Olen sosiaalinen ihminen, tutustun ja pystyn helposti juttelemaan uusien ihmisten kanssa. Mutta silti koen olevani yksinäinen... Olenko ainoa?
Vastaukset 5
- NiinSeVaanO
Juu no se on ihan eri asia pystyä pinnallisesti rupattelemaan ja näennäisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, kuin kyetä syventämään näitä suhteita oikeiksi kaveri- saati ystävyyssuhteiksi.
Tuttuja ja muka-ystäviähän nyt aina saa, mutta ne oikeat kaveri- ja ystävyyssuhteet eivät tuosta noin vain synny. Aina se ei ole edes omasta tahdosta ja yrittämisestä kiinni, jos kemiat eivät vaan kohtaa tarpeeksi hyvin, toinen osapuoli ei halua tai hänellä on jo sosiaaliset verkostot täynnä. - Raakakauppa
Saatan ymmärtääkin tuon fiiliksen. Itse koen että se ajoittainen tunne johtuu siitä, ettei saa tarpeeksi syvää kontaktia toiseen, ei koe että toiset olisivat aidosti läsnä. Eikä sekään välttämättä riipu ihmisestä. Välillä jonkun kanssa kokee yhteisyyttä ja tulee aidoksi kuulluksi kun molemmat ovat aidosti läsnä ja suhteessa mukana. Sitten taas toisella kertaa se voi olla hyvinkin pintapuolista kiireiden, huonon päivän tai vain väsymyksen takia, jolloinka itse saattaa kokea olonsa yksinäiseksi vaikka olisikin juuri viettänyt aikaa jonkun kanssa.
Rupatteluhan on ihan kivaa, joo, mutta onko se ihmisten välistä aitoa kohtaamista vai ei, se on mielestäni se kysymys. Monilla on varmasti ystäviä joiden kanssa huuli lentää ja on hauskaa, mutta ei välttämättä ikinä oikeasti keskustella syvällisesti. Myös fyysinen kontakti on tärkeää. Välillä koen että yksinäisyyden tunne katoaa jo sillä, että toinen halaa, tai nukutaan vaikka päiväunet sylikkäin, vaikka ei sanaakaan sanottaisi.
Aito läsnäolo on oman kokemukseni mukaan se asia, joka määrittää kokeeko itsensä yksinäiseksi vai ei. Et ole ainoa...
Älä opettele sen kanssa sinuiksi, vaan koita mennä pidemmälle... Varo kuitenkin ettei jatkaminen katkeroita ja tee samanlaista kuin meikäläinen...Reemy: "Olen sosiaalinen ihminen, tutustun ja pystyn helposti juttelemaan uusien ihmisten kanssa. Mutta silti koen olevani yksinäinen... Olenko ainoa?"
Minulla on ollut hetkittäin yksinäisiä hetkiä esimerkiksi yläasteella. Lukiossa minulla oli enemmän kavereita, vaikka ei paljoa. Muutettuani toiseen kaupunkiin opiskelemaan yliopistoon löysin paljon uusia ystäviä niin uusista naisista kuin miehistä. En seurustele, koska sopiva ei ole tullut vielä vastaan, mutta en koe enää olevani yksinäinen. Takana on yläasteen ajat, jolloin olin monesti melko yksin, vaikka oli luonnollisesti jonkun verran kavereita.
Elämässä kaveruus/ystävyys suhteitten laatu voi vaihdella. Ihminen on eri ala-asteella, yläasteella, lukiossa/amiksessa ja myöhemmin. Aikaisempien vaiheiden ystävyyssuhteet eivät välttämättä kanna seuraaviin vaiheisiin, jos asutaan eri paikkakunnilla ja ollaan vaikka eri kouluissa.
Yritä tutustua paremmin ja tosissaan ystävystyt niin et tunne itseäsi enää yksinäiseksi. Ystävyys voi merkitä myös huolia ilojen lisäksi, jos ystävällä menee jostain syystä huonosti. Ystävyys on antamista ja ottamista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 921702
Miksi kumppaniehdokkaan oma elämä on teille ongelma?
Täällä monesti kuulee vaatimuksia siitä, että kumppaniehdokkaalla ei saisi olla lemmikkejä, lapsia, kavereita, eksiä, su4601246- 861150
- 721078
Oikea nainen
On äärimmäisen naisellinen, pienikokoinen, kapeaharteinen, pienet kapeat kasvot, paksut huulet, kauniit hiukset, upeat t1861043- 93907
Ny se loppuu ( Kuhmo)
Yhtiö on myyty. Notta yyteet meleko äkkiä, notta. Pelastautukoon ken voi. Notta se on tuulista pian.36879- 65685
Minä olen käyttänyt mustan magian riittejä ja taikoja aiheuttaakseni epäonnea ja pahaa joillekin
Ne jutut on toimineet. Olen harjoittanut tätä parisenkymmentä vuotta172671Olen pahoillani mies ihan kaikesta
Et sinä ole edes tehnyt mitään väärää. Eihän kenestäkään ole pakko tykätä. Pyydän anteeksi kaikkea häiriköintiä, joka on60662