Missä vika kun yksinhuoltaja isät ei kelpaa?? Aina kun juttelen naisen kanssa ja ruvetaan pääsee juttuun niin kerron että minulla on lapsia ja hoidan niitä kun lasten äiti ei kykene hoitaa nii samointein naiset luikkii karkuun. Se on varma että lapsiani en jätä koskaan kun olen ne tähän maailmaan tehnytkin... Mutta miksi en kelpaa naisille??? Onko se niin kauheaa että isä on yksinhuoltaja. en etsi lapsilleni äitiä kun niillä se on vaikka ei ole millään lailla tekemisissä. Etsin ja haluaisin itselleni elämän kumppanin...
Miksi yhi ei kelpaa??
Yhi
303431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Sama vika tuntuu olevan yh-äideillä.
Kun mies kuulee, että on lapsia, pakki päälle ja karkuun. Mutta silloin heitä ei ole tarkoitettu meille.
Minulle kyllä on yh-sä kelvannut ja minä kelpasin hänelle, vaikkei siinä nyt kelpaamisesta kyse ollut, vaan rakkaudesta.
Mene kylille sen lapsen kanssa, leikkipaikoille jne. Siellä tulee jutusteltua kaikenlaista, ja yksioleva isi herättää varmaan huomiota mäideissä/hoitajissa. Muskarit, srk-kerhot, avoimet päiväkodit, osta koira, talvella pulkkamäki,lastenleffat, lastenteatterit,sirkus, onhan noita paikkoja. Älä kapakasta etsi, ei onnistu sieltä.
niin kai, mutku ei toi 16v murkku enää lähde mun kanssa tollasiin paikkoihin!!
Toiset meistä suorastaan etsivät yksinhuoltajaisejä kumppanikseen, mutta joka kerta ovat olleet etsimässä lapsetonta naista!
Minulle kelpaisi yksinhultaja äitikin... Minun kohdalleni ei moista ole sattunut että yhä etsisi yhi:ä. yleensä minä saan mennä juttelee yhä:lle.
Mitä ikäluokkaa olet ja mistä päin?
Vähän yli kolmekymppinen ja itä-suomessa päin asustelen...
Pidähän silmät auki. Kyllä se vielä kohdalle osuu.
Mitä tämä väärä suunta juttu oikein on???????
Ei tuolla tavalla rankkaamalla koskaan ketään löydä!!!!!!!
Mistä sitä tietää, onko yhi muuttamassa jonnekin muualle tai jotai!!
Minäkin tapasin kumppanini, joka asui väärällä paikkakunnalla.
Mutta ei se minua haitannut, koska mies oli mukava.
Tavattiin, rakastuttiin, ja olemme muuttamassa ihan muualle, kun missä molemmat asuu.
Työ asiat sattuivat loksahtamaan kohdalleen.
Joten, tutustukaa ihmisiin.
Ette te naapurista ketään löydä.
Ihastuminen muualla asuvaan on vähän eri asia kuin lähteä toiselle puolen Suomea sokkotreffeille. Ei riitä ainakaan minun varat moiseen treffailuun. Pahimmassa tapauksessa mies ei edes tule paikalle.
No, tutustu mieheen vaikka puhelimen välityksellä ensin, ja sitten kysy, josko hän suvaitsis saapua sinun ovesi taakse.
Katso tuleeko!!!!
Sillähän sekin ongelma on ratkaistu.
Tietysti mieshän voi olla vaikka mikä höpsö, joten ei sille tieten kannata soittaa, saatika antaa numeroa.
Helpompi olla yksin ja valittaa yksinäisyyttään.
Eix niin??
kelpaisi yhi siinä missä muutkin miehet,kunhan vain tulisi vastaan sitoutumiskykyinen yksilö...
t.neito 25v. itä-suomesta
Kyllä tämä yhi on ainakin sitoutumiskykyinen. Ja haluaisin sitoutua mutta missä olette...
Saattaa tietenkin olla yhi:n vaikea sitoutua. Vaan vielä vaikeampaa on jos olet, yhei. (yhteishuoltajaetäisä) Ja varsinkin jos vietät lähes kaiken vapaasi lapsen kanssa niin johan naiset karttavat.
Sinulla on vielä se etu kuitenkin, että sinusta voidaan ajatella vastuullista perheenisää ja puolisoa. Yheistä ei näin voii ajatella koska ovat etähuoltajia. Sillä ei ole merkitystä miksi näin on. Mutta naisten mielestä et ole silloin varsin vastuullinen.
Kun siihen vielä tosiaan yhdistetään se, että vapaapäivisin olet lapsen kanssa, etkä siis huomioimassa mahdollista morsiantasi, on tilanne selvä. Ja kun vielä maksat niitä elatusmaksujakin...
Ikuisesti yksin ja muiden halveksimana. Ainoa hyvä puoli on, että voit olla lapsesi kanssa kiireettä koska on aina vapaata, kun olet hänen kanssaan. Mutta parisuhteet on syytä unohtaa.
Itse olen jo tottunut olemaan yksin, aina.
Lapsettomana naisihmisenä tapailisin kyllä mielelläni yhi:äkin JOS se kortilla oleva KAIKKI vapaa-aika ei menisi lasten kanssa. Tietysti lasten kanssa tulee viettää aikaa, mutta jos toinen vaihtoehto on mies jolta riittää aikaa myös minulle muuten kuin kiireessä...Niin ratkaisuhan ei ole tuolloin vaikea ymmärtää..."Elämä on"...
Eikö se ole oma valinta jos vietät kaiken vapaa-aikasi lapsen kanssa? Kyllähän se yhteinen aika on otettava jostain kahden huoltajan perheissäkin.
Ehkä lapsettomalle on vaikea selittää, mutta kun näet omaa lastasi muutenkin n.50-90% vähemmän kuin "normaalitilaanteessa" (liitossa x:n kanssa) niin pitäisikö siitä jäljellä olevasta ajasta vielä yrittää tinkoa vähän pois, jotta saattaisi tavata treffeillä jonkun joka voisi olla ehkä tuleva kumppani?
Lapsilla on kuitenkin 2 vanhempaa, ISÄ ja ÄITI ja lapsella on oikeus olla kummankin vanhempansa kanssa. Ja yksikään normaalivanhempi ei aseta lapsensa kanssa olemista jonkun ulkopuolisen (joka ei ole lapsen biologinen vanhempi) kanssa olemiseen.
Ai niin, unohdin lähiäidit kyllä tekevät niin.
on lähiäiti?
Totta kai lapsi on tärkeä ja sen kans pitää olla! Toivottavasti löytyy sulle vielä hyvä nainen joskus jostakin, ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.
Tunnut kovin katkeralta. Lähiäitinä käytän aikaa miehen etsimiseen, koska jokaisella lapsella on oikeus kokonaiseen perheeseen.Ja voin itsekin paremmin kun on aikuinen jakamassa ilot ja surut.
Olet kovin oikeassa. Mitä nämä yh-isit odottavat?
Kaikki vapaa-aika lapsen kanssa? Missä välissä he siis työnteon, nukkumisen ja lapsen kanssa olemisen olisivat sen naisen kanssa? Ja ei ainakaan mua kovin kiinnosta toisen naisen lapsille esittää äitipuolta ja koko ajan tiedostaa heidän läsnäolonsa ja vaatimuksensa. Eli syyt ovat ihan samoja kun miehet eivät huoli yh-äitejä (paitsi siis panoseurana). Ehkä yh-isi hakeekin vain sitä? (jos sentään siihen riittäisi aika?)
Kun omaa lastaan näkee 50% vähemmän, on siinä 50% ajastaan, aikaa antaa uudelle kumppanille.
Ja kun lapsi on tapaamisella, ei se lapselta ole pois, jos siinä on toinenkin aikuinen.
Silloin vietetään kaikki yhdessä sitä aikaa.
Lapsihan siinä voittaa, kun on isä/äiti ja uusi kumppani hänen kanssaan leikkimässä.
Ei tuo nyt ole mikään ongelma, jos siitä ei väenväkisin haluta tehdä ongelmaa.
laatuaikaa uudelle kumppanille annetaan silloin kun lapsi on pois, ja laatuaaikaa lapselle ja kumppanille silloin, kun lapsi on paikalla.
kyllähän tämä toimii ei eroperheissäkin.
miksi siitä yh perheessä tehdään ongelma??????
Keskustelua kuuluis varmaan jatkaa yh palstalla.....
Ehkä minä sitten olen joku outo poikkeus lähiäitien joukossa, kun olen sitoutunut ja panostanut lapsiini satasella sen minkä ovat kanssani, elikä 6/7, ovat siis isällään vain yhden yön yli joka viikko. En henno luvata treffejä arki-llloiksi, olla pois lasteni luota, en hommata heille kaitsijaa siksi aikaa, että kävisin tsekkaamassa mahdollisen kumppanin. En myöskään pyydä deittejä meille, koska en halua kelle tahansa avata ovea kotiini, haluan varmistua että pakoreitti on tarvittaessa esteetön.Ennen kaikkea en halua aiheuttaa lasteni elämässä levottomuutta esittelemällä heille eilen hannusetän, tänään mikkosetän, huomenna askosetän, ylihuomenna esko.. Pidän oman suhde-elämäni heiltä piilossa, siitä tietäminen ei edistä heidän hyvinvointiaan millään tavalla, vaikka se käytännössä tarkoittakin etten ole aina valmiina ja valppaana nappaamaan jokaisesta mahdollisesta haasteesta kiinni. Kuitenkaan tämä ei tarkoita sitäkään, että luulisin rakkauden asuvan naapurissa, enkä siksi silmäilisi kauemmaksikin. Se, missä Hän asuu ei ole oleellisinta.
Tästähän sitä saisikin hyvän ruikutuksen aiheen, mutta olen kääntänyt tämän toisinpäin: minulle anntetaan sitten kun siihen olen valmis mies jonka kanssa kaikki napsahtaa kohdalleen. Minun ei tarvitse urakoida löytääkseni hänet, hän on jo jossain matkalla kohti sitä risteystä, jossa kohtaamme. Turha panikoida, kaikki aikanaan.
En ole koskaan pitänyt miehen lapsia edellisestä suhteesta ongelmana, päinvastoin: olen lapsirakas ja toivon lapsia itsellekin. Ymmärrän myös, että tapaillessani miestä jolla on lapsia, niin ne lapset tulevat samassa paketissa miehen kanssa.
Itselleni on kohdalle osunut miehiä, jotka ovat käyttäneet kaiken vapaa-aikansa lastensa kanssa. On hienoa, että isän ja lapsen välinen suhde ei katkea vanhempien eroon, mutta...
Isät ovat olleet suorastaan mustasukkaisia ajastaan lastensa kanssa. Jos olen ehdottanut, että tulisin isän ja lasten kanssa esim retkelle mukaan (onhan minullakin vapaata, ja haluaisin myös viettää aikaani yhdessä miehen kanssa), niin se ei ole miehelle käynyt. He ovat halunneet käyttää ajan täydellisesti lapseensa keskittyen, ja ilmeisesti kokeneet että läsnoloni on häiritsevä tekijä-> vie huomiota lapselta.
Toinen mikä ihmetytti minua, oli se, että jos tulin lasten kanssa hyvin toimeen, niin sekään ei ollut hyvä. Mies oli tyytyväinen, että tykkäsin lapsesta (ei kuulemma olisi voinutkaan tapailla naista joka ei hänen lapsestaan pidä), mutta se kuulemma häiritsi isä-lapsi-suhdetta (olisiko mies ollut mustis, että vein lapsen huomiota).
Eikä tässä vielä kaikki. Siinä vaiheessa kun mies alkoi rakastumaan minuun, häneen iski paniikki: selitä siinä sitten, että "hei, ei rakkaus uuteen naiseen (minuun)ole pois lapselta"... ja sitten huomasinkin olevani jätetty.
En koskaan pyrkinyt näiden miesten lasten uudeksi äidiksi, enkä tehnyt isien ja lasten tapaamisten aikana itsestäni numeroa...
Että halutaan aikaa lapsille mutta jos rakastaa jotain niin kyllä minä sen mukaan ottaisin... Saisi ns. kuluttaa aikaa perheenä ja tekisihän se lapsillekkin hyvää!!! Ja pitää sitä aikaa olla rakkaallekkin unohtamatta lapsia. Tasapuolisesti jokaiselle... Ei se pitäisi niin vaarallista olla jos käyttää aikaa rakkaaseen eikä oo joka hetki lasten kanssa... Pitäähän niitten osata olla myös itsekseen... Tai saat olla aikuisenakin pyyhkimässä niiltä p......ä!!!
Ei yh-isässä vikaa, kuten ei vkl-isässäkään.
Mielestäni paremmin asiat loksahtavat ja se arkitodellisuus sujuisi juuri yh:n tai vkl-isän kanssa.
Itselläni alkuvaiheen tutustuminen meneillään lapsettoman miehen kanssa. Siinä huomattavasti enemmän kysymyksmerkkejä.... Haluaako hän ehkä lapsia (minä nelikymppisenä 2 lapsen äitinä en IHAN hirveästi lapsista haaveile...;O), miten hän osaa suhtautua murkkuikäisiini...kestääkö se pinna tosielämää...
Noita kysymysmerkkejähän riittää. Mutta HALUAN vielä hyvän parisuhteen, HALUAN elää onnellista elämää miehen rinnalla! Ilman kiirettä tutustun uusiin ihmisiin ja tulevaisuus näyttää, mistä se ihana mies löytyy...
Tsemppiä!!
Riippuu siitä miten asian esität naiselle. Jos naiselle tulee tunne että voi ei, nyt se alkaa, loputon tarinointi omista lapsista, niin varmasti itsekin juoksisin karkuun. Tai jos tuntuu että miehen elämään ei mitään muuta mahdu, niin kiinnostus tod.näk. lopahtaa siihen. Muuten kyllä uskoisin ettei kiinnostavan miehen kohdalle osuessa yksinhuoltajuus mitään pakoreaktiota aiheuttaisi. Hyvä tyyppihan vain paranee jos lapsia on... Ellei ole päättänyt ettei halua lisää lapsia... Jos naiset on karkuun juosseet uutisen kuullessaan, niin tuskinpa ovat sen ihmeemmin olleet kiinnostuneita muutenkaan...
Täytyy sanoa että olet vaan epäonneksesi eksynyt väärään seuraan. Se, onko ihmisellä lapsia ed.suhteesta tms. on vain yksi ominaisuus ihmisessä. Se painaa (luulisin) enemmän, miten persoonat sopii yhteen, miten on puhuttavaa ja yhteistä tekemistä jne.
Kyllä se oikea löytyy vielä. Tosin ymmärrän vapaa-ajan vähyydestä johtuvan tuskan sen etsimisen suhteen......
Minä olen jo oman lapseni maailmalle lähettänyt ja nykyisin seurustelen yh-iskän kanssa ja vaikkakin ihminen on tärkein ei perhetilanne (paitsi että on vapaa,eronnut), niin mielestäni yh-isä on moninverroin parempi kumppani kuin lapseton mies. Suhteemme kasvaa arjessa, ei kapakoiden tiskillä. Lapset ovat aina ensisijalla valinnoissamme ja saammehan olla aivan kahdestaan silloin kun lapset ovat äidillään. Minä en erityisesti etsinyt yh-isää, vaan ihmistä jonka kanssa on hyvä olla ja elää, lapset ovat tärkeä osa hänen elämäänsä enkä koe että se olisi ollut miinusta hänelle tavatessamme, ehkä päinvastoin.
Oman kokemukseni perusteella yh-isillä on aika melkolailla kortilla. Monesti ex pomottaa, lapset vaativat.. Niinpä yhdessä laaditut suunnitelmat joudutaan perumaan joskus hyvinkin viime tipassa. Uuden suhteen olisi saatava myös oma tilansa ja yhteinen aika, muuten se ei saa tarvittavia siipiä alleen. Lapset ja entinen elämä ei ole este, syyllisyyden tunne vain nousee niin herkästi pintaan eron jälkeen, ettei omia halujaan uskalla panna etusijalle, vaikka terve itsekkyyskin olisi välillä tarpeen. Uusi kumppani joutuu aikamoiseen prässiin, kun hänen oletetaan jatkuvasti joustavan ja ymmärtävän, mutta silläkin on rajansa. Jos jotain haluaa, pitää olla valmis myös antamaan. Lapset eivät mene rikki, vaikka heidät välillä vie muuallekin hoitoon. Isovanhemmat, ystävät ym ovat olemassa eronkin jälkeen, joten moni asia on pelkästään järjestelykymyskin.
Kynnys esitellä uusi ystävä lapsille on iso, siksi on alussa tärkeää järjestää sitä aikaa tutustumiseen ja vasta sitten totuttaa toinen perheen arkeen konkreettisesti. Nämä suhteet eivät ole koskaan helppoja, mutta onnistumiseen on mahdollisuus, jos sitä tosiaan haluaa!
Mulla on kaks lasta itsellä, oon kyl vasta 24-v mut oikeestaan en ees haluais miestä jolla ei oo lapsia.
Ei olis kiva, jos mies menee kokoajan kaljoittelemaan ja pitämään hauskaa kun itse on vaan neljänseinän sisällä...siks en lapsetonta haluais vaik kyllä niitä löytyy iseistäkin kuulemma.
Mä toivon...että vielä tapaisin sen ihanan miehen, jonka kanssa voisin olla oikea perhe ja onnellinen.
Kai se tulee vaan myöhemmin mun kohdalle..