Eli nyt olen ottanut ensimmäisen askeleen eristäytymiseeni maailmasta. No en koskaan voi totaalisesti eristäytyä siitä, koska olen töissä ja siellä pitää olla sosiaalisia taitoja jos haluaa hommansa hoitaa. Samoin normaali kanssakäyminen kun käy ostoksilla jne. Mutta muutoin.
Olen 39v mies ja kyllästynyt tähän maailmaan. Naista ei löydy koskaan rakkaudelliseen suhteeseen/avioliittoon. Lapsia en koskaan tule saamaan enkä haluaisikaan tätä roska DNA:ta levittää. Muutenkin ahdistaa koko paska.
Siispä. Lähdin pois facebook:ista ja deletoin youtube -tilini. Siinä jotain. Vielä tänne toki näköjään tässä kirjoittelen, muta tulevaisuudessa käytän tietokonetta ainoastaan uutisten lukemiseen ja laskujen maksamiseen jne.
Aikani tulee menemään elokuvien, videopelien, kirjojen, musiikin ja liikunnan parissa...yksin. Kaikki unelmat muusta on jo haudattu. Kyllä, olisin ehkäpä halunnut kokea sitä rakkautta ja siihen liittyvää seksiä..rakastelua ja yhteyttä toiseen ihmiseen. Mutta ei, se ei ollut tässä maailmassa mahdollista. Kaunista naista kun en voi saada (hoikkaa ja lapsetonta = luovuttamattomat kriteerit), niin mielummin yksin. Piste.
Elän elämäni loppuun toki, mutta yksin. Käyn töissä, säästän ja ostan joskus jotain isompaa. Asun vuokralla, eikä ole ajokorttia. Ehkä ajan "vanhoilla" päivilläni ajokortin ja ostan auton. En tiedä. Matkustella en aio, koska lentopelko estää koneeseen nousun. Suomessa ja pohjoismaissa korkeintaan. Junalla, laivalla ja bussilla.
Mottoni on tästä lähtien: "As long as I'm alive, I'm alone". Se on faktaa ja kuolematonta. Näin se menee. Etsin muualta elämääni mielekkyyttä. Ahdistaa nämä viikonloput vaan. Pari viikkoa vielä töitä ja sitten neljän viikon kesäloma...argh..miten sitä selviää. No viikko pitää käydä olemassa vanhempieni luona. Loppu aika menee vaikka urheillessa ja kämpillä istuskellessa...videopelit ja elokuvat ja kirjat jne. Sellaista se on, hautaan asti. Piste.
Tsemppiä ja voimia kaikille yksinäisille, seksittömyydessä eläville sinkuille. Elämä jatkuu.
Olen 39v mies ja kyllästynyt tähän maailmaan. Naista ei löydy koskaan rakkaudelliseen suhteeseen/avioliittoon. Lapsia en koskaan tule saamaan enkä haluaisikaan tätä roska DNA:ta levittää. Muutenkin ahdistaa koko paska.
Siispä. Lähdin pois facebook:ista ja deletoin youtube -tilini. Siinä jotain. Vielä tänne toki näköjään tässä kirjoittelen, muta tulevaisuudessa käytän tietokonetta ainoastaan uutisten lukemiseen ja laskujen maksamiseen jne.
Aikani tulee menemään elokuvien, videopelien, kirjojen, musiikin ja liikunnan parissa...yksin. Kaikki unelmat muusta on jo haudattu. Kyllä, olisin ehkäpä halunnut kokea sitä rakkautta ja siihen liittyvää seksiä..rakastelua ja yhteyttä toiseen ihmiseen. Mutta ei, se ei ollut tässä maailmassa mahdollista. Kaunista naista kun en voi saada (hoikkaa ja lapsetonta = luovuttamattomat kriteerit), niin mielummin yksin. Piste.
Elän elämäni loppuun toki, mutta yksin. Käyn töissä, säästän ja ostan joskus jotain isompaa. Asun vuokralla, eikä ole ajokorttia. Ehkä ajan "vanhoilla" päivilläni ajokortin ja ostan auton. En tiedä. Matkustella en aio, koska lentopelko estää koneeseen nousun. Suomessa ja pohjoismaissa korkeintaan. Junalla, laivalla ja bussilla.
Mottoni on tästä lähtien: "As long as I'm alive, I'm alone". Se on faktaa ja kuolematonta. Näin se menee. Etsin muualta elämääni mielekkyyttä. Ahdistaa nämä viikonloput vaan. Pari viikkoa vielä töitä ja sitten neljän viikon kesäloma...argh..miten sitä selviää. No viikko pitää käydä olemassa vanhempieni luona. Loppu aika menee vaikka urheillessa ja kämpillä istuskellessa...videopelit ja elokuvat ja kirjat jne. Sellaista se on, hautaan asti. Piste.
Tsemppiä ja voimia kaikille yksinäisille, seksittömyydessä eläville sinkuille. Elämä jatkuu.
Vastaukset 25
Vanhimmat
http://tiedostamaton.net/defenssit/
Siinä sinulle luettavaa :|
Tuttua juttua. Kiitos linkistä. Olen kyllä pohtinut itse paljon näitä juttuja ja omaa psyykettä. Tiedän aika tarkkaan missä menen siinä puolessa. Heilahtelua tapahtuu suuntaan ja toiseen kyllä. Elämä on sinikäyrää. Mut kyl se tästä. Nyt olen tässä.
Kuin omasta suustani paitsi ikää on 35 ja omistan ajokortin ja pari komeaa autoakin. Jatkuva naisettomuus sai minutkin luovuttamaan perhe yms haaveet. Elän enään itselleni ja yritän tehdä yksinäisyydestä hauskaa harrastellessa, töitä tehdessä ja kavereita tapaillessa yms. Lapsi oli haaveissa mutta miten sen ilman naista teet. Kun en sitä saanut viidentoista vuoden odottelun aikanakaan joten miksi sellaista epärealistista haavetta enään kantaisin taakkana. Siskon lapsille sitten joskus jätän perintöni. Onhan tässä ollut hyvää aikaa tehdä rahaa kun ei naista ole ollut niitä tuhlaamassa. Jos en viihtyisi töissäni voisin jäädä jo oloneuvokseks kun kyllä jo säästöilläni tulisin toimeen loppuelämäni mut mikäs tässä olla arjessa kiinni kun joka päivä töihin on mukava mennä. Missään sosiaalisessa mediassa en ole itsekään. Googlettamalla mua ei löydy. Aikanaan jätin facenkin sentakia koska se oli lähinnä ihmisillä kavereiden keruu kilpailu ja oman hyvän elämän esittely paikka. Muutamaa kaveria lukuunottamatta olihan mun elo surkeaa fb.ssa. Sukulaiset vakoili ja kännissä tuli liikaa avauduttua sivustolla joten hukkasin lopulta kaikki itsestäni netin ihmeellisessä maailmassa.
Tuossa tapauksessa harkitsisin jo naista Thaimaasta tai sitten joku hiukan yksinkertaisempi parikympinen, jolla ei opinnot suju ja olisi valmis perustamaan perheen mielummin :) (mm.isäni ja sukulaismies päätyivät noihin ratkaisuihin nelkymp.)
Miksi olla yksin jos kuitenkin on vilpitön toive ollut parisuhteesee.
Jos olisin mies niin varmaan hurauttasin ulkomaille puolisoa etsimään.. Nyt tyydyn yksinoloon kuitenkin sillä ei kiinnosta nuo tummat kaverit ja olen liian "outo" suomalaisille, näemmä.
Erakoituminen ajan myötä ei ole niin hohdokasta.. Kokemuksesta totean. Ei siihen tosin kuolekaan ja yksin oppii elämään ihan mukavasti.
Miehellä on silti paremmat markkinat iän tullen miettiä päätöksiään.
"Miksi olla yksin jos kuitenkin on vilpitön toive ollut parisuhteesee." Katsos kun alemmantasonmiehellä ei ole sanavaltaa parisuhteen saamisen osalla.
Huvittavaa miten naiset aina valittaa, että miehet haluaa vain seksiä ja dumppaavat naisen sitä saatuaan ja eivät halua parisuhdetta..
Täällä palstalla on monta parisuhdetta haluavaa miestä jota naiset ei halua. Erittäin ristiriitaista..
Naiset haluavat tulla jännämiehen jättämäksi.
Jos ei ole komea ei kelpaa naisille suhteeseen vaikka kuinka perhettä haluaisi.
jos ei ole statusta tai resursseja antaa naisen käyttöön niin komeudella ei pitkälle pötkitä
Eli kun et saa itseäsi parempaa naista, on se syy pilata muukin elämä. Minkä ihmeen takia joku antaa naisille tuollaisen vallan elämäänsä?
Noin muuten en ymmärrä, miksi ihmissuhteiden hoito vaatii somea? Ei minun kaverini ole mihinkään hävinneet, vaikken Facebookissa olekaan.
Helka sinussa kiinnostaa vain dildosi väri.
No sillä sinun toki kannattaa päätäsi rasittaakin. :-)
Jos saa naisia helposti niin ei silloin näe sitä valtaa mikä naisessa on ihmisen perus elämäntarpeissa. Jos sulle naisen saanti ei ole ongelma et halua sitä nähdä ongelmana muillakaan. Vähän kun rikas sanoisi köyhälle että vittuakos siinä valitat. Kun on aina millä mällätä niin eihän toisillakaan silloin ongelmaa ole.
Kyllä minä ymmärrän, että naisen saaminen on monille todellinen ongelma. Mutta sitä minä en ymmärrä, miksi sen lisäksi täytyisi kavereistaan eristäytyä ja yrittää tehdä elämästään entistäkin kurjempaa. Eikö kannattaisi tehdä juuri päinvastoin?
Nokkelana kaverina varmasti ymmärrät, että syitä voi olla monia: kavereita ei ollut ensinkään, henkilö viihtyy yksin, kaverit osoittautuivat mulkeroiksi jne. Minusta aloittaja yrittää päinvastoin parantaa elämänlaatuaan, kuten se vain on mahdollista.
Erilaisuuden ymmärtäminen, saati hyväksyminen, näyttäisi olevan ihmisenä olemisen vaikein asia. Minusta tämä koskee meitä kaikkia.
Universumi 25 > the beautiful ones. Maailmassa on liikaa ihmisiä.
Hienoa!
Näin se vaan näyttää olevan, et kun miehillä nelikymppiset lähestyy, niin alkaa kuviot kummasti selkiytyyn elämässä ja loppuu se vitun tyhjänpäiväinen haaveilu..
Joo ja kyllähän sitä monen monituisia kaikenlaisia aktiviteetteja voit löytää elämääsi kun alat oikeasti miettimään, mutta nyt ollaan oikeilla jäljillä ja faceen ei olis tarttenu koskaan liittyäkkää. Se on pelkkää huomiohuoraamista..
Turhan monella kestää turhankin pitkään tajuta se totuus ettei koskaan ollutkaan parisuhdeihminen, mutta kun pääsee neljänkympin tietämille ja katsoo taakseppäin, niin sen näkee jo hyvinkin selkeesti, et näin tosiaan oli homma.
Kiinnostavia tarinoita: http://www.iltalehti.fi/tosielamaa/2016030921241196_ir.shtml
Moottoripyörällä maailman ympäri, polkupyörällä aasiasta norjaan, kävellen Siperiasta Australiaan... Ilman lentomatkailua pääsee minne vaan :)
Mitäs eristäytymistä se tuo tuollainen on? Nyt lopetat työsi ja muutat keskelle korpea. Täällä sinä vaan vingut ja kerjäät sääliä.
"Aikani tulee menemään elokuvien, videopelien, kirjojen, musiikin parissa..."
Tietokone, eli netti käytännössä, kuuluu samaan sarjaan harrastuksia eli voit jatkossakin vänistä palstalla.
Hankkiudu lentopelosta eroon, niin voit käydä Thaimaassa panemassa. Onnistuu helposti, kun juo itsensä räkäkänniin, ennen kuin menee koneeseen.
Mottoni on tästä lähtien: "As long as I'm alive, I'm alone".
Eikö sen pitäisi olla juuri toisinpäin; "As long as I'm alone, I'm alive!"
Haluan kyseenalaistaa koko tuon ajatusmallin, etenkin sen "eristäytymis" osion.
Miksi ihmeessä? Ovatko ihmiset vihollisia tai pahoja? Vai oletko sinä sitä? Jos ei kumpaakaan niin mikä pointti on eristäytyä, ellet sitten koe että "maailma on nujertanut sinut ja sinun pitää mennä pois".
"En saanut naista, en ole ansainnut ystäviäkään". Ei kuulosta ihan järkiperäiseltä toiminnalta.
Olisikohan niin että olet asettanut riman sinne onnellisen parisuhteen tasolle, ja nyt kun rima ei ylittänytkään "mikään muu ei kelpaa" ja suoritat sosiaalista itsemurhaa jolle ei ole minkäänlaista tarvetta?
Mitäpä jos vain silpaisisit itsestäsi irti sen parisuhdetarpeen ja jatkaisit sosiaalista elämääsi eristäytymättä. Vapauta itsesi parisuhde-toiveesta ja koe todellinen vapautuminen - menettämättä ihmisiä, olevia ja tulevia.
Kun käy vaikka pelaas tennistä ja uimassa, liikkumassa luonnossa, voi päästää irti parisuhdepakosta.... veikkaan että luontevasti silleen tutustuu ihmisiin... ei tartte olla jokotai.... vaan sekä että ja ja....
Nykyaikana, jos tippaakaan asut liki kaupunkia, et pääse ihmisiä pakoon et sitten perkele millään :))
Sitä sanotaan, että eristäytymisen jääminen, olisi merkki psyykkisestä parantumisesta.
Sinulla on menossa suunta sen mukaan hieman vaaraalliseen suuntaan.
Tosin, osa-aikaerokkona ymmärrän kyllä yksinolon tarpeen, sitä on minullakin, mutta ei koskaan kokoaikaerakoksi, vaikka vihaankin ihmisiä jotka eivät pysyt olemaan yksin.
Tahtoo sanoa, että älä tee mitään lopullista vaan ota aikasi.
Lopulta pariutuminen on naisista kiinni, ja se on traagista, miten miehen kohtalo ja hyvinvvointi on heistä kiinni tuolla tapaa, siksi pitäisikin olla järjestetyt avioliitot.
Mutta ystäväsi kuitenkin ovat valinneet yhdessä kanssasi olla, joten heistä sinun tuskin tarvitsee luopua?
Mun elämä on oikeastaan aina ollut yksinäistä. Kerran elämässäni seurustelin lyhyesti 3kk. Siitä aikaa nyt 10 vuotta. Sitä ennen ja sen jälkeen ei ole ollut mitään virityksiä. Kavereita, siis sellaisia joita näkisi vapaa-ajalla, ei minulla ole. Työkaverit kyllä. Eli kaverot eivät kärsi tästä mitättömästä elämänmuutoksesta. Ei eroa juuri lainkaan entiseen oikeastaan.
Joku ehdotti, että lähde Thaimaaseen panemaan naisia. No en lähde, koska en halua mitään merkityksettömiä panojuttuja. En ole ikinä harrastanut lyhyitä suhteita enkä harrasta. Kaipaan läheisyyttä, hellyyttä, romantiikkaa ja rakkautta. Kaikkea sitä, mitä nykyään sanotaan nössöksi. Olen herkkis, nössö mies. En voi vaan panna. Se on vain tyhjää.
Jos en voi saada rakkautta, niin hyvä on, elän yksin. Valitettavasti tässä kylmässä maailmassa rakkaus alkaa olemaan kuollut ja pitäis vaan panna mahdollisimman montaa naista että olis kunnon mies...ei kiitos. Siitä sanoudun irti.
Joten yksin mennään. Tsemppiä kaikille kuitenkin.