Niin, olen menestynyt ihan hyvin työelämässä ja saanut jatkuvasti kiitosta työstäni suuryrityksen johtotasolta saakka. Hiljattain sain myös työstäni arvostetun tunnustuksen.
Ainut, jolta ei kiitoksen sanaa ole kuulunut, on mieheni. Työ vie paljon aikaani, joten ehkä häntä harmittaa se. Mutta toivoisin, että edes jostain pilkahtaisi hänen olevan ylpeä minusta. Mitään vinkkiä siihen suuntaan ei ole tähän päivään mennessä kuulunut.
Ennemmin hän syyttää työtäni kaikista ongelmistamme ja jopa suhtautuu erittäin nihkeästi etenemiseeni urallani.
Mistä tämä kertoo? Onko vika minussa vai hänessä?
Ainut, jolta ei kiitoksen sanaa ole kuulunut, on mieheni. Työ vie paljon aikaani, joten ehkä häntä harmittaa se. Mutta toivoisin, että edes jostain pilkahtaisi hänen olevan ylpeä minusta. Mitään vinkkiä siihen suuntaan ei ole tähän päivään mennessä kuulunut.
Ennemmin hän syyttää työtäni kaikista ongelmistamme ja jopa suhtautuu erittäin nihkeästi etenemiseeni urallani.
Mistä tämä kertoo? Onko vika minussa vai hänessä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vikaa saattaa olla molemmissa. Teet siis nähtävästi ylitöitä? Oletko keskusrellut miehesi kanssa, onko se hänelle ok? Itse näen niin, että jos työ vie enemmän aikaa kuin normisti, siis toisruvasti, niin silloin asia on yhteinen puolison kanssa. Samoin jos työ vaatii jatkuvaa reissaamista, niin on oltava ok myös puolisolle.
Itse erosin exästäni osittain siksi, että hän mietti ja teki töitä jatkuvasti. Hän perusteli asiaa sillä, että hän tienasi meidän yhteiseen käyttöön paljon rahaa. Mutta itse en halunnut enempää rahaa, vaan aikaa joskus yhdessä.
Nykyinen mieheni joutuu matkustelemaan usein työn takia. Asia oli kuitenkin tiedossa jo vuosia sitten kun suhteemme alkoi. Ihan ok. Kun ei ole reissussa, selvästi panostaa perheeseen ja parisuhteeseen. Ja itsekin joudun joskus yrityksen osakkaana vebyttämään työpöivää, mutta otan sen kyllä vapaana takaisin.
Hyvä vastaus fjlböömniltä. Jos teet liikaa töitä urasi eteen, niin että se haittaa teidän parisuhdetta, ei tietenkään miehesi osaa iloita etenemisestäsi uralla. Keskustelkaa asiasta.
Se kertoo siitä että hän ei ole itsensä kanssa "sinut". Tuon tekstisi perusteella sanoisin että vika on hänessä. Sinulle tärkein ihminen elämässä ei ole aidosti onnellinen ja iloinen siitä mitä teet. Toisen arvostaminen, sen sanominen ja näyttäminen on yksi suhteen perustukijaloista. Se minkälaista teidän muu elämä ja rakkauden syvyys on kertoo onko vain että hän ei tunne olevan tasavertainen sinulle urasi johdosta vai mitä hän sinua kohtaan tuntee.
Mikä on hänen itsetuntonsa ja itsetuntemus? Kuinka avoimesti olette keskustelleet kaikesta? Tunteeko hän itsensä kelpaamattomaksi sinulle urasi vuoksi?
Minun suhteeni naiseeni alkoi sillain että menimme päinvastoin kuin yleensä. Puhutaan että monet parit kasvavat hiljalleen erilleen mutta me kasvoimme yhteen ja sitten vasta meillä alkoi rakkaussuhde. Olimme ystäviä pari vuotta ja toisille turvallinen kasvualusta missä rakensimme itsemme hyvinvoiviksi henkisesti. Opimme tuntemaan toisemme ja itsemme läpikotaisin eikä ikinä tuomittu toista mistään. Se loi meille pohjan joka pitää meidät yhdessä lopunelämämme.
"Vika on hänessä"
Vähän on vaikea kuvitella "vian" olevan vain ap:n miehessä. Sanoisin, että ongelma on parisuhteessa, ei ollenkaan ap:n työmenestyksessä. Ap kaipaisi "fanitusta" mieheltään, muttei huomaa sitä mitä mies tarvitsee parisuhteessa. Toisen menestyksestä voi iloita vain silloin, kun itsellä on suurin piirtein kaikki kohdalla - ja parisuhteessa myös.
Ihme meis sinulla jos sinä tienaat hyvin niin miestä ottaa vasmaan sinun menestys päähän ja sanoppa kerran kunnolla ja kyvy miksi ei kehu koskaan sinua työmenestyksest. Oma naiseni saa työnanjalata huomion osoituksen niin sanoin että menennään sen jälkeen baarikierrokselle tai syömään kun on perjantai päivä ja kehoitin ottaamaan vkl lopun vapaaksi kunt tekee töitä vkl niinkuin minäkin nyt mutta rahaa tulee. Miestäsi ottaa päähan sinun menestyksesi ja sen on varmaan häneltä pois ja älä missään vaihessa tuollaisen kanssa lapsia tee koska hän ei varamaan niitä hoitaisi jos sinulla olisi työkiireitä.
Miehet ilahtuvat naisen työmenestyksestä yhtä paljon kuin naiset mieheltä saamastaan kikkelikortista. Sukupuolissa on vissiin joitain eroja.
??
Ai ettei Ratikkakuski ilahdu vaimonsa työmenestyksestä? Tuohon kyllä täytyy harmiksesi sanoa, että jokainen tuntemani mies, jolla on työssään menestyvä vaimo, on ilahtunut tästä, ja nauttii myös asiasta täysin rinnoin. Tietty se vaatii mieheltä tiettyä luonnetta, jota ei kaikilla ole.
Kikkelikortit ovat "aika" hämäriä. Suorastaan henkistä väkivaltaa, huonoa käytöstä, nolo lähettäjälleen. Ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä edes luulla, että sellainen ilahduttaisi yhtään ketään.
Kikkelikortit henkistä väkivaltaa??
Kiusaamista ainakin. Ja kiusaaminen on henkistä väkivaltaa. Tuskinpa sinäkään kikkelikortteja arvostuksen- ja kunnianosoituksena pitäisit...
Jees. Kiusaamista, henkistä väkivaltaa on tuollainen sukupuolinen häirintäkin.
Totta kai minä iloitsen siitä, mistä Rouva Ratikka on iloinen ja ylpeä. Kunhan vain sanon, että suurin osa miehistä on aivan kuin minä. Ei entisen avovaimoni arvoa silmissäni laskenut se, että hän oli pelkän peruskoulun käynyt. Eikä Rouva Ratikan arvoa nosta se, että hän on akateeminen.
Kikkelikortti oli vertauskuva sukupuolten välisistä eroista. Jos nainen lähettää miehelle alastonkuvansa, mies mitä suuremmalla todennäköisyydellä ilahtuu. Sitten joku typerä mies kuvittelee, että naiset ilahtuisivat samasta asiasta. Aivan kuin naisille on paljon enemmän merkitystä miehen koulutuksella, ammatilla ja palkalla kuin miehille.
Toki naiset kieltävät tämän tosiasian, koska se on niin sisäänrakennettu, etteivät sitä edes itse tiedosta. Tilastoista se tosin on helppo nähdä todeksi.
Asiaan vaikuttaa se, onko teillä yhteinen arvomaailma ja toiveet vai ei. Jos mies mielummin toivoisi paljon yhteistä vapaa-aikaa, ystävien tapaamisia ja vaikka yhteistä kodin laittoa, mutta sinä käytät tarmosi uralla etenemiseen... Huono yhtälö. Teijän täytyy pystyä puhumaan siuyä mikä kummallekin on tärkeetä. Kummankasn toiveissa ei sinällään ehkä oo vikaa, mutta miten sovitatte ne yhteen? Tällä hetkellä taitaa vaan molempia tympiä?
Mieti mitkä suhteessanne ovat ne todelliset ongelmat. Sanomattakin selvää, ettei ne ole vain sinun työssäsi, tai johdu pelkästään miehestäsi.
Teillä taitaa olla hyvin erilaiset toiveet, odotukset ja arvostukset parisuhteeltanne, ja siitä aiheutuu vakavia ristiriitaisuuksia. Ihan loogisesti ajatellen, parisuhde ei onnistu, jos toinen (molemmat) on aina töissä. Ja silloinkin kun paljon töitä paiskiva puolisko on kotona hän toivoisi puolisolta hehkutusta työstään. Jos on haka, suosittu ja super töissään ei todellakaan välttämättä ole sitä kotona puolison mielestä. Riippuu täysin juuri noista odotuksista, arvostuksista - ja siitä mitä siellä kotona tapahtuu silloin KUN siellä on molemmat yhdessä. Onko kyse pelkästään samasta osoitteesta, vai onko puolisoilla todella suhde.
"Työ vie paljon aikaani, joten ehkä häntä harmittaa se."
Juuri näin.
Usein, hyvin usein työtä ym. tehdään parisuhteen kustannuksella. Itseasiassa suuri osa avioeroista (ja muistakin parisuhde-eroista) johtuu siitä, että toinen on paljon, tai jatkuvasti töissä. En muuten usko, että sinuakaan paljon lämmittäisi miehen tunnustus työstäsi, jos hän samalla miettii avioeroa. Ts. miestäsi ei ehkä vain "harmita", että panostat töihisi, vaan hän voi olla vaikka kuinka vi.. keljuuntunut siitä. Ääriään myöten täynnä. Silloin on todella paha kehua toista saavutuksista työssään.
Panostat aikaa töihisi...
Kiitos vastauksista. Meillä on yksi yhteinen lapsi. Olemme olleet pitkään yhdessä ja mulla on alusta asti ollut toiveita, joihin olen toivonut mieheltä muutosta. Yksi niistä on alkoholinkäyttö - känni on saatava kerran viikossa. Mitään muutosta ei näiden vuosien aikana ole tapahtunut, vaikka nyt on myös se lapsi.
Itse olen luopunut aika paljosta suhteen edetessä. Esim. jo yhdestä työstä, koska mies ei suostunut muuttamaan mun luo vaan mun piti muuttaa hänen kotikaupunkiinsa. Perustelu oli kaverit, ei voinut luopua heistä. Itse jouduin luopumaan Hyvästä miespuolisesta kaveristani, koska oma mies oli mustis.
Jotenkin alkaa tuntua, että olen ollut pelkkä hölmö, eikä meillä ole enää muuta yhteistä kuin lapsi.
No niin, tulihan se totuus sieltä. :-) Miksi puhut ensin asian vierestä ja vasta sitten asiasta joka oikeasti hiertää. Naisen logiikkaa? Näin naisena sanon että puhu sen ukkosi kanssa asioista suoraan, miehet ei putkiaivoillaan muuta ymmärrä. Tämän kun naiset tajuaisi niin moni suhde voisi paremmin. Ja samalla luopua ajatuksesta että miehet jotain tajuaisi pikku vihjeistä tai asian vierestä puhumisella. Oma suhde (hiton pitkä!) on alkanut sujua paremmin kun on lakannut hakkaamasta omaa päätään seinään!
No, vielä tiivistettynä: mulle kelpaisi tämä elämä ihan hyvin (puutteistaan huolimatta), jos mies vaan antaisi mun liikkua vapaammin työkuvioissa