Mun ihannenaiseni luottaa luontaiseen kauneuteensa. Aurinko on päässyt päivettämään hänen ihoaan myös kasvoista, kun meikkipeite ei ole ollut estämässä. Hän uskaltaa näyttää tunteensa, mutta ei siten holtittomasti, että miehen pitää alkaa joksikin isähahmoksi vaan siten, että näyttää tunteensa, eikä vain puhu niistä. Oikeastaan mitään listaa on vaikea alkaa laatimaan ihannenaisesta, koska luonnollisuus on se joka kaunistaa, ja luonnollisuus ei ole mitään määriteltävissä olevaa. Sanoisinko luonnollinen, näkökykyinen ja tilannetajuinen nainen on ihannenaiseni - eli hänen elämänsä ei pyöri sen ympärillä, että hyväksytäänkö hänet, pidetäänkö häntä kauniina, löytääkö hän tietynlaisen parisuhteen, vaan että hänen mielentilansa on avoin. Kysynpä vaan onko sellaisia naisia, ei kovin paljoa?
Olen käyny viime aikoina muutaman neidon kanssa treffeillä ja nättejä ihan mukavia naisia olleet kaikki, mutta jokin on jäänyt puuttumaan. Oikeastaan he ovat olleet kovinkin kauniita, mutta hirvittävän hillittyjä ja korostuneina miettimään miltä näyttävät ja kelpaavatko. Sellainen seura on aika kaavamaista ja tylsää. Ja luo vaivaantuneen ihan kivan tunnelman; periaatteessa mitään ei ole vialla, mutta ku...
Tajusin tämän vasta kun olin ollut ensimmäisillä treffeillä erilaisen naisen kanssa, siis sellaisen joka on fokusoitunut maailmaan eri tavalla. Ensinnäkään hän ei ilmestynyt treffipaikalle vessasta. Useimmat ulkonäköfeikkaajahuolehtijat käyvät aina ennen treffejä haromassa tukkaansa ja töpöttämässä meikkiä lisää ja varmistamassa, että kaikki on ulkoisesti hyvin.
Istuin kahvilan pöydässä ison ikkunan eessä oottelemassa treffien alkua, kun näin, että ikkunan eteen tuli polkupyörää asettelemaan hauskan näköinen nainen. Tuuli oli jotenkin sekoittanut tukan ja hänen kasvonsa olivat jotenkin ihanan väriset. Hän otti jotenkin kontaktia moniin ihmisiin tai huomioi heitä, eikä suinkaan tuijotellut eteensä elegantin hillityn ilmeensä ja olemuksensa kanssa rakennekynsiään varoen.
Sinä aikana kun hän omaa pyörää jätti siihen, hän ehti huomaamaan ja auttamaan vanhaa rouvaa polkupyöränsä kanssa, tällä kun oli kumi tyhjennyt. Sinne se neitokainen polvistui katukivetykselle mekon helman paljaan polven alle ilmeisesti pehmikkeeksi asetellen polkupyöränpumpun kanssa ja alkoi pumpata. Pumpulla, joka ei ollut hänen, vaan jonka hän lukuisilta ohi meneviltä pyöräilijöiltä kysyttyään, sai viimein yhdeltä nuorukaiselta lainaan.
Harmittaa, etten sen enempää seurannut tilannetta, koska tilanne jatkui kuitenkin kymmenisen minuuttia. Olin niin jännittyny deittini saapumisesta, hän oli jo pikkuisen myöhässä ja kun pöytääni sitten ilmaantui valloittavasti hymyilevä käsistään pyöränöljynen neitokainen, alkoi minua naurattaa mahdottomasti. Tajusin siinä, että olin jännittäny turhaan ja että sinä hetkenä tapasin elämäni ekan luonnollisen naisen, joka ei teeskennelyt ja jonka kanssa ei tarvinnu teeskennellä. Ja jolla oli tilannetajua, näkökykyä. Kuinka moni olisi alkanut moiseen touhuun pumppua kyselemään, saati että kuinka moni ihminen olisi edes huomannut mummoa hädässä?
No oikeestaan varsinaisen vaikutuksen teki se, että hän ei selitellyt minulle mitään. Ei alkanut kertoa mitä oli juuri tehnyt, ja mitä oli tapahtunut, tai miksi oli kädet likaiset, niin kuin useat naiset lörpöttelivät aivan liikaa hermostuksissaan, vaan että hän vaan ohimenevältä kahvilaneidolta kysyi, että missä on vessa, että voi pestä paskaset kädet?
Se oli jotenkin erityisen säväyttävää.
Olen käyny viime aikoina muutaman neidon kanssa treffeillä ja nättejä ihan mukavia naisia olleet kaikki, mutta jokin on jäänyt puuttumaan. Oikeastaan he ovat olleet kovinkin kauniita, mutta hirvittävän hillittyjä ja korostuneina miettimään miltä näyttävät ja kelpaavatko. Sellainen seura on aika kaavamaista ja tylsää. Ja luo vaivaantuneen ihan kivan tunnelman; periaatteessa mitään ei ole vialla, mutta ku...
Tajusin tämän vasta kun olin ollut ensimmäisillä treffeillä erilaisen naisen kanssa, siis sellaisen joka on fokusoitunut maailmaan eri tavalla. Ensinnäkään hän ei ilmestynyt treffipaikalle vessasta. Useimmat ulkonäköfeikkaajahuolehtijat käyvät aina ennen treffejä haromassa tukkaansa ja töpöttämässä meikkiä lisää ja varmistamassa, että kaikki on ulkoisesti hyvin.
Istuin kahvilan pöydässä ison ikkunan eessä oottelemassa treffien alkua, kun näin, että ikkunan eteen tuli polkupyörää asettelemaan hauskan näköinen nainen. Tuuli oli jotenkin sekoittanut tukan ja hänen kasvonsa olivat jotenkin ihanan väriset. Hän otti jotenkin kontaktia moniin ihmisiin tai huomioi heitä, eikä suinkaan tuijotellut eteensä elegantin hillityn ilmeensä ja olemuksensa kanssa rakennekynsiään varoen.
Sinä aikana kun hän omaa pyörää jätti siihen, hän ehti huomaamaan ja auttamaan vanhaa rouvaa polkupyöränsä kanssa, tällä kun oli kumi tyhjennyt. Sinne se neitokainen polvistui katukivetykselle mekon helman paljaan polven alle ilmeisesti pehmikkeeksi asetellen polkupyöränpumpun kanssa ja alkoi pumpata. Pumpulla, joka ei ollut hänen, vaan jonka hän lukuisilta ohi meneviltä pyöräilijöiltä kysyttyään, sai viimein yhdeltä nuorukaiselta lainaan.
Harmittaa, etten sen enempää seurannut tilannetta, koska tilanne jatkui kuitenkin kymmenisen minuuttia. Olin niin jännittyny deittini saapumisesta, hän oli jo pikkuisen myöhässä ja kun pöytääni sitten ilmaantui valloittavasti hymyilevä käsistään pyöränöljynen neitokainen, alkoi minua naurattaa mahdottomasti. Tajusin siinä, että olin jännittäny turhaan ja että sinä hetkenä tapasin elämäni ekan luonnollisen naisen, joka ei teeskennelyt ja jonka kanssa ei tarvinnu teeskennellä. Ja jolla oli tilannetajua, näkökykyä. Kuinka moni olisi alkanut moiseen touhuun pumppua kyselemään, saati että kuinka moni ihminen olisi edes huomannut mummoa hädässä?
No oikeestaan varsinaisen vaikutuksen teki se, että hän ei selitellyt minulle mitään. Ei alkanut kertoa mitä oli juuri tehnyt, ja mitä oli tapahtunut, tai miksi oli kädet likaiset, niin kuin useat naiset lörpöttelivät aivan liikaa hermostuksissaan, vaan että hän vaan ohimenevältä kahvilaneidolta kysyi, että missä on vessa, että voi pestä paskaset kädet?
Se oli jotenkin erityisen säväyttävää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No onnea! Siihen loppui parinetsintä. :) Harvinaista herkkua saada lukea täällä näin onnellinen tarina ensikohtaamisesta. Kiitos kirjoituksestasi ja mukavaa yhteistä kesää teille!