Väittää rakastavansa minua yli kaiken, mutta ei muuta pahoja tapojansa minun ja minun hyvinvointini vuoksi. Olen pyytänyt häntä lopettamaan valehtelimisen ja muiden jatkuvan vilkuilemisen. Hän lupaa ja sanoo muuttuvansa, tunnustaa että on käyttäytynyt hyvin huonosti minua kohtaan... Silti hän ei muutu. Miksi hän ei muutu minun vuokseni, jos hän kerran minua niin syvästi rakastaa?
Miksi hän ei muutu?
ihmettelijää
21392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Provo... Eikö vain? Eihän kukaan oikeasti voi olla niin naivi, että kuvittelee toisen muuttuvan pyynnöstäsi? Jos mies on idiootti, niin idioottina hän pysyy. Sillä ei ole mitään merkitystä että rakastaako hän, uskooko hän rakastavansa vai valehteleeko hän rakastavansa. Joka tapauksessakin hän ei pysty kunnioittamaan kumppaniaan ja se siitä. Ei ole normaalia, jos tuollaista käytöstä pitäisi erikseen PYYTÄÄ lopettamaan.
En ole... Niin, luulisihan sitä että tuollaisia asioita ei tarvitsisi edes pyytää vaan ne tulisi ikäänkuin itsestään. Meidän tapauksessa näin ei valitettavasti ole :|
Totta, kukaan ei voi muuttua toisen pyynnöstä ellei ihminen halua itse muuttua...pahempi juttu jos koko identtiteetti muuttuu. Ihminen on parhaimmillaan olessaan oma itsensä niin huonoine kuin hyvinenkin puolineen.
Jos olet asioista keskustellut eikä tavat muutu, niin miksi siedät sellaista? Itse ainakin voit muuttaa tilannetta ja lopettaa suhteen.
Hän ei rakasta sinua, vaikka sanoo niin. Muuten tuohon ei alun perinkään oltaisi tultu.
Vain sokean rakkaus on sokeaa.
Ei se nyt ihan noinkaan kyllä ole että sokeus olisi sokean rakkauden jonkinlainen itseisarvo koska voihan se rakkaus olla sokeaa myös sellaisessa tapauksessa että ihminen vaan ikäänkuin rakastuu eikä ensinkään kauheessa vimmassa ja noin ja sitten se vaan huomaa olevansa sokeena esimerkiksi toisen vioille, negatiivisille mielipiteille tai mielipiteille ylipäätään niin tai käskyille muuttua sellaseksi kuin se toinen haluaisi että se muuttuisi ja jotta se olisienempi ihannepuoliso eli että se sokeus silleen niinku yllättää sen viattoman yksilön toisin sanoen se ei silloin ole mikään itsesisarvo tai vain sokean rakkauden erityispiirre jota ei voisi esiintyä koskaan missään muussa rakastumisen muodossa tai rakkaudessa yleensä (ainakaan enimmässämäärin).
Voihan välimerkki sentään.
Hän voi haluta muuttua, mutta ei pysty muuttumaan. Traagista, mutta niin totta ja kaataa suhteen. Ja sinä saat paskan niskaan myös ulkopuolelta.
Ei se muutu. Eikä nainen muutu vaan rakastaa aina sitä huonosti kohtelevaa pettäjää.
Ei se noin mene, kyllä suurin osa tuohon kohteluun liitossaan ennen pitkää kyllästyy.
Been there, done that, true story.
Otin avioeron miehestäni, kun en enää jaksanut katsella tuollaista. Nyt mies kyllä on ihana, huomaavainen ja muuttunut kerralla parissa päivässä. Harmi, että sattui 4v liian myöhään.
Nostin itse kanssa kissan pöydälle ja aloin keskustelemaan erosta. Tuon jälkeen hän on kanssa koittanut olla huomaavainen ja ihana tässä muutaman viime päivän aikana... Uskon kuitenkin, että hän palaa vanhoihin tapoihinsa jos tämä tilanne tästä kärjistyy taas normaaliksi.
Tyhmä muuttuu toisen käskystä. Tyhmä ihmettelee miksi toinen ei muutu. Tyhmyys tiivistyy ja moninkertaistuu tyhmien parisuhteessa.
Oletko dumdum elänyt huonossa suhteessa tai käynyt asiantuntijan pakeilla. Tosiasia on, että osa ihmisistä pystyy muuttumaan, osa etenkin miehistä muuttuu vasta pakon esimerkiksi avioeron edessä ja osa ei kykene muuttumaan. Silloin ei ole tyhmyyttä alkuunsa luottaa, että toinen jos vakuuttelee niin voisi myös muuttua. Valitettavan useinhan tilanne kyllä on se, että toinen ei muutu tai muuttuu vasta eron jälkeen, jos on vähän hidasälyisempi. Muutoksen ongelmmallisuus tulee myös siinä, että jos yrität itseäsi muuttaa vain toista miellyttääksesi niin kyseessä ei ole pysyvä muutos vaan pelkästään hetkellinen varpaillaan olo. Pysyvä muutos vaatii syvällistä ja monesti hyvinkin kipeää asioiden läpikäymistä ja tähän ei kovinkaan moni pysty, valitettavasti (sillä olen itsekin vastaavassa tilanteessa, jos kumpikin kyllä tiedetään, että jos tilanne ei muutu niin lähtö on edessä, eikä hyvältä näytä, pidempi aika jo). Lisäksi täytyy muistaa, että ei voida mennä niin että vain toinen muuttuu vaan toisenkin on toimintaa muutettava ja hyväksyttävä myös epätäydellisyyttä (jossain määrin).
Puhe on halpaa, teoistaan mies/nainen tunnetaan!
Mutku mää uskon mutku mää luulin et toinen on hyvä..... Jokainen voi uskoa ja luulla aivan mitä haluaa, teot ovat ne joilla ihmisiä mitataan!
Siis i-h-a-n sairaanhirveitä tollaset väittäjät et ne muka rakastaa! Miten kukaa voi elää parisuhtees sellasen kans?!!!! Must iha taunoo alkaa parisuhteesee ku voi olla sinkkuki!!
Oletkos siistodellahalooo ollut koskaan aikuisessa parisuhteessa vai mitä sä tällä vastauksellasi hait kun ei nyt ollut tarkoitus mennä ihan näin kamalan musta valkoiseen nurkkaan sentään kun onhan siinä parisuhteessa paljon hyviäkin puolia ja se kannustaa monia ihmisiä olemaan yhdessä toisen ihmisen seurassa mikä on itse asiassa aika hyvä asia vaikkei aina niin ruusuista oliskaan ja onhan se kumppani kuitenkin ystäväkin eli että vaikka sitä välillä käskisi muuttumaankin niin se sitten kuitenkin kestää sellaisenkin komentelun tai asenteen että sä et kelpaa ennen kuin muutut sellaiseksi että mä voin sut hyväksyä ja sanoa että rakastan sua ihan aikuistenoikeesti ja ilman rajoja koska sä vastaat noin suurinpiirtein jo mun unelmapuolisoa (ainakin pääpiirteiltään).
Vastauksissanne paistaa läpi hieman sellainen ihmettelevyys miksi ihmisen pitäisi muuttua? Se on tietysti hyvä kysymys. Aivanniinkuin hyvä kysymys on myös se miksi joku on niin typerä, että tekee lapsia ja menee naimisiin jonkun huonosti käyttäytyvän ihmisen kanssa, syyttäköön itseään ja niinhän moni tekeekin, itsekin tein joskus niin. Asia vaan on niin ettei ihmisestä aina näe miten hän esimerkiksi lapsiperhearjessa toimii, millainen hän ylipäätään on jos on ongelmia, stressiä tms. Toki jos tarkkaan muistelee niin voihan niistä piirteistä jotakin hieman havaita jo aiemmin, mutta ei lähellekään kaikkea, jos ei rasittavammassa tilanteessa ole koskaan ollut. Ja jos nyt sitten arkeen tuleekin ne suuremmat rasitteet ja parisuhde alkaa heilua niin, jos parisuhde ei toimi niin kyllä siinä jotakin täytyy muuttua tai sitten vaan heittää suoraan hanskat tiskiin. Tätä voi tietysti verrata omaan työntekoosikin työpaikalla. Jos hommat ei toimi ja etene niin jatkatko vaan samaan malliin, muuttamatta mitään tai heitätkö kenties hanskat tiskiin. Sitä voisi tuollaisen jälkeen miettiä onko sitä työpaikkaa sitten enää. Ja tietysti ihminen tuossakin kohtaa tekee valinnan, haluaako hän muuttaa toimintaansa ja jatkaa tuossa työssä vai vaihtaako työpaikkaa. Ja ihan sama on toimimattomassa suhteessa. Yritankö muuttaa toimintaani ja saada suhteen toimimaan vai lopetetaanko suhde, ihan sama onko jättäjä vai jätetty (no jättäjältä vaaditaan ehkä enemmän luonnetta) ja vielä kummallisempaa olisi tuossa tilanteessa itkeä perään ja miettiä, että kyllähän mä rakastin ja välitin, mutku, mutku.
"Olen pyytänyt häntä lopettamaan valehtelimisen ja muiden jatkuvan vilkuilemisen"
Tyhjän saa pyytämättäkin, eli turhaa pyydät. Ihmiset voivat kyllä halutessaan muuttua ja muuttaa tapojaan, mutta erilaisista asioista kuin nuo. Jos puolisolle valehdellaan tämän tästä ja vilkuillaan muita, on se suora viesti siitä, ettei toinen arvosta, ei ole kunnioitustakaan. Jokainen varmaan tajuaa, ettei auttaisi sen enempää pyytää kumppanilta arvostusta ja kunnioitusta. Jos niitä ei ole, ei niitä mistään tule. Tyhmää odotella.
Valehtelu ja muiden villkuilukin voi tulla ihan selkäytimestä ja siitä on kyllä joissakin harvoissa tapauksissa mahdollisuus päästä eroon. Yleisimmin näin käy eron tai muun rankan kokemuksen kautta (ei paljon lohduta sitä ex-kumppania). Jos tuollaisessa tilanteessa pitäisi liittoa jatkaa niin minun mielestäni toisenkaan ei tarvitse silloin toista kunnioittaa yhtään sen enempää. Pettäminen ja muu olisi mielestäni silloin ihan oikeutettua, mutta miksi ihmeessä kaikki sitten pitää niitä pettäviä kumppaneita aina niin surkeina. Asioissa on niin monia sävyjä, että itse en ainakaan lähtisi ketään pettäviäkään ihmisiä suinpäin tuomitsemaan.
Edellinen kirjoittaja on kyllä siinä mielessä oikeassa, että jos toiselta ei arvostusta ja kunnioitusta saa ihmissuhteissa siis työ-ystävyys- tai parisuhdejutuissa heti alkuunsa tai toinen jonkun väärän lausahduksen sanoo, joka on tulkittavissa epäkunnioittavaksi niin ei sellaisen ihmisen kanssa kannata olla enää missään tekemisissä.