Olen sosiaalinen ihminen, tutustun ja pystyn helposti juttelemaan uusien ihmisten kanssa. Mutta silti koen olevani yksinäinen... Olenko ainoa?
Sosiaalisen ihmisen yksinäisyys
5
233
Vastaukset
- NiinSeVaanO
Juu no se on ihan eri asia pystyä pinnallisesti rupattelemaan ja näennäisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, kuin kyetä syventämään näitä suhteita oikeiksi kaveri- saati ystävyyssuhteiksi.
Tuttuja ja muka-ystäviähän nyt aina saa, mutta ne oikeat kaveri- ja ystävyyssuhteet eivät tuosta noin vain synny. Aina se ei ole edes omasta tahdosta ja yrittämisestä kiinni, jos kemiat eivät vaan kohtaa tarpeeksi hyvin, toinen osapuoli ei halua tai hänellä on jo sosiaaliset verkostot täynnä. - Raakakauppa
Saatan ymmärtääkin tuon fiiliksen. Itse koen että se ajoittainen tunne johtuu siitä, ettei saa tarpeeksi syvää kontaktia toiseen, ei koe että toiset olisivat aidosti läsnä. Eikä sekään välttämättä riipu ihmisestä. Välillä jonkun kanssa kokee yhteisyyttä ja tulee aidoksi kuulluksi kun molemmat ovat aidosti läsnä ja suhteessa mukana. Sitten taas toisella kertaa se voi olla hyvinkin pintapuolista kiireiden, huonon päivän tai vain väsymyksen takia, jolloinka itse saattaa kokea olonsa yksinäiseksi vaikka olisikin juuri viettänyt aikaa jonkun kanssa.
Rupatteluhan on ihan kivaa, joo, mutta onko se ihmisten välistä aitoa kohtaamista vai ei, se on mielestäni se kysymys. Monilla on varmasti ystäviä joiden kanssa huuli lentää ja on hauskaa, mutta ei välttämättä ikinä oikeasti keskustella syvällisesti. Myös fyysinen kontakti on tärkeää. Välillä koen että yksinäisyyden tunne katoaa jo sillä, että toinen halaa, tai nukutaan vaikka päiväunet sylikkäin, vaikka ei sanaakaan sanottaisi.
Aito läsnäolo on oman kokemukseni mukaan se asia, joka määrittää kokeeko itsensä yksinäiseksi vai ei. Et ole ainoa...
Älä opettele sen kanssa sinuiksi, vaan koita mennä pidemmälle... Varo kuitenkin ettei jatkaminen katkeroita ja tee samanlaista kuin meikäläinen...Reemy: "Olen sosiaalinen ihminen, tutustun ja pystyn helposti juttelemaan uusien ihmisten kanssa. Mutta silti koen olevani yksinäinen... Olenko ainoa?"
Minulla on ollut hetkittäin yksinäisiä hetkiä esimerkiksi yläasteella. Lukiossa minulla oli enemmän kavereita, vaikka ei paljoa. Muutettuani toiseen kaupunkiin opiskelemaan yliopistoon löysin paljon uusia ystäviä niin uusista naisista kuin miehistä. En seurustele, koska sopiva ei ole tullut vielä vastaan, mutta en koe enää olevani yksinäinen. Takana on yläasteen ajat, jolloin olin monesti melko yksin, vaikka oli luonnollisesti jonkun verran kavereita.
Elämässä kaveruus/ystävyys suhteitten laatu voi vaihdella. Ihminen on eri ala-asteella, yläasteella, lukiossa/amiksessa ja myöhemmin. Aikaisempien vaiheiden ystävyyssuhteet eivät välttämättä kanna seuraaviin vaiheisiin, jos asutaan eri paikkakunnilla ja ollaan vaikka eri kouluissa.
Yritä tutustua paremmin ja tosissaan ystävystyt niin et tunne itseäsi enää yksinäiseksi. Ystävyys voi merkitä myös huolia ilojen lisäksi, jos ystävällä menee jostain syystä huonosti. Ystävyys on antamista ja ottamista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?921836- 851282
- 1101133
- 761017
- 105919
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘57853- 36762
- 47761
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis48711- 33683