Tänään Hesarissa laskeskeltiin kuinka suuri osa työpaikoista olisi helposti siirrettävissä ulkomaille. Aika iso.
Kuka sitten siirtää ne?
Suomessa suurimmat työllistäjät ovat pienet ja keskisuuret yrityksen. Niillä ei ole paljoa rahkeita perustaa tytäryhtiöitä toisiin maihin. Ne ovat yleensä tukevasti kiinni Suomen maaperässä. Vaikka isot yritykset ovat paljon esillä, niitä on kuitenkin meillä vähän.
PK-yrityksen etu ei ole työn siirtyminen ulkomaille. Se tarkoittaa sille työn vähenemistä ja loppumista. PK yrityksellä ei rahkeita kilpailla ulkomaisten yritysten kanssa, jos kustannustaso on korkeampi. Kustannuksia nostaa työvoimakulut ja korkea verotus. Oleellista ei ole pelkästään se, kuinka paljon alalla tarvitaan työvoimaa vaan myös se, kuinka paljon koko yhteiskunnassa työ maksaa koska kustannukset ovat sidoksissa toisiinsa. Jos tullimiehen palkka nousee, niin yrityksen kustannukset kasvavat tuonnin osalta ja jos tilitoimiston kirjanpitäjän palkka nousee, niin sekin lisää kuluja.
Työntekijät eivät kilpaile rahan jaosta yrityksen kanssa. Molemmat kilpailevat siitä saadaanko työ pysymään Suomessa. Kakku ei kasva sillä, jos sen jakosuhdetta muutetaan. Meidän ongelmamme on kakun pieneneminen jolloin kaikille jää lopulta vain murusia jakaa ne miten tahansa.
Suomalainen työntekijä kilpailee ulkomaisen työntekijän kanssa. Vaikka suomessa AY-liike voikin määrätä mikä on pienin hinta, millä työ tehdään, sen valta ei ulotu rajojen ulkopuolelle. Työ tullaan tekemään siellä, missä sekä laatu on riittävä (ei paras!) että hinta halvin.
Meillä on korkea elintaso ja korkeat kustannukset. Jokainen haluaa pitää elintasonsa ja etunsa, mutta käsi sydämelle: uskooko kukaan, että meidän tasomme ja oikeutemme ovat ainoat oikeat ja kaikki muut ovat väärässä?
Kuka sitten siirtää ne?
Suomessa suurimmat työllistäjät ovat pienet ja keskisuuret yrityksen. Niillä ei ole paljoa rahkeita perustaa tytäryhtiöitä toisiin maihin. Ne ovat yleensä tukevasti kiinni Suomen maaperässä. Vaikka isot yritykset ovat paljon esillä, niitä on kuitenkin meillä vähän.
PK-yrityksen etu ei ole työn siirtyminen ulkomaille. Se tarkoittaa sille työn vähenemistä ja loppumista. PK yrityksellä ei rahkeita kilpailla ulkomaisten yritysten kanssa, jos kustannustaso on korkeampi. Kustannuksia nostaa työvoimakulut ja korkea verotus. Oleellista ei ole pelkästään se, kuinka paljon alalla tarvitaan työvoimaa vaan myös se, kuinka paljon koko yhteiskunnassa työ maksaa koska kustannukset ovat sidoksissa toisiinsa. Jos tullimiehen palkka nousee, niin yrityksen kustannukset kasvavat tuonnin osalta ja jos tilitoimiston kirjanpitäjän palkka nousee, niin sekin lisää kuluja.
Työntekijät eivät kilpaile rahan jaosta yrityksen kanssa. Molemmat kilpailevat siitä saadaanko työ pysymään Suomessa. Kakku ei kasva sillä, jos sen jakosuhdetta muutetaan. Meidän ongelmamme on kakun pieneneminen jolloin kaikille jää lopulta vain murusia jakaa ne miten tahansa.
Suomalainen työntekijä kilpailee ulkomaisen työntekijän kanssa. Vaikka suomessa AY-liike voikin määrätä mikä on pienin hinta, millä työ tehdään, sen valta ei ulotu rajojen ulkopuolelle. Työ tullaan tekemään siellä, missä sekä laatu on riittävä (ei paras!) että hinta halvin.
Meillä on korkea elintaso ja korkeat kustannukset. Jokainen haluaa pitää elintasonsa ja etunsa, mutta käsi sydämelle: uskooko kukaan, että meidän tasomme ja oikeutemme ovat ainoat oikeat ja kaikki muut ovat väärässä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Vaikka suomessa AY-liike voikin määrätä mikä on pienin hinta, millä työ tehdään, sen valta ei ulotu rajojen ulkopuolelle. Työ tullaan tekemään siellä, missä sekä laatu on riittävä (ei paras!) että hinta halvin."
Sitten kannattaa tuudittautua siihen ajatukseen, että ne työn tuotoksetkin ostetaan jossain muualla kuin Suomessa. Onnea vain myymään leipää, keksejä, vessanpönttöjä ja sun muuta Liettuaan -80% katteella. Nimittäin liettulaisen 300 euron kuukausipalkalla ei näitä "suomihintaisia" tuotteita ostella. Ei toki työttömien tuilla myöskään Suomessa.
Ja paralleelina. Siinä saa suomalaisen PK-yrityksen pomo totutella myös -80% liikevoittoon. Saattaapi tulevat Balin sukelluslomat perheeltä jäädä tekemättä ja uusi Bemari ostamatta.
Se on jotenkin kutkuttavaa - ja huvittavaakin - miten suomalainen porvari kuvittelee elävänsä hermeettisesti suljetussa todellisuudessa, jossa hän voi laskea palkkoja, nostella monopolihintoja, kiskoa yritystukia valtiolta, ikään kuin sen yrityksen tulos olisi jokin maagisesta taikaseinästä tuleva raha. Ehei, se raha tulee kuluttajilta, joilla on varaa kuluttaa. Tällä menolla ainostaan pienellä joukolla on rahaa kuluttaa, ja todennäköisesti moni porvari on lopulta itsekin samassa jamassa työttömien kanssa laskevan kulutuskysynnän ja koventuvan hintakilpailun seurauksena...
Mitenkäs sitten suukku laitetaan, kun vouti käy hakemassa bemarin pihalta, ottaa talon avaimet talteen... :D
Aivan niin.
Kuten mainitsin, suomalaiset tuotteet ovat liian kalliita ja siitä kärsii sekä työnantaja että työntekijä. Molemmat menevät konkurssiin kutakuinkin samaan aikaan.
Se, mitä kirjoitat Balin lomista, on yrittäjille vain märkä uni. Kuinka suuri osa suoamlaisita yrittäjistä voi ottaa lomaa edes sen, minkä laki suo työntekijälle?
Yrittäjä tekee enemmän töitä kuin työntekijät ja saa vähemmän palkkaa kuin suomalaiset keskimäärin. Tämä on fakta.
Jos puhutaan Balin lomista ja Bemareista, niin työntekijöillä on niihin keskimäärin enemmän vartaa kuin työnantajilla. Ei kannata kadehtia, jos ei tiedä mistä on kysen
Kun ottaa huomioon sen, että Suomi elää vienistä, niin ei kotimaisella kysynnällä ole niin merkitystä. Jo pelkästään Pietarin talousalueella asuaa 11 mijoonaa ihmistä, joiden elintaso on suurempi kuin Suomessa keskimäärin. Sitten on koko muu maailma.
Suomeen pitäisi tuoda sossupummit ulkomailta,tulisi paljon halvemmaksi.
Onhan niitä jo paljon tuotu ja lisää elättejä lappaa koko ajan.