Kuuntelin tuossa vanhusten juttuja omasta nuoruudestaan. Silloin oli kuulemma tavallista, että vapaan sinkun ystävä tai sukulainen alkoi "puhemieheksi", eli saattoi keskenään tekemisiin vapaita tyttöjä ja poikia. Näin sitten ihastuttiin ja rakastuttiin, monet heistä on naimisissa edelleen.
Vieläkö näin? Jos kaveriporukassa on sinkku, katseleeko kaverit hänelle sopivaa kumppania ja kun sellainen kohdalle sattuu, järjestetään heille treffit?
Auttaisi muuten ihmeesti meitä hiljaisia mutta hyviä sinkkumiehiä, joille baareissa saalistaminen on tuiki vierasta.
Vieläkö näin? Jos kaveriporukassa on sinkku, katseleeko kaverit hänelle sopivaa kumppania ja kun sellainen kohdalle sattuu, järjestetään heille treffit?
Auttaisi muuten ihmeesti meitä hiljaisia mutta hyviä sinkkumiehiä, joille baareissa saalistaminen on tuiki vierasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei varmaan nykyään tuota tapahdu, valitettavasti. Kaikki on niin omaa napaa tuijottavia ja eikä siinä toisia enää autella.
Olen kuullut noista "puhemiesjutuista" ja nykyään tarvetta olisi huomattavan paljon enemmän, liikaa yksineläviä, ei tuttuja yms.
Siitähän tässä kärsitään ja yksin jäädään mutta sama tuo...
Kaikki asiat eivät nykyisin ole sillä tasolla kehittyneitä kuin ns. kylmä tekniikka.
no kouluikäisenä saattaa olla sitä että kaveri lähetetään puhemieheks kysymään joltain kundilta : "alaks sä Satun kaa?" tai jotain vastaavaa.. jos jotain samantapaista ajattelet..? :D
Kyllä tuota joskus tapahtuu edelleen, muttei ehkä aivan siinä merkityksessä kuin silloin joskus. Mulla on itse asiassa yksi kaveri, joka usein yrittää tutustuttaa mua tyttöystävänsä sinkkukavereihin. Luulisi tuon auttavan tällaista ujoa tyyppiä, mutta oma reaktioni on usein täysin päinvastainen. Ei ole aavistustakaan, mistä johtuu, mutta hiljaisesta kaverista tulee vieläkin hiljaisesmpi - ja ujompi. Annan varmaan todella hyvän kuvan ittestäni; mutta minkäs mahdan. Tilanne on vaan jotenkin vaivaantunut; molemmin puolinkin (?).
... ei sellasta tapahdu. niin kauan kun ollaan sinkkuja etsitään itselle jotain, ja sitten kun ollaan se löydetty, ollaan niin perkeleen tyytyväisiä ja keskitytään vaan itseensä ja unohdetaan se tyhjä yksinäisyyden olo joka oli ennen kuin se kumppani löytyi.
Totta, hyvätkin ystävät pariuduttuaan ovat alkaneet liikkua vain parillisten seurassa. Muutamissa tilaisuuksissa ja juhlissa olen ollut kutsuttuna, mutta nyt osaan jo kysellä keitä muita on tulossa. Harvoin niihin on muita sinkkuja kutsuttu ja todella harvoin miehiä! Nyt olen oppinut niistä kieltäytymään, sillä monesti tulee tunne, että olen se kolmas pyörä, vaikka paikalla olisi kymmenen henkilöä.
Joten itse pitää vaan toimia!
Vaikka joku tuollaista vielä yrittäisikin, niin lopputulos ei varmaankaan olisi se paras mahdollinen?
Ihmisillä on loppujen lopuksi kuitenkin oma tahto, ja tuollaisen "auttamisen" voi ainakin toinen osapuoli tulkita helposti tyrkyttämiseksi, mikä puolestaan johtaa usein - ei todellakaan onnelliseen suhteeseen - kahta kauheampaan kiertelyyn ja kaarteluun. Vähänkin ujompi ihminen taitaa mieluummin väistää, kuin yrittää mitään "puhemiesten" uteliaiden silmien alla.
Been there.
Mutta en minä väitä, etteikö tuo voisi toimia jossain tapauksessa. Ja on sitten tietenkin asia erikseen, jos tuttavien kautta onnistuu edes jotakuinkin itse tutustumaan uusiin ihmisiin.