Tyhmän äitini stoori

En voi anteeksi antaa tosin en ole sanonut vihaavani häntä vaan olen hiljaa itsekseni kärsivyt ja vihanut häntä lähinnä typeryyden takia. Toinen lapsi se joka annettiin pois ei ole antanut anteeksi ja varmasti katuu kun otti aikoinaan yhteyttä äitiinni koska halusi löytää oikean äitinsä, mutta pettymys oli suuri.

Oikeastaan on hyvä, että lapsi annettiin pois, pääsihän se parempaan elämään normaaliin kasvatukseen normaalien täysjärkisten ihmisten kanssa joten sinänsä oli oikeastaan parempi sille, mutta silti ei enää halua kuullakaan oikeasta äidistään mitään enkä ihmettele yhtään, Itsekään en haluaisi olla missään tekemisissä äitini kanssa, mutta silti olen jaksanut yrittää pitää yhteyksiä vihastani huolimatta.

Äitini on kaiken typeryyden lisäksi äärimmäisen narsistinen sekä se tyhmyys on aiheuttanut sen, että nyt siitä tyhmästä päästä kärsii koko ruumis eli outo sairaus on sekin tyhmyydestä johtuvaa lähinnä jotain henkistä sairautta joka ilmenee outona sairautena. Myöskin skitsofreniaa on ollut joka ilmeni mitä kauheimpina kohtauksina lapsuudessani ja nuoruudessani, kyllä siinä on saanut kärsiä helvetisti seinähullun kanssa.

Muistan kuinka lapsena poliisit kävivät ovellamme etsimässä renttu isääni ei äitini päästänyt sisälle vaan olimme piilossa, mutta sitten kun poliisit lähtivät äitini huusi ja raivosi avonaisesta ikkunasta jotain niiden perään, ihan sekoa eihän ne poliisit enää kuulleet kun olivat jo häipyneet, tosin naapuritaloissa jokainen varmasti näki ja kuuli olihan siinä kylähullun mainetta tarpeeksi jo.

Sekin vielä kun äitini raivostui jostain kaverilleni joka oli vasta 5-6 vuotias niin lähti tämän lapsen perään raivoissaan juoksemaan kaupungille pelkissä nailonsukkahousissa. Oli se niin noloa 6 vuotiaalle lapselle, että ei ihme jos olen hieman ollut ikäni outo kuten moni on sanonutkin. Kaikkea muutakin sekoa on saanut äitini taholta kärsiä kun ei ole sillä naisella ollut koskaan aivoja.

Ikävä kyllä kyllä tuo renttu oli isäni, ulkonäöstä ei voi erehtyä meissä on niin paljon samaa näköä. En todellakaan ole vanhempieni kaltainen yhdessäkään asiassa, valovuodet ovat minun ja vanhempieni välissä niin henkisessä kuin luonteessakin, että oikein kummastuttaa kuinka voinki olla niin erilainen. Äitinikin kanssa olemme joka ikisessä asiassa kuin yö ja päivä.

Mutta nyt onneksi olen elänyt omaa elämääni jo vuosikymmenet toisaalla, mutta nuo lapsuuden ja nuoruuden kokemukset vain jätti niin pahat jäljet, että se pilasi aika pahasti elämäni eikä sitä voi mitenkään korjata enää, mutta näin nyt vain on mentävä.

Sepä se emme ole koskaan puhuneet äitimme kanssa hänen menneisyytensä hairahduksista ainakaan haukkuma mielessä enkä ole koskaan haukkunut häntä hänen typeryykistään vaan äitini on kuten sanoin niin tyhmä, ettei itse edes tajua tehneensä typeryyksiä vaan pikemminkin oli lähinnä ylpeä nuoruudestaan ja siitä, että oli "miesten mieleen" ainakin panoissa. Vieläkin luulee tänä päivänäkin 7-kymppisenä ulkonäön olevan maailman tärkein asia ja merkitsevän yksitään vain miehille kaikki kaikessa siksipä edelleenkin tällää itseään kuin teinityttö ja ihan tosissaan olettaa, että miehet vielä katsoo häntä sillä silmällä, vaikka on nykyisin aivan hirvittävän näköinen. Luulee jopa teinipoikien katsovan häntä kiinnostuneena jos sattuu häneen päinkään vilkaisemaan, vaikka katsovat kyllä syystä ihan sen vuoksi kun on OUDON ja kamalan näköinen. Eli äitini ei ole oppinut mitään menneisyydestään eikä kadu mitään sieltä, kerran sanoikin, että teksisi kaikki uudelleen samalla lailla jos saisi nuoruuden takas.

Olen itse jatkanut elämääni toisaalla, mutta äitini jatkoi sitä yksin ja sitä tekee edelleen tänäkin päivänä ja elää omassa mielikuvitusmaailmassaan.

No eiköhän se nollalinja olis hyvä näille tämän naisen poikaystävien tyyppisille miehillekin, ei tämmöset akat tulisi raskaaksi. Ei normaali mies sekopäätä huoli.