Oon ensi syksynä 19 täyttävä lukion loppusuoralla opiskeleva poika ja en ole koskaan vielä seurustellut tytön kanssa. Ihastuksia on ollut mutta kaikki ovat joko olleet varattuja tai niitä ei vaan kiinnosta. Viimeisin ihastustapaus, joka olikin varattu, oli melkein puoli vuotta sitten, mutta olemme sopineet välimme ja olemme kavereita vaikkemme juttele aina niin usein. Tämän jälkeen olen vain ollut jotenkin allapäin, itsetunto on rakoillut ja on joskus välillä vaikeaa hymyillä. En ole kovin puhelias ja olen vähän ujo, mutta olen oikeasti huumorintajuinen, sosiaalinen ja mukava ihminen. Ulkonäöltäni olen ihan OK (Olen oikeasti hyvännäköinen). Nettideittailua on yritetty mutta ei se tunnu ihan mun jutulta. Ja kyllä uskon ainakin vähän että löydän vielä jonkun joka on hyvännäköinen, kiltti, mukava ja tuntee mua kohtaan samalla tavalla. Mitä mieltä olette?
En ole vielä koskaan seurustellut :(
poju18-19v
21209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Joo o. Hanki rohkeutta ja sitä kautta uusia kokemuksia jolloin tulet kokoajan varmemmaksi ihmisenä. Esim. Useat pakit ei haittaa kunhan et heitä hanskoja naulaan niistä. Ne on sitä kokemusten kartuttamista. Myös itsensätunteminen vähentää epävarmuutta jolloin olet varmempi sosiaalisisa tilanteissa näinollen myös naisten kanssa.
En ole koskaan seurustellut, ikää 26. Ei edes oikeastaan mitään tilanteita ole ollut joista mahdollisesti olisi voinut syntyä jotain vakavaa. Huomasin aikoinaan etten uskalla tehdä naisten kanssa mitään joten totuin ajatukseen ''ei tästä tule mitään, antaa olla''.
Ai et edes puhua? Kyse ei ole omalla kohdallani siitä etten uskalla vaan siitä että sitä oikeaa ei ole vieläkään löytynyt
Eihän tuo 19 ole vielä mitään. Itse tapailin naista ekan kerran vasta 28v
Olet ihan normaali nuorimies, jollainen minäkin olin. Usko, että sinulla alkaa parisuhteiden kulta-ajat vasta tuossa 10 vuoden kuluttua.3-kymppisenä sinulla on mahdollisuus naisiin 18-40 v. Jos todella haluat nauttia elämästäsi ja naisten suosiosta, älä paniikissa perusta perhettä ensimmäisen sinut "huolivan" kanssa.
Parempia aikoja odotellessasi urheile ja opiskele. Juttele tyttöjen kanssa ihan kaverina ja huomaa porukasta myös muutkin kuin pakkelipimut. Niissä on hiomattomia timantteja.
Vinkkinä voin sanoa, että se että on varattu ei ole este, se on korkeintaan hidaste.
Sun neuvo on perseestä, terveisin nainen
Hyvin perustelit mielipiteesi.
Neuvo on perseestä sun mielestä koska se on totta.
Teillä naisilla on aina vastaukset tuon kaltaisia pelkkiä henkilöhyökkäyksiä ilman mitään kantaa itse asiaan..
Hmmm tyttökavereita löytyy kyllä :), mutta ei ole vain sattunut kohdalle ketään joka olisi miten sen sanoisi... poikkeus. Ja ymmärrän BEM että tarkoitat sitä miten tässä nuoressa iässä asioita sattuu ja tapahtuu. Eihän tää seurusteluasia oo mikään nyt hirvee maailmanloppu, plus asioita tulee tässä iässä usein puun takaa :DDD
Toisaalta sinun ikäisesi naiset ainakin suurin osa niistä ovat niin suosittuja, että tuskin mitään tapahtuu, jos et itse tee aloitteita. On myös tärkeää näyttää oma halu jos sellaista on.
Haluaa olla haluttu pitää paikkansa. Itsekin olen joskus "sortunut" naisiin, joita en normaalisti tavoittelisi, vain sen takia, koska nainen on vain ollut niin kiinnostunut minusta ja osoittanut sen selvästi.
Yksi lisäys tuohon "suosioasiaan". Minulla on lukio- ja opiskeluajat vielä melko tuoreessa muistissa ja täytyy sanoa, että molemmissa paikoissa oli paljon ujoja ja hiljaisia tyttöjä, jotka olivat myös ihan hyvännäköisiä eikä heitä lähetynyt kukaan. Eli en nyt tiedä voiko sanoa, että suurin osa tytöistä on suosittuja. Tuo tuntuu olevan joku miesten kuvitelma, että nuoria naisia lähestytään aina tosi usein.
Ja minun mielestäni se on este jos joku on varattu. Tämä siis siinä tapauksessa jos haluaa parisuhteen naisen kanssa. Jos onnistuu saamaan "varatun" naisen itselleen niin uskaltaisiko kyseiseen naiseen luottaa? Voisiko luottaa siihen, ettei kohta löydä itseään sen edellisen miehen asemasta?
Olen tehnyt aina aloitteen kyllä vaikkakin tarvitsen siihen itseluottamuksen ja rohkeuden keräämistä vähän
Erinomainen pointti. Juuri viimeisin ihastukseni kertoi tuolloin että tavallaan tapailee yhtä poikaa joka asuu eri kaupungissa kuin hän, mutta tästä huolimatta olemme tytön kanssa edelleen kavereita :) Ihminen kumminkin itse tekee omat päätöksensä, jopa sen osalta kenen kanssa haluaa seurustella jne.
En tarkoita, että pitäisi yrittää varattua silleen aktiivisesti, mutta sille varatullekin voi sanoa kohteliaisuuksia, muistaa merkkipäivät, kysellä äidin vointia, lähettää terveisiä reissusta ja pitää keskusteluyhteyttä yllä.
Otsikkoos hymyilevä hymiö, kiitos
Juu, ei mitään hätää, kesäkin tulossa! ;) Festareille vaan ja tapaamaan uusia naamoja, siten ne todelliset kohtaamiset tapahtuu ja ystävyydet lähtee rakentumaan, sitten chattailemaan ja treffailemaan jne.
Se morkkis iskee vain silloin, kun vertaat itseäsi niihin jotka seukkaa. No, kaikki ikäisesi eivät todellakaan seukkaa, eivätkä ole yhtä hyvännäköisiäkään, joten sulla on sekin etu puolellasi. Valitse vain rauhassa neitonen, joka todellakin vastaa omaa luonnettasi ja omia kiinnostuksen aiheitasi, niin siitä se taival alkaa.
Mukavampaa kesäfiilistä!
Moi ja kiitos vinkistä! Mukavaa kun täällä on ihmisiä joilla on hyviä neuvoja tällaisiin asioihin :) Hyvillä kesäfiiliksillä mennään :)))
Ja kiitos samoin :)))
Minä olen 24-vuotias nainen ja seurustelin ekaa kertaa 21-vuotiaana. En ollut käynyt koskaan edes treffeillä ennen tuota ikää. Eli ei tuo sinun tilanteesi ole niin erikoinen. Ei kaikki aloita seurustelua vielä teini-iässä.
Mun mielestä on tärkeää, että otat rauhassa etkä tee asiasta ongelmaa itsellesi. Seurustella ei kannata vain seurustelemisen takia. Käy vain ihmisten ilmoilla, jotta tapaat uusia ihmisiä. Sitten jos joku kiinnostava osuu kohdalle niin rohkeasti vain tekemään tuttavuutta.
Joo, ei se mulle mikään niin hirvee ongelma ookkaan ja tutustun uusiin ihmisiin mielelläni, vaikka hieman ujo olenkin :) Mutta kuitenkin tuntuu siltä että sen oikean osuminen kohdalle on ihan tuurista kiinni
Kyllä se oikea osuu kohdalle sitten kun on tähdet kohdillaan ;)
Itse ehdin tapailla muutamaakin poikaa/nuorta miestä aikoinaan, ennen kuin oikea osui kohdalle. Osan tapasin vain kertaalleen (mm. lehden kirjeenvaihtopalstan kautta!), joitakin muutaman kerran, aika pian huomasin että tyyppi on kiva kaverina mutta ei nappaa sen kummemmin. Ihastukset taas olivat varattuja tai eivät minusta kiinnsotuneita :(.
Oikea osui kohdalle kun olin 26, samoin oli hän. Se oli sitä aikaa, kun en edes tietoisesti etsinyt ketään. Hänellä ei ollut ainuttakaan seurustelusuhdetta takana. Nyt ollaan oltu yhdessä jo toistakymmentä vuotta :).
Matkustaminenkin avartaa. Mä kävin mun bestiksen kans ekan kerran Tukholmassa 19-kesäsenä. Kiva shoppailureissu, vaik laivalla aikuset sikaili ihan simona ja niitä sai väistellä käytävillä. :D
Seur. kesänä käytiin harrastusjengin kans Saksassa ja sekin oli mukava, ohjattu matka porukassa, tavattiin paljon samanikästä jengiä joiden kans sitten meilailtiin pitkän aikaa jälkeenpäin.
Interreilattiin neljän kaverin sakissa muutamana kesänä, tehtiin lisää tuttavuuksia, ja vaik lopulta löysin rakkaani täältä Suomesta, viestin joskus vieläkin joillekin mun ulkomaankamuilleni.
Kesällä kandee siis unohtaa tää netti ja painua tapahtumiin, maailmalle tai lojua vaan baanalla, varsinkin kun on hyvät säät. Siellähän me kaikki muutkin mennään! :)