kun kirjoittaa "päiväkirjaa"
( vaikka ruutuvihkoon)
Joka päivän tapahtumista,omista tuntemuksista, asioista joita on joutunut selvittämään..
Tämä auttaa hurjasti, sillä ajatukset ovat todella sekaisin..
Aluksi voi olla vaikea saada paperille mitään, mutta aivan tavallisten asioiden kirjaaminenkin auttaa..
Voimia kaikille, jotka joudutte selviämään uuden elämäntilanteen kanssa..
( vaikka ruutuvihkoon)
Joka päivän tapahtumista,omista tuntemuksista, asioista joita on joutunut selvittämään..
Tämä auttaa hurjasti, sillä ajatukset ovat todella sekaisin..
Aluksi voi olla vaikea saada paperille mitään, mutta aivan tavallisten asioiden kirjaaminenkin auttaa..
Voimia kaikille, jotka joudutte selviämään uuden elämäntilanteen kanssa..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse ainakin koen, että arkirutiineista kiinnipitäminen on helpottavaa ja välttämätöntä.
Kaiken lainmukaisuuden nopea poishoitaminen, kuten: eropaperit, ositukset, huoltajuudet....
Myös ihmisten keskellä olo auttaa, ettei jää vain neljän seinän sisää. Tällä en tarkoita välttämättä tuttujen tapaamista. Tosin kaikki on hyvin yksilöllistä.
Myös eri keskustelupalstat olivat minulle suurina henkireikinä. Nyt jo rupeaa helpottamaan.
Jarppa
Hyvä tietää, että voisi olla edes jotakin, joka ryhdittää, jos ja kun... . Vaikka on kuin yksi oma, vakiintunut raaja tulisi sahata irti puudutuksetta, muu ei näytä mahdolliselta. On jotakin, jota voi kestää, ja on jotakin, jota ei voi. On jotakin, jota voi kestää jonkin aikaa, ja on jotakin, jota ei voi kestää pidempään.
Se, että olisi sentään rutiineja, on tosin laiha lohtu, mutta kun ei muutakaan ole.
Ihanteeni kyllä tiedän: että sitten taas joskus, ties milloin, olisi taas joku, tai aivan kuin ensi kerran. Ihminen, toinen ihminen, ei "vanhempi" eikä "lapsi" minulle, vaan toinen aikuinen, tasavertainen kumppani, jonka kanssa löytyisi se yhteinen hiili, johon puhaltaisimme.
Mutta sitä ennen on kai oltava valmis olemaan niin rikki, niin rikki, niin rikki, ja laskeutumaan kaikkein alimpaan pohjaan saakka.
Se on totta että tyhjä paperi edessä tyhjää "täysinäisenkin" pään =)
Se on pääasia, että saa siihen paperille ensin edes Jotain. Itse aloitin kirjoittamalla päivänmäärän, millainen ilma on, missä kirjoitan ja missä lapsen on. Lopetin kutakuinkin sanoilla että "en kyllä tiedä mitä kirjoittaisin".
Ja kas vain...se laukaisi mulla sellasin kirjoitus ripulin, että noin kuukauden aikana kirjottelin kaikki fiilikset, tapahtumat ja vitutukset (rumasti sanottu, mutta kumminkin..)mun tapaukses tietokoneelle ja levykkeelle. Opuksesta tuli kolmekymmentä sivuinen! Pääsin pahimman yli.
En ole näyttänyt tekstiä ikinä kenellekkään, enkä varmasti näytäkkään. Se oli mun tapa purkaa ahdistusta.
Netissä on saitti nimeltä www.eroperhe.net jonka keskustelupalstalta olen itse saanut apua. Olen myös kirjoittanut päiväkirjaa, tai siis vihkoa, puhunut ystäville, yrittänyt hoitaa rutiinit vaikka aamulla ei meinaa jaksaa millään nousta ylös, elämä tuntuu tervanjuonnilta välillä mutta toivoa saan aina kun puhun toisten kanssa jotka ovat jo tästä selvinneet.
Kirjoittaminen keskellä avioeron myllerrystä todella auttaa. itse aloitin kirjoittamisen siitä päivästä, kun aloin epäillä miehellä olevan toinen nainen. Nyt tuosta päivästä on lähes vuosi ja avioero virallisesti voimassa. Aika monta paksua kirjaa on tänä aikana täyttynyt. Mutta samalla on kirjoittaessa selvinnyt moni käytännön asiakin, kun sitä on kirjoittaessaan jäsennellyt päässään.
Kun lapseni on aikuinen, annan päiväkirjat ehkä hänelle, jolloin hänelle selviää erostamme nekin asiat, joita hänelle ei vielä ole voinut kertoa eikä hän ikänsä vuoksi niitä vielä ymmärtäisikään.
Olin aviossa 24v ja erosta on n. 2v.
Vuosi ero prosessin alettua meni kuin unessa...jos joku nyt kysyisi,mitä ja miten selvisit ja teit..en itsekkään oikeen tiedä.
Eromme oli aika myrskyisä ja sitä harkittiin jo n. 5 vuotta.
Onneksi minut ohjattiin NS.EROKURSSILLE,JOKA PERUSTUU BRUCE FISHERIN KIRJAAN:KUN SUHTEESI PÄÄTTYY,JÄLLEENRAKENNUS
Suomessa asiassa mukana tohtori Kari Kiianmaa.
Kurssilla ensinnäkin sain "hävitettyä"suurimman taakkani,joka oli viha.
Itse sain tietoa asiasta TYKSISTÄ.
Minulle tämä oli mahtava aloitus eroprosessin ja eron ja avioliiton tutkimiselle.
En tiedä kuinka ympärisuomea pääsee näihin ryhmiin,mutta niitä on järjestetty jo vuodesta 1992.
Eli virallinen nimi Fisherin eroseminaari.
JAKSAMISTA KAIKILLE
Minulle tuli ero viime keväänä ja olen siitä lähtien ollut aivan pihalla omasta elämästäni, viime maanantaina oli ensimmäinen kokoontuminen eroseminaarissa ja tämä viikko on ollut vaikein sitten joulun jälkeen, laittaa miettimään että onko kannatusta jatkaa vaikka ei olla vielä päästy alkuunkaan, koko viikon olen pyöritellyt vanhoja asioita päässäni joista jo luulin päässeeni yli.
Jatka vain,tiedän kokemuksesta,että kannattaa....alku kurssilla on kaikkein vaikein.Toivotan onnea