Laihduttamiseen ei tarvita ihmedieettejä (useimmat niistä ovat epäterveellisiä, eivätkä pidemmällä aikavälillä auta), vaan:
a.) motivaatio ja
b.) tahtoa
Olen laihduttanut elokuun alusta 2004 yli 15 kiloa.
Lähtöpaino oli 102,7 kg ja nyt painan 87,3 kg.
Laihduttaminen on tapahtunut seuraavasti:
Määrittelin itselleni säännölliset ruokailuajat ja jätin pois kaikki välipalat sekä iltasyömiset.
Aamiaiseksi kahvia tai teetä (sekaan ei sokeria eikä maitoa tai kermaa, teehen kylläkin hunajaa), pari ruisvoileipää, lasi maitoa ja jokin hedelmä. Aamupäivän aikana kahvia ja pari voileipää. Lounaaksi normaalia kotiruokaa kohtuullisesti (ei kevytversioita,sillä ruoassa pitää olla makua). Iltapäivällä jogurttia ja hedelmiä. Päivälliseksi normaalia kotiruokaa (kalaa, lihaa, kasviksia, maitoa, piimää, ruis- tai kokojyväleipää, voita tai margariinia).Iltapalaksi kahvia tai teetä, marjoja tai marjakiisseliä, jogurttia tai maitoa ja korppuja.
Näin yksinkertaista! Edellytyksenä on pääruoka-annosten kohtuullisuus, mutta ruokailun yhteydessä pitää aina tulla kylläisyyden tunne. Mitään "painonvartijoita" ei tarvita, oma motivaatio ja tahto riittävät.
Mitä sitten hyödyt tällaisesta laihduttamisesta?
Elämänhalusi saavuttaa uusia sfäärejä, seksuaalinen viriliteettisi kasvaa kohisten (olen keski-ikäinen mies), hyväksyt itsesi, ryhdyt tuntemaan jopa hivenen itserakkautta, läheisesi ihailevat sinua, verenpaine- ja sokeriarvosi parantuvat oleellisesti j.n.e
Lääkärin kanssa keskusteltuani hän totesi, että liikunnalla ei laihduttamisessa ole kovin suurta merkitystä, sillä yletön äkillinen liikunnan lisäys kasvattaa myös ruokahalua, jota on vaikea kontrolloida. Kohtuullinen liikunnan lisääntyminen seuraa luontevasti, kun kilot vähenevät.
Ei kun laihduttamaan!
a.) motivaatio ja
b.) tahtoa
Olen laihduttanut elokuun alusta 2004 yli 15 kiloa.
Lähtöpaino oli 102,7 kg ja nyt painan 87,3 kg.
Laihduttaminen on tapahtunut seuraavasti:
Määrittelin itselleni säännölliset ruokailuajat ja jätin pois kaikki välipalat sekä iltasyömiset.
Aamiaiseksi kahvia tai teetä (sekaan ei sokeria eikä maitoa tai kermaa, teehen kylläkin hunajaa), pari ruisvoileipää, lasi maitoa ja jokin hedelmä. Aamupäivän aikana kahvia ja pari voileipää. Lounaaksi normaalia kotiruokaa kohtuullisesti (ei kevytversioita,sillä ruoassa pitää olla makua). Iltapäivällä jogurttia ja hedelmiä. Päivälliseksi normaalia kotiruokaa (kalaa, lihaa, kasviksia, maitoa, piimää, ruis- tai kokojyväleipää, voita tai margariinia).Iltapalaksi kahvia tai teetä, marjoja tai marjakiisseliä, jogurttia tai maitoa ja korppuja.
Näin yksinkertaista! Edellytyksenä on pääruoka-annosten kohtuullisuus, mutta ruokailun yhteydessä pitää aina tulla kylläisyyden tunne. Mitään "painonvartijoita" ei tarvita, oma motivaatio ja tahto riittävät.
Mitä sitten hyödyt tällaisesta laihduttamisesta?
Elämänhalusi saavuttaa uusia sfäärejä, seksuaalinen viriliteettisi kasvaa kohisten (olen keski-ikäinen mies), hyväksyt itsesi, ryhdyt tuntemaan jopa hivenen itserakkautta, läheisesi ihailevat sinua, verenpaine- ja sokeriarvosi parantuvat oleellisesti j.n.e
Lääkärin kanssa keskusteltuani hän totesi, että liikunnalla ei laihduttamisessa ole kovin suurta merkitystä, sillä yletön äkillinen liikunnan lisäys kasvattaa myös ruokahalua, jota on vaikea kontrolloida. Kohtuullinen liikunnan lisääntyminen seuraa luontevasti, kun kilot vähenevät.
Ei kun laihduttamaan!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen aivan samaa mieltä. Tuolla asenteella lähdin vuosi sitten itsekkin tavoittelemaan ihannepainoa, siinä myös onnistuen.
näinhän se on, että motivaatio pitää ainoastaan olla, että onnistuu. Minä olen toukokuusta 2004 pudottanut painoani n. 40 kg, ilman suurempia kommervenkkejä. Halu laihduttamiseen tuli korkeasta verenpaineesta ( ei ole kylläkään auttanut), mutta olo muuten on paljon mukavampi. Ruokavaliosta pudotin oikeastaan ainoana pois jugurtin ja juuston, muuten syön entiseen tapaan, mutta pienenpiä annoksia lisäksi aloitin kävelemisen 3-4 kertaa viikossa n. 4 km pv. Mielestäni ei pidä liikaa muuttaa ruokailutapoja, koska se varmaankin kostautuu myöhemmin. Olen ollut aina "puputtaja" ja olen sitä edelleenkin, mutta nyt ehkä kuitenkin katson mitä puputan. Painonvartioissa olen ollut myös n. 15 v sitten sielläkin kyllä paino putosi, mutta kun palasi vanhoihin tapoihinsa niin paino myös palasi.
En ole koskaan uskonut, saati kokeillut diettejä.
Kesän jälkeen päätin laihtua. Elokuussa aloitin uuden elämänrytmin: 4 ateriaa päivässä, vähintään 3h liikuntaa viikossa lisäsin hyötyliikuntaa melkomoisesti. Mistään ruoka-aineista saati juomista en ole luopunut. Karkeista ja jälkiruoista en ole koskaan juuri perustanut, niin että niiden väliinjättäminen edes kyläreissuilla ei tee yhtään pahaa (paitsi ehkä emäntä vähän on harmissaan).
Aamulla: puuroa hedelmiä (1-3kpl) kahvia
Lounas: 1 lautasellinen työpaikkaruokalan ruokaa, ns. lautasannos-periaatetta noudattaen (suunnilleen)
Välipalaksi n. klo 14 ja 16: kahvia ja hedelmiä 3-5 kpl
Illalla: jälleen kunnon ruoka, esim. kalaa ja riisiä, broilerpastaa tmv.
Lisäksi juon vettä 1-2 litraa päivässä.
Kuntoiluohjelmani on: 60 min spinning, 90min aerobic ja 1-1,5km uinti. Kuntoilun aloitettuani rupesin saamaan välillä suonenvetoja ja syön nyt magnesiumia, joka tuntuu auttavan.
Ai niin... se paino... pudonnut 17kg elokuun jälkeen...ja olo on mahtava!
Mutta mistä saada se tahdonvoima joka kestää päivästä toiseen, viikosta viikkoon ja kuukaudesta kuukauteen? Tietysti se on oman pään sisältä lähdettävä.
Kun joskus mietin omia syömisiäni niin en oikeastaan paljon syö mutta kun paino vaan ei putoa niin se ei putoa.
No ehkä kaverin kanssa olisi helpompi. Olen ollut joskus itsekin painonvartijoissa mutta kun palaat "omiin ruokiin" niin paino tulee taikaisin.
Itselleni parasta tahdonvoimaa olen saanut tunteesta, joka tulee kun housut pyörii jalassa!!!
Omalla 'ohjelmallani' tuloksia alkoi tulla neljän viikon aikana vaikka en silloin vielä arvannut edes käydä puntarilla.
Toinen juttu jonka huomasin juuri on että syön nyt itseasiassa ENEMMÄN kuin ennen. Vielä keväällä jätin aamiaisen väliin, kuittasin lounaan hedelmillä ja illalla olinkin sitten niin nälkäinen, että söin mitä vain ja paljon.
Liikunta on ollut kolmas ehdottoman tärkeä motivoiva tekijä, kun huomaa kuinka kunto nousee kohisten, on ihan hämmästynyt. Ekalla kerralla jaksoin uida suunnilleen 500m, kuukauden päästä 1km menee alle puolessa tunnissa (ja minun uintitekniikkani on aivan surkea).
Jollekin ehkä auttaa kaveri... itse en kaveria kaipaa. Peili ja löystyvät vaatteet on minulle paras kannustin.
Kyllähän alkuun pääseminen on vaikeata. Vaimoni on useaan kertaan yrittänyt "painonvartijoissa" ja tulos on ollut samantapainen kuin sinullakin. Nyt hän alkaa uskoa esimerkkiäni ja tulokset näkyvät.
On vain luotettava itseensä ja omaan tahdonvoimaansa. Itsekin yritin muutaman kerran eräitä "ihmedieettejä". Niissä vain kävi siten, että muutama kilo putosi lähinnä nestevajauksen vuoksi nopeasti, mutta pysyvää hyötyä ei syntynyt.
Nykyisin käyttämälläni metodilla paino putoaa 0,4 - 1,2 kg viikossa. Ei kannata hermostua, vaikka painon pudotus näyttäisi pysähtyvän. Kun muutos ruokailutottumuksissa on pysyvä, saavutat normaalipainon muutamassa kuukaudessa.
Voit myös "palkita" itseäsi nauttimalla hyvässä seurassa muutaman oluen tai viiniä silloin tällöin. Eihän elämän ole tarkoitus muuttua kärsimykseksi lopuksi ikää, vaan elämisen laadun parantua!
Olen luonut uskonvahvistukseksi myös eräitä "pakotteita", kuten sen, että vein suuriksi käyneet vaatteeni (puvut, ulsterin tusinan paitoja ym.) Pelastusarmeijalle. Tilalle hankitut ovat kalliita, mutta tyylikkäitä!
Vielä kerran: Ruokailuajat säännöllisiksi ja annokset kohtuullisiksi ja maittaviksi. Muutama vuosikymmen sitten Suomessa ei ollut juuri lainkaan ylipainoisia ihmisiä, koska ruokailtiin säänöllisesti eikä mossotettu roskaruokaa pitkin päivää, makeista virvoitusjuomista ja kaikenkarvaisista makeisista puhumattakaan.
En olisi uskonut, että jokin ryhmätoiminta olisi ollut minulle apu.
Mutta niinpä vain oli.
Eräs kolleegani sai minut "pakottamalla" osallistumaan firmaporukkaa.
Ja kuinkas kävi!
Tunnistin väärät taipumukseni ja ymmärsin yksinkertaisen piste-laskennan jälkeen minulle sopivat ruokailutottumukset.
Tahto oli ollut laihduttaa, mutta motivaatio ja työkalut olivat olleet vain hukassa.
Nyt on ryhmä jo loppunut, ja pienen Joulu-tasapainottelun jälkeen oma proggis jatkuu...
tavoite, 85 kg, lähestyy!!!
paljon kuin Sinä, en laihtuisi. Tuollaisella ruokavaliolla pystyn pitämään painoni samassa, mutta ei se siitä laske. Näin siksi, että olen saanut syntymä"lahjana" säästöliekkiaineenvaihdunnan (myös muut sukuni jäsenet kärsivät sellaisesta, dieetin pitää olla 600kcal/päivä ennenkuin tehoaa:-(
Lisäksi olen pilannut aineennvaihduntani nuorena syömättömyyskuureilla, joita teinitytöt niin innokkaasti harrastavat.
Vertailun vuoksi: oma siippani syö välipalaksi apri suklaapatukkaa joka päivä maidolla ja valmispitsalla höystettynä, lisäksi vielä aamiaisen, proteiini hiilaripirtelön ja illalla vielä aterian - ja on ns. syntymäruipelo. Tunnen aika monta tällaista miestä, mutta en vain kaksi naista.
Miehillä on laihtumisen lahja, kateeksi käy!
Oikein hyvä ruokavalio mutta miehethän kuluttavat enemmän kuin naiset.
Olen koko ikäni nyt 54v joutunut joka suupalan katsomaan.
Joskus tosissaan pistää vihaksi kun viime vuosina on alettu joukkovoimin syyllistämään ylipainoisia ihmisiä. Tasan ei ole käyneet tässäkään asiassa onnen lahjat.
Onnistuin painonhallinnassani niin kauan kun pysyin terveenä ja liikuntakykyisenä. Ensimmäiset 10 kiloa nelikymppisenä sain hormoonihoidon kylkiäisenä. Stressi ja rankka työtahti joka vie ajan ja voimat liikkumiselta ovat tuoneet muassaan useita kiloja vähin erin. Olen toki elämässäni pudottanut oman painoni verran, varmasti enemmänkin, en ole koskaan laskenut. Tapaturma ja sitten 8 kk liikkumattomuus toivat kymmenkunta kiloa.
Ns roskaruokaa en ole syönyt koskaan, kevyt tuotteita ole käyttänyt siitä kun ne keksittiin. Sokeria minulla kuluu ehkä 1 kg/vuosi ja sekin joissain ruuissa. Ruokani teen rasvattomasti.
Tällä hetkellä painan piirun verran alle 90 kg.
Enkä ole laiska enkä tyhmä vaikka joidenkin mielipiteiden mukaan noilla kilomäärillä se on todistettu.
Tarkoitukseni ei ole kuulostaa näsäviisaalta, mutta en nyt oikein osaa tätä muutenkaan ilmaista...
jos se, että joku vuosia kyttää joka suupalaa, ei auta (siis tässä tapauksessa laihduta), niin eikö kannata kokeilla jotain muuta?
Itse olen ihan ihmeissäni siitä, että syön enemmän (toki kulutankin enemmän kun olen tuota liikuntaakin lisännyt) ja samalla laihdun? Nälkä ei ole ollut hetkeäkään, kun se ennen 'pihdatessa' (vaikkakaan ei erityisesti laihtumistarkoituksessa) vaivasi päivittäin.
Tarkoitan siis, että jos ovi on jumissa, niin kiipeä ikkunasta! (Huono vertaus, tiedän, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan.) Omalla kohdallani tuskin pelkkä ruoka-aikojen ja syötyjen määrien muuttaminen ei olisi auttanut, saati pelkkä liikunnan lisääminen... molemmat yhdessä tuntuvat tepsivän aika vaivatta. Liikunnasta olen saanut muutenkin kyllä lisäenergiaa ja pääkoppakin jaksaa nyt paremmin kuin vielä viime keväänä.
Jos ei vanhat jekut toimi, reippaasti kokeilemaan uusia!