ei varatut naiset sellaisia ole mutta sinkkunainen on niin miksi
miksi sinkkunainen on vaikea luonne
vaikeita.tapauksia
30495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
sinkulla,niin naisella kuin miehelläkin on oma tahto jota toteuttaa ja vaalii.sitten kun rakastuu ja on parisuhteessa oppii joustamaan omasta tahdostaan toisen hyväksi,oppii ymmärtämään ja hyväksymään erilaista ihmistä ja luonne tasoittuu,parisuhde hioo särmiä kummaltakin.
Kyllä mä luulen, että meistä jokainen on jollekin se vaikea luonne ja jollekin toiselle helppo. Riippuu kaiketi siitä kuinka oikeanlaisen vastinkappaleen löytää. Toinen voi pitää jotain ominaisuutta ihastuttavana, mitä taas joku toinen pitää aivan järkyttävän vaikeana ja haasteellisena ominaisuutena.
Millaisia ominaisuuksia minussa pidät ihastuttavina?
(Naurua)
Ehkä ne miehet myös kohtaa erilailla sinkkuna ja varattuna, juuri siksi että sinkkuna on "avoin ja altis", varattuna tietoinen ettei tässä mitään kumppania enää olla valitsemassa? Kohtaamiset saa ehkä erilaisen merkityksen sinkkuna ja varattuna?
Ainakin itse sinkkuna (helpompi puhua omasta näkökulmasta, itsestä) olin paljon varautuneempi miesten seurassa, kun varattuna. Kun en varattuna koe, että olisin enää alttiina joutumaan valintahtehtäviin. Kaikki saa olla mitä on ja tehdä mitä tykkää, mun ei enää tarvitse valita mielestä joukosta. Ihan kun olis kauhean suuri joukko ollutkin mistä valita, no ei ole mutta kuitenkin. Ehkä joku käsnää mitä koitan selostaa. :)
Vaikutat luovalta, ainakin kirjallisesti. Mielikuvituksekkaalta. :)
Musta säkin oot ollu aina pirun hyvä jätkä.
(Reps)
Oman näkemykseni mukaan varattuna oleminen on petoksen alku. Itse olen niin heikkolahjainen, että en moista riskiä ota.
(Hiphuraa)
Voi se olla petoksen loppukin. :)
Ei tässä itselläkään kummoisia lahjoja ole siunaantunut, mutta ilmeisesti riskillä mennään. ;)
Noinhan se menee, sinkkuna paljon tarkemmin katsoo kuka toinen on, voiko häneen mahdollisesti luottaa, eli totakai on varautuneempi.
Jeps. Sinkkuna jotenkin tiedostaa olevansa yksin, kun taas parisuhteessa ollessa vaikka paikan päällä olisi yksin, niin sisimmässä tuntuu kuin olisi kaksin.
En tiedä miten monet kokee asian näin, kuin koen. Se toinen ihminen on aina "mukana" kaikkialla olipa missä vain yksinäänkin. Ja se tunne ja tietoisuus vaikuttaa ainakin itselläni pitkälti myös tässä miten kohtaan esim. vieraat miehet.
Noin se menee itselläkin. Varattuna oma mies on mukana, silloin ei olla haku päällä, eikä edes huomata toisia potentiaalisina kumppaneina. Välttämättä edes rekisteröi toisen sukupuolen edustajina.
Jeps. Se tutka on pois päältä. :)
Onko sinkkunainen vaikea luonne, vai onko hänellä vaikea luonne, kas siinä vasta pulma.
Onkohan ongelma näkökulmissa. Saattaakohan sinkkumiehellä sittenkin olla vaikea luonne, vai onko sinkkumies ko. vaikea luonne. Onkohan peksit lähestymiselle ja kommunikaatiolle eri sinkkunaisen ja varatun osalta.
" Onkohan peksit lähestymiselle ja kommunikaatiolle eri sinkkunaisen ja varatun osalta."
Noniin, sinä sait sen noin hyvin tiivistettyä. Buuh..kun se osaa olla joskus vaikeeta, kun ei osaa. :)
miksi sinkkunainen on aina sotajalalla sille ei käy mikään ei yhtään mikään mutta riitaa kyllä tekee joku kysyy juotko kahvia niin lopuksi sinkkunainen ei juo yhtään mitään haistattelee kylläkin muut naiset kyllä kupponen aina maistuu tai vaihto ehtoisesti jokin muu mutta sinkulle ei mikään tai kun sanoo moi niin sekään ei sinkkunaiselle ole hyvä mutta muut naiset tervehtii ja ilostuu kun tervehditään
Vihastuminen ja suuttuminen on usein pelkoa. Ehkä pelkäävät sua, että haluat heitä "hemmotella". Parisuhteessa olevalla ei ehkä ole samalla tavalla vieraiden ihmisten suhteen kauhukuvia.
Jos käyttäydyt asiallisesti ja normien mukaan, ei ongelmaa pitäisi olla.
Uskoisin, että pitkä parisuhde lisää herkkyyttä kompromisseihin. Yksin ollessaan on useimmiten itse etusijalla, kun taas erityisesti lapsekkaassa liitossa ovat etusijalla yleensä lapset ja sitten kumppanin kanssa sovitellaan.
Kaikkien naisten luonteen voi PANNA kuntoon! :)
Juuri tuollaisia ne naiset aina on.
Siksi, että ne ovat puutteessa. Varatut naiset ovat harvemmin puutteessa.
Jos alat hankalan sinkkunaisen kanssa vehtaamaan niin huomaat eron itsekkin kysymättä.
Sinkkunaisilla on niin paljon kysyntää, että on varaa olla vittumainen, kun aina tulee uusia miehiä ja treffejä. Naiset joilla on vähän kysyntää joutuvat jo muokkaamaan käytöstään.
Sinkkunaisilla ei ole parisuhdeälyä, joka on eräs älykkyyden merkittävä osa-alue.
Yhtä harvalla parisuhteessakin elävällä naisella on parisuhdeälyä. Tosin sama juttu koskee myös osaa miehistä.
Jos edes vähän on naisella parisuhdeälyä, on mahdollista pariutua. Sinkkunaiset ovat tässäsuhteessa oma heimonsa.
Niin onhan se älytöntä pitää kiinni muutamista periaatteistaan, kuten vaatia molemminpuolista uskollisuutta parisuuhteessa.
Karkoittaa useammankin miehen, jos nainen ei omaa parisuhdeälyä... olla näkemättä pieniä syrjähyppyjä... ei mitään mieltä silloin pariutua.
Ja hiton hyvä... jos mies joka ei pysty parisuhteeseen: käsittelee asian myös näin. Silloin ei tule pettymystä puolin sun toisin. Eikä sinkuudessa ole mitään outoa.... outoa päinvastoin on... kun toisilleen sopimattomatkin ihmiset yrittävät väkisin kitkutella päivästä toiseen perhehelvetissä.
Sinulla on joku oma versio tuosta parisuhdeälystä näköjään. Ja tuosta lopusta sinulla ei ole kokemusta joten et voi tietää mistä puhut.
Syitä on lukemattoman monia ja erillaisia vaihtoehtoja miksi joku on pitkään sellaisessa ollut, mutta jossain vaiheessa ne onneksi aina päättyvät jollakin tavalla.
Mulla ei ole kokemusta avioliitosta... pitää paikkaansa. Melkein kolmen vuoden avoliitosta kihlattuna on... sekä häiden peruuttamisesta... jota sitt olen selitellyt tuttaville ja sukulaisillekin, totuutta kiertäen. EI kiva tilanne alkuunkaan... mutt parempi ett tuli ilmi ennen kuin olin avioliitossa... väärin perustein.
Tiedän toki pariskuntia missä vaimo välillä on tosi onneton kun mies on pettänyt.
Eikä ne ole olleet mitään oletuksia pettämisestä, lääkityskin joskus määrätty miehelle että myös vaimolle sukupuolitautiin. Vaimo jäänyt silti roikkumaan siihen suhteeseen, niin ehkä se on sitä parisuhdeälystä johtuvaa käytöstä.
...jos pettää niin se on kerrasta poikki.....enkä itsekään puhuisi mistään "parisuhdeälystä" tässä yhteydestä.....kuuluu ihan täysin ainakin itselle siihen sarjaan asioita, joita en voi käsittää, enkä hyväksyä.... ;P
Parisuhdeälyttömyys on ennemminkin oikea termi.....tietenkin, jos itsekin suhannut joskus aikoinaan enemmän, niin ehkä tuollaiset parisuhteessakin tapahtuvat hairahdukset antaa helpommin anteeksi..... ;P
Kyllä minä ainakin olen huomannut saman sinkkumiestenkin suhteen. Varattujen miesten kanssa voi helposti rupatella esim. työpaikalla niitä näitä, mutta sinkkumiehet kiertävät kaukaa, hyvä jos edes uskaltavat moikata.
Kai se on niin kuin tuolla ylempänä joku jo totesi, että sinkkuna ihminen on varautuneempi. Ja mitä kauemmin sinkkuus jatkuu, sitä varautuneemmaksi sitä vaan tulee. Mutta jos tietää toisen olevan varattu, ei ole sitä pelkoa että olisi mistään muusta kyse ku läpän heitosta, eikä muut ala heti supisemaan, että onkohan noilla nyt jotain sutinaa kun ovat sinkkujakin molemmat.
Olen kyllä itsekin huomannut naisena, että nyt kun sinkkuus on jatkunut jo vuosia niin miehet alkaa jollain tavalla "pelottamaan". Ihminen on siitä hassu otus, että se tottuu ihan mihin vaan. Jopa epämiellyttäviä asioita on hankala muuttaa enää jos niihin on jo tottunut. On helpompaa jatkaa vain näin kuin kokea koko elämän mullistava asia. En itse enää oikein edes näe parisuhdetta erityisen tavoittelemisen arvoisena asiana, alan olla jo niin sinkkuuntunut ja opetellut nauttimaan elämästäni juuri näin.
En olisi uskonut, että näin voi käydä koska eron jälkeen ajattelin, että kuolen jos joudun olemaan pitkään yksin.
Naiset on vaikeita koska eivät ymmärrä miehiä