Hei,
Olin helmikuun puolessavälissä todella tuhdissa kunnossa 152 cm/84 kg, jolloin aloitin projektini n. kuukauden täysnutrauksella. Siitä jatkoin pikku hiljaa siirtyen täysnutrauksesta osanutraukseen. Tällä hetkellä painan 67kg joten pudotettavaa on vielä 15 kg taavoitteeseeni, pudotettuna on nyt - 17 kg kolmessa kuukaudessa.
Muutos on ollut suuri ja matka haastava, eikä tämä tästä yhtään helpotu. Lisäksi kamppailen ruoka-addiktion kanssa, siksi otinkin Nutrilett-tuotteet avuksi (minun oli helpompi alkaa hallita addiktiotani lopettamalla kiinteän ruoan syöminen aluksi kokonaan). Yhtä taistelua tämä on ja minua pelottaa se kun syksyllä saavutan tavoitepainoni, mitä sen jälkeen tapahtuu.
Olen ajatellut varata ajan ravintoterapeutille, koska suhteeni ruokaan on todella ongelmallinen. Kuitenkin nyt rakkaan viholliseni aiheuttamat jalka- ja selkäkivut ovat helpottaneet ja oloni on varovaisen toiveikas tulevaisuuden suhteen. Toisaalta mässäilynhimon ohelle on syntynyt se vanha tuttu valtava syyllisyyden tunne, häpeä ja inho itseäni ja muita lihavia ihmisiä, sekä lihottavia ruokia kohtaan. Tämä ei ole tervettä, olenhan sentään jo aikuinen ihminen (26-vuotias).
Onko teillä muilla tällaisia tunteita? Vai olenko ainut sekopää koko foorumilla?
Olin helmikuun puolessavälissä todella tuhdissa kunnossa 152 cm/84 kg, jolloin aloitin projektini n. kuukauden täysnutrauksella. Siitä jatkoin pikku hiljaa siirtyen täysnutrauksesta osanutraukseen. Tällä hetkellä painan 67kg joten pudotettavaa on vielä 15 kg taavoitteeseeni, pudotettuna on nyt - 17 kg kolmessa kuukaudessa.
Muutos on ollut suuri ja matka haastava, eikä tämä tästä yhtään helpotu. Lisäksi kamppailen ruoka-addiktion kanssa, siksi otinkin Nutrilett-tuotteet avuksi (minun oli helpompi alkaa hallita addiktiotani lopettamalla kiinteän ruoan syöminen aluksi kokonaan). Yhtä taistelua tämä on ja minua pelottaa se kun syksyllä saavutan tavoitepainoni, mitä sen jälkeen tapahtuu.
Olen ajatellut varata ajan ravintoterapeutille, koska suhteeni ruokaan on todella ongelmallinen. Kuitenkin nyt rakkaan viholliseni aiheuttamat jalka- ja selkäkivut ovat helpottaneet ja oloni on varovaisen toiveikas tulevaisuuden suhteen. Toisaalta mässäilynhimon ohelle on syntynyt se vanha tuttu valtava syyllisyyden tunne, häpeä ja inho itseäni ja muita lihavia ihmisiä, sekä lihottavia ruokia kohtaan. Tämä ei ole tervettä, olenhan sentään jo aikuinen ihminen (26-vuotias).
Onko teillä muilla tällaisia tunteita? Vai olenko ainut sekopää koko foorumilla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sellainen lisäys vielä, että nämä tunteet ovat varmaankin olleet koko ajan turrutettuina pinnan alla ja ovat ikään kuin nyt nousseet pintaan todella voimakkaina.
Olisin todella kiitollinen jos joku voisi jakaa omia kokemuksiaan ja neuvojaan miten selvitä tästä eteenpäin.
Kiitos!
Kannattaa todellakin varata aika ravintoterapeutille. Siellä voit keskustella noista ruokaan liittyvistä tunteista sekä saat varmaankin neuvoja ruokarytmiin yms. Tsemppiä!
Kiitos viestistäsi!
Pohdiskelin asiaa ja päädyin siihen että varaan ajan ravintoterapeutille.