kesänä jotain tapahtui (mun pään sisällä siis) ja tunteet lähtivät käsistä. Ensin hän alkoi tulla uniin ja sitten räjähti kunnolla.
Mitään en ole tietenkään tehnyt. En ees tiedä miehen tunteista mitään varmaa. Välillä hän on todella mukava ja meillä on se yhteys, katsoo pitkään ja punastuu. Sanoo asioita, joista olen lähes varma että on tykkää minusta todella paljon. Välillä taas, niin kuin viime päivinä, hänestä tulee etäinen. Hyvä jos puhuu minulle, murtaa, ei katso päinkään. Miksi joku tekee näin? Onko sitä että arvasi ihastuksen ja haluaa minusta eroon? Vai ajatteleeko ettei kuitenkaan voi mua saada?
Niin raastavaa kuin tämä onkin niin en haluaisi rikkoa perhettäni. Välillä taas on olo, että mitä jos tämä onkin joku ihan mieletön, se oikea ihminen? Ehkä olen naiivi, mutta silti..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos sä oot naiivi, niin sitten oon minäkin... Kuulostaa ihan mun tilanteelta! Tein kaikkeni päästäkseni eroon tunteistani, nykyään harvemmin edes näen kyseistä ex-työkaveria ja fiilikset ovat vain pahentuneet! Uniin tulee melkein joka yö ja ajatuksissa on jatkuvasti... Perhettäni minäkään en ole halunnut rikkoa, liiton isoista ongelmista huolimatta, siksi teinkin kaikkeni päästäkseni tunteistani eroon, mutta nyt koen kaiken siten, että kaikkien kannalta olisi parempi, kun liittomme tulisi päätökseen, huolimatta siitä tapahtuisiko minun ja tuon ex-työkaverin välillä mitään... Parempi yksin kuin huonossa liitossa, tällaisia ajatukseni nykyään ovat...
Tutulta tuntuu. Miksi joku hymyilee, tuijottaa muttei sano mitään.Sitten häipyy, sydän särkyy...
päläpälä, läpäläpä,
suuntaisitte tuon huomion ja ihastuksenne siihen puolisoonne, ai niin, eihän niin voi tehdä, se oma ukko/akka on mitätön paska tän duunikaverin rinnalla, ei siinä himassa olevassa ole mitään hyvää.
Vituttaa tollaset ihmiset jotka heittää parisuhteensa kevyesti pihalle ja syyttelee sen rikkoontumisesta toista osapuolta, että on isoja ongelmia. Oikeesti se suurin ongelma on teidän omassa päässänne oleva väärä focus, keskitytte duunikaveriinne ja pilvilinnoihin kun pitäis keskittyy siihen jonka kanssa elää, omaan puolisoon, kersoihin ja siihen arkeen mikä on tässä ja nyt siellä himassa ja sen porukan kanssa mikä on himassa!!!