mikä vitun naisen logiikka

Tarvitsee vain yhden sanan: yleistietoa.

Mahdollisesti helpoiten havaittavissa oleva naisen logiikkaan pohjautuva piirre on naisen suuri tarve luokitella kaikki elämässään, varsinkin ihmisten väliset suhteet. Päinvastoin kuin miehillä, joilla ei tunnu olevan minkäänlaisia ongelmia kommunikoida ja viettää yhteistä aikaa kenen tahansa paitsi vihamiehensä kanssa, jokaisella ihmisellä naisen elämässä on tietty status, kuten "kaveri", "paras ystävä" eli "bestis", "poikakaveri/tyttökaveri", "sulhanen/morsian", "aviomies/vaimo" tai "en tunne", ja nykyään myös "on pientä juttua". Tästä on ajan myötä seurannut, että naisella on enemmän tai vähemmän tarkat odotukset ja edellytykset muilta ihmisiltä riippuen heidän statuksestaan, ja hän saattaa loukkaantua ja alkaa syrjiä (ns. "pistää välit poikki") määrittelemäänsä "kaveria" tai "ystävää", jos kokee tämän esim. viettävän liian vähän aikaa hänen kanssaan. Pahimmassa tapauksessa ystävälliset välit katkeavat kateudesta, jolloin nainen on pahoittanut mielensä siitä, että kanssaihminen viettää aikaa myös muiden kanssa.

Mikäli nainen on jo pariuhteessa miehen kanssa, ei miehen tule arvostella naisen tapaa luokitella ystäviään statuksiin. Jos esimerkiksi nainen on luokitellut jonkun naispuolisen ystävänsä "bestis" statukseen, ja on useaan kertaan riidoissa tämän kanssa, tulee miehen käyttäytyä kuin jokainen riita olisi aivan uniikki ja uudenlainen, vaikka se toistaisikin samaa kaavaa. Lausahdukset kuten "Kyllä te vielä sovitte, älä jaksa ruikuttaa." eivät ole suositeltavia. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa mies on yllättäen väärintekijä, joka on alikynnessä. Oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, on miehen parempi olla kiinnittämättä huomiota naisen haluun luokitella henkilöitä statuksiin. Tämä tosin voi johtaa tilanteeseen jossa mies on jälleen väärintekijä, kun ei huomaa että nainen on riitautunut "bestis" luokituksen saaneen kanssa, vaikka mies ei edes muista mainitulla henkilöllä olevan "bestis" luokitusta. Näin päästään naisen logiikan sivuhaaraan, eli Ennalta päätetty vääryys™. Eli jälleen kysytään; "kun lopputulos on tiedetty, miten siihen päädytään?". Mies on aina väärintekijä, mutta naisen logiikka pyrkii löytämään tavan jolla tehdä miehestä väärintekijä. Otetaan esimerkki. Kun mies lopettaa seurustelun naisen kanssa, on mies väärintekijä. Mutta mies on myös väärintekijä jos hän ei lopeta seurustelua naisen kanssa, koska tällöin hän on jatkanut suhdetta jolla ei ole tulevaisuutta. Toinen esimerkki on vielä tunnetumpi. Jos mies pettää naista jonka kanssa hän seurustelee, ja kertoo siitä naiselle, hän on väärintekijä. Mutta mikäli mies ei kerro asiasta naiselleen, vaan sen sijaan pitää asian salassa, on mies väärintekijä, mikäli asia paljastuu naiselle, tai hän on väärintekijä sosiaalisista syistä.

Toinen esimerkki on romanttinen seurustelu. Erittäin suuri määrä on tehnyt seurustelusta avioliiton kaltaisen sovittavan statuksen, jolla on omat edellytyksensä. Ns. "suhde" aloitetaan siten, että jompikumpi, usein miespuolinen, jos kyse on heteroseksuaalisesta ihmissuhteesta, kysyy "Alaks olee [yhdessä]?", ja toisen myöntymyksellä nainen ja toinen ihminen ovat siitä hetkestä lähtien ns. "yhdessä". Tämä on status, ja se edellyttää lähes poikkeuksetta kumppanilta tiettyjä asioita, kuten sitä, että sanoo tasaisin väliajoin "rakastan sinua", halaa ja suutelee, ostaa kalliita lahjoja jne. Edellytykset ovat vaihdelleet ajan mittaan, mutta kaikkina aikoina on aina noudatettu tarkasti ko. ajan käytäntöjä.

Mainittakoon myös naisen tapa argumentoida. Keskusteluissa he tapaavat vedota auktoriteettiin, yleensä omaansa. (esim. "Asia on niin koska minä sanon!") Yleistä on myös syyttää toista keskustelijaa loukkauksesta, usein mitättömästä aiheesta, ja sen turvin tekeytyä keskustelukyvyttömäksi. (esim. "Älä aina väitä vastaan, se on raivostuttavaa! Ei sun kanssa voi keskustella ku sä oot tollanen!") Kaikista tavallisin ja samalla kenties myös pahin piirre naisten ajattelutavassa lienee kuitenkin perustelematon käänteispsykologia. Vaikka kuinka todistaisit jonkin vaihtoehdon ylivoimaiseksi toiseen nähden, nainen valitsee aina sen toisen, vedoten siihen että sinä et määrää häntä ja hän tekee mitä itse haluaa.

»Nykyajan yhteiskunnassa avioerot ovat tavallisia, mutta eivät silti ollenkaan mukavia kokemuksia, eivät ennen eroa eivätkä eron jälkeen. Siksi, jos löydät ulkonäöltään keskiverron mutta silti todella mukavan ja ymmärtäväisen naisen, joka pitää sinusta todella paljon, älä ajattele, että ansaitsisit parempaa, vaan OTA MAHDOLLISUUTESI! Tällainen luonne naisella on erittäin harvinainen ja johtaa helposti elämään onnellisina elämän loppuun asti, ja suurin osa arvostaa kuitenkin sisimmissään onnellista perhettä enemmän kuin huteraa av(i)oliittoa vaikka jälkimmäisessä kumppani olisikin maailman kaunein ja seksikkäin.»
(Toistaiseksi nimettömänä pysyvä mies)