Minulla ei pääsääntöisesti ole mitään vankkoja omakohtaisia periaatteita tai vaateita siitä, miten mikäkin seikka naimisiin mennessä tulisi hoitaa, jos nyt joskus astun avioon. Kahdesta asiasta en kuitenkaan ole valmis tinkimään ja ne ovat, etten ryhdy minkään valtakunnan polttareihin (koska ne ovat mielestäni aika yksiselitteisesti turha ja typerien stereotypioiden riivaama traditio), enkä hanki itselleni sormusta. Toinen kohta, kuten otsikosta näkyy on oikeastaan tämän aloitukseni varsinainen pointti, koska en ole koskaan kuullut kenenkään oikeastaan puhuvan tästä asiasta; useimmat eivät tunnu edes huomioivan sitä mahdollisuutta, ettei sormusta yksinkertaisesti vaan hankita naimisiin mennessä, siitäkin huolimatta, että se on ainakin oman ymmärrykseni mukaan loppujen lopuksi täysin vapaavalintainen muodollisuus, eikä mikään avioliiton lakisääteisessä, tai traditionaalisessa rakenteessa erikseen edellytä sitä.
Oma tinkimättömyyteni tämän seikan suhteen johtuu yksinkertaisesti siitä, että ajatus korujen pitämisestä (varsinkin sormusten) on aina tuntunut minusta omakohtaisesti jollain tapaa vastenmieliseltä, vaikken olekaan täysin varma mistä kyseinen tunne johtuu. Pätevimmät perustelut, jotka osaan sille antaa ovat, etten pidä siitä miltä metalli tuntuu ihoa vasten ja jotenkin vaan ajatus mistään ylimääräisistä killuttimista kaulassa, ranteissa, tai sormissa tuntuu siltä että ne olisivat tiellä ja häiritsisivät koko ajan. Lisäksi yhdistän kai jollain tapaa sormukseen kaikki avioliiton ankeat ja turhat stereotypiat itsensä kahlitsemisesta toiseen ihmiseen, oman henkilökohtaisen vapauden menettämisestä ja tästä seuraavaa velvoitetta kantaa naimisiinmenosta jotain fyysistä merkkiä.
Onko täällä ketään muita joilla olisi mitään samansuuntaisia ajatuksia tästä asiasta, tai jotain muita vastaavia "outoja" periaatteita avioliittotraditioihin, häihin, tai vihkimiseen liittyen? Tai vastaavasti, kokisitteko omakohtaisesti tällaisen kyseisestä tai jostain vastaavasta peruskaavasta poikkeavan vaateen sellaiseksi, että pitäisitte sitä oman mahdollisen kumppaniehdokkaanne esittämänä jonkinasteisena dealbreakkerina?
Ei sormusta
7
260
Vastaukset
- lsdkfalskf
Meillä ei ole sormuksia, ja muutenkin halusimme vihkimisen mahdollisimman vähin muodollisuuksin. Siskoni ja hänen miehensä taas ratkaisivat asian niin, että hankkivat sormukset, mutta eivät juuri käytä niitä. Eli ei se nyt niin kummallinen juttu ole.
- mv_sh
Sormukset ostettin vihille mennessä, mutta kumpikaan ei ole koskaan niitä pitänyt.
Mieheni on maanviljelijä ja sormus jäi ensimmäisen kuukauden aikana johonkin koneeseen kiinni ja meinasi viedä sormen mennessään. Hänen sormuksensa jäi pois tuossa vaiheessa. Minä olen sairaanhoitaja enkä työni vuoksi voi pitää koruja. ensimmäisen vuoden aikana sormus jäi milloin minkäkin lavuaarin päälle tai peilin hyllylle. Sormukset ovat olleet korulaatikossa kaapissa nyt 42 vuotta.
Jos nyt menisimme vihille, emme ostaisi sormuksia ollenkaan. - onneasormukseton
Sormus ei liittoa pidä kasassa ja on vain esine. Rakkaus ja muu henkinen puoli on tärkeämpää.
- on.taas
Olin työssä kehitysvammalaitoksessa, missä joutui pesemään kädet huolellisesti lukuisia kertoja päivässä. Huomasin viikonloppuna kotona, että sormi oli alkanut mädäntyä sormuksen alta, eikä se enää lähtenyt sormestakaan.
En päässyt firmaankaan, joten katkaisin sormuksen hohtimilla. Korjautin sen kyllä liikkeessä, mutten sitten enää pitänyt. Kun myöhemmin vaihdoin toiseen työpaikkaan, olin jo niin tottunut sormuksettomuuteen, että se jäi ja tuli takaisin vasta nyt eläkkeellä.
Jos nyt menisin naimisiin, panisin jonkin nätin pienen muistoesineen vaimoni herttaiseen vittuun vihkimisen ajaksi. Säilyttäisimme sen muistona vihkimisestä, mutta emme kertoisi siitä kenellekään. - eisormusta
Me ei hankittu mitään vihkisormuksia, yksinkertaiset kihlasormukset meillä oli ennestään. Koska vihkitilaisuudessa pappi halusi kuitenkin siunata sormuksen, niin annoimme hänelle kihlasormukseni. Sen sitten siunaamisen jälkeen mies pujotti takaisin sormeeni ja nyt se on sitten vihkisormus, jos sen niin haluaa ajatella. En ole koskaan halunnut kahta sormusta, se on minusta tyhmän näköistä. En yleensäkään pidä koruja, ainoastaan kaulakorun voin joskus laittaa.
Jotenkin älyttömältä tuntuisi vielä laittaa kauhean isoa hintaa sormukselle, timantteja ja kruusauksia, niin kuin niillä jotenkin todistettaisiin rakkauden määrää. Niillä kahdella ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos/kun ero tulee, sormuksella ei ole enää kuin romukullan arvo, ellei sitten halua sitkeästi sitä edelleen pitää muistona pieleen menneestä avioliitosta. - Lady34v
Ihanko tosi?
- Elina1998
Joku pitää sormusta tai ei pidä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomen kansa haluaa Antti Lindtmanista pääministerin
Lindtman on miltei tuplasti suositumpi kuin etunimikaimansa Kaikkonen. Näin kertoo porvarimedian teettämä kysely. http2204085Vain 21% kannattaa Lindtmania pääministeriksi
se on selvästi vähemmän kuin puolueen kannatus, mites nyt noin?1112583Miten löydän sinut
Ja saan sanottua kaiken mitä haluan sinulle kertoa? Ja kuinka kuuntelisit minua sen hetken? Kuinka voin ilmaista sen mit382295Yöllinen autolla kaahari Heinolan seudulla
Asukkaita häiriköivän nuoren herran autokaahaus keskustelu poistettu, onko jokin hyvävelijärjestelmä käytössä ?801400Vaikea tilanne
Hieman kolkuttaa omatuntoa, kun on osoittanut kiinnostusta väärää naista kohtaan. En ymmärrä miten toinen on voinut te861288- 481149
- 751037
- 59903
Emme koskaan keskustelleet kasvotusten syistä välirikollemme
Enkä voisi kertoa perimmäistä rehellistä syytä. Kerroin sinulle pintapuolisen ”paketin” ja otin tavallaan omalle vastuu58881- 45866